perjantai 22. marraskuuta 2013

Irrationaalinen teiniateismi

Kun olin about 14, kaikki coolit tytöt ja pojat olivat ihastuneita Paramoren Hayley Williamsiin.



Mäkin saatoin olla, en muista, kaikki olivat. Mutta sitten kuulin että Hayley Williams on kristitty ja aloin vihata Paramorea raivoisasti, sillä olin irrationaalinen teiniateisti.

Miksiköhän vihasin kristinuskoa ja ylipäätään uskontoja niin kiivaasti siihen aikaan? Toivoin oikeasti että kaikki uskonnot ja uskovat vain katoaisivat maapallolta, mielellään väkivaltaisesti. Se oli hulluutta. Kai mua vaan ärsytti että miten joku voi uskoa johonkin, mitä itse pidän kaiken järjen vastaisena. Kyse oli siis yksinkertaisesti siitä että mua ärsytti. Ei mistään sen älykkäämmästä tai moraalisesti korkeammasta; arvelen että kyse on tästä useimpien vihaisten teiniateistien kohdalla.

Siitä vaiheesta pitäisi kasvaa yli.

Tässä yhtenä iltana Radio Helsingistä tuli Paskalistan uusinta, jossa Ari Peltonen soitti harrasta kristillistä musiikkia ja huusi päälle sen tason anti-kristinusko-argumentteja kuin että "Lestadiolaiset raiskaavat lapsia" ja että "En voi pilkata jotain mihin en usko". Se olisi voinut olla vitsi, mutta ilmeisesti hän oli tosissaan.



On hyviä syitä vastustaa uskontoa. (Esim. uskonnon varjolla harrastettava syrjintä ja ihmisoikeuksien polkeminen.) Tämän lisäksi on huonoja syitä vastustaa uskontoa. Ari Peltosen heittämät argumentit ovat niitä huonoja syitä, ja niitä käytetään kaikkein yleisimmin. Kyse on siitä samasta ontosta paskasta, minkä tasoista argumentaatiota asiaan X perehtymättömät ihmiset aina käyttävät vastustaessaan asiaa X vaikka eivät ymmärrä asiasta X juuri mitään. (vrt. Eemi Nordlund alempana: "Ei se porkkanan syönti ole näitä hippejä juuri viisastanut.")

Masentavan suuri osa ateismista vuonna 2013 on epä-älykästä ja noloa. Suurin osa on enemmän tai vähemmän ateisteja samasta syystä kuin entisaikaan oltiin enemmän tai vähemmän kristittyjä: koska eivätkös kaikki muutkin ole?

Kaikkein terveellisintä mitä vihaiselle irrationaaliateistille voi tapahtua on tutustua oikeasti johonkuhun oikean elämän kristittyyn. Se helpottaa vihaa huomattavasti. Demoninen mielikuva hälvenee. Sitten on helppo tajuta, että vaikka et pilkkaamalla Jumalaa satuttaisi Jumalaa, satutat kuitenkin monia aivan tavallisia kilttejä ihmisiä, joille Jumala on jotain todella herkkää ja tärkeää.

10 kommenttia:

  1. Sori, pressa, mut nyt sä taidat sutia vähän liian isolla pensselillä.

    Ateismia ei kannata kohdata tai käsitellä jonain -ismina, sillä pohjimmiltaan se on vain kieltäytymistä kaikenlaisista uskonnollisista näkemyksistä. Siinä missä uskonnot tarjoaa näkemyksen siitä mistä niiden kunkin mielestä kaikessa on kysymys, ateismi vain on lähtökohtaisesti sitä, ettei usko mihinkään noista selityksistä. Periaatteessa ateisti vaan tunnustaa, ettei tiedä, joten ei myöskään usko noihin selityksiin. Uskovainen taas on lähtökohtaisesti ainakin jollain tasolla varma tietävänsä.

    Ateismiaan voi sitten tuoda ilmi mitä militanteimmin ja hurmoksellisen käännyttävimmin tavoin, mutta niihin sitten sekoittuu jo aina yksilön muita näkemyksiä kaikesta muusta ja ne kertoo enemmän siitä yksilöstä kuin ateismista.

    Täs vaiheessa joku saattais sanoa, että niinhän yksilötkin vaan toteuttaa omaa näkemystään uskonnosta jne., mut uskontojen suhteen asia ei oo näin, sillä toisin kuin ateismissa, siinä uskotaan johonkin, siinä tietyt perustavanlaatuiset jutut on jo määritelty ja ne tunnustetaan. Täten niitä on paljon helpompi käyttää siten kuten ihmiset nyt näitä juttuja tapaa käyttää, oman edun tavoitteluun, muiden tyrkkimiseen ja ihmisten jaottelemiseen.

    Ateismi on siis lähtökohdiltaan terveempää kuin mitkään uskonnot. Muuten niiden vertailu on ed.mainituista syistä turhaa ja tyhmää.

    Toisin kuin uskovainen, ei ateisti voi olla fundamentalisti. Jos joku on tosissaan listimässä kaikkien uskontokuntien edustajia, hän voi väittää ajavansa asiaa ateismin nimissä, mutta kuten sanoin, ei ateismi ole mikään -ismi jota sellaisenaan voisi toteuttaa, se kun ei tarjoa itsessään mitään oppia.

    Mitä tulee tähän nykymuotiateismiin, sitä nyt ilmenee yhtä monin tavoin kuin internetissä on äänessä jengiä, eli ihan vitun väsyttävän monella tapaa. Musta tuntuu, että aika moni ateisti osaa tehdä pesäeron hengellisyyden ja uskontojen välillä. Ensin mainittu on henkilökohtaista, jälkimmäinen kollektiivista. Ja suurin osa ateisteja vastustaa nimenomaan kollektiivista laitosuskontoa.

    Mä en esim ite vastusta ketään sen takia, että se uskoo johonkin. Ihmiset on luonteeltaan jossain määrin irrationaalisia. Sen sijaan mä vastustan valtionkirkkoja, uskontojen vaikutusta lainsäädäntöön ja muuhun yhteiskunnalliseen toimintaan. Mä vastustan uskontojen ihmisiä jakavaa liturgiaa ja niiden hierarkkista järjestelmää. Mä vastustan uskonnollisia argumentteja yhteiskunnallisissa kysymyksissä.

    Ja "suurin osa" ei todellakaan ole ateisteja. Skandinavian ulkopuolella ateismi on verrattain harvinaista. Jossain USA:ssakin, jota kuitenkin pidetään länsimaiden johtavana valtiona, julkiateistilta sulkeutuu monet ovet jo kättelyssä. Musta presidentti oli helvetin paljon todennäköisempi vaihtoehto kuin ateistipresidentti. Taitaa monessa länsieuroopankin maassa olla, että ateistiksi itsensä identifioiva ei maan johtoon nousisi, niin sitkeässä istuu toi kristitty perintö.

    Mun mielestä tärkein asia, mitä ateistin tulisi kysyä itseltään, on: oletko ateisti vain hyvinä aikoina? Ite mä en osaa vastata tohon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on toistaiseksi ainoastaan isoja pensseleitä. Se on joko neroutta, hulluutta tai laiskuutta.

      Ateismi eli jumaluskon puuttuminen on mun mielestä totta kai täysin hyväksyttävää. Olen itse ateisti osittain siksi etten toistaiseksi osaa muutakaan (en vain pysty uskomaan asioihin tieteellisen maailmankuvan ulkopuolella) ja osittain siksi että mun mielestä uskonnollisin motiivein ei todellakaan saisi perustella minkäänlaista epäoikeudenmukaisuutta. Valtioiden ja ihmisten pitäisi toimia humaanein ja rationaalisin motiivein. Uskomukset voivat olla mitä tahansa.

      "Irrationaalisella teiniateismilla" mä en viittaakaan niinkään tapaan ajatella, vaan tapaan käyttäytyä. Varsinkin nuoremmissa sukupolvissa kristinuskonvastaisuus on huomattavasti yleisempää kuin kristillisyys. (En tiedä USA:sta, mutta suomalaisista 15-25-vuotiaista alle joka viides uskoo Jumalaan.)

      Jos viettää jonkin aikaa internetissä, huomaa että kristittyjä (tai ylipäätään uskovia) pilkataan ja piinataan nykyään yksinkertaisesti siitä syystä että he uskovat. On ihan ok heittää Jeesuksesta ja kristityistä lähes minkälaista läppää tahansa.

      Mun mielestä uskontoja pitääkin kritisoida, jos kritiikkiin on asialliset ja perustellut syyt. (Asiallisia ja perusteltuja syitä kyllä riittää.) Mutta pystyn kuvittelemaan, että jos olisin kristitty nykymaailmassa, elämä median, viihteen ja internetin kanssa olisi täynnä kipua ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että iso joukko ihmisiä kokisi oikeutetuksi loukata kaikkea mihin uskon ja kaikkea mitä edustan.

      Merkittävällä osalla ateisteiksi itsensä luokittelevista ihmisistä uskonnottomuuteen liittyy irrationaalista vihamielisyyttä niitä kohtaan, joilla jokin usko on. Näin ei tarvitsisi olla. Jos näin ei olisi, keskustelu (ja hengittäminen) olisi kaikille helpompaa.

      Itse luokittelisin itseni ateistiksi paljon suuremmalla ylpeydellä, jos moderniin ateismiin ei käytännössä liittyisi niin paljon kaikkea tunkkaista ja katkeraa limaa.

      Poista
  2. http://www.youtube.com/watch?v=lExqoEMeH34

    VastaaPoista
  3. olen ateisti sunnuntaisin, mutta maanantai-aamuna uskon Jumalaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivoisin että pystyisin edes tähän.

      Poista
  4. tapasin yhen hartaan katolisen jenkkitytön joka oli tosi ihana. sen mielestä oli jäätävää että kastetaan meiän vauvat, koska hyvä ja reilu ja aitotapa on oikeesti tietosesti ite tehdä se valinta. olin lukion ekalla tällön ja ennen sitä kohtaamista tosi umpimielinen kanssa, noh, teineys!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan tällaiset kohtaamiset on äärimmäisen tärkeitä ihmisten välillä.

      Poista

Sano mulle jotain tai kuolen