Voi ei

Onpas tuskaisaa yhtäkkiä muistaa, että tämä blogi edelleen on internetissä.

Onpas tuskaisaa huomata, että täällä on vieraillut ihmisiä.

Onpas tuskaisaa ymmärtää, että on tullut säilöneeksi internetiin nuoruutensa kiihkeimmät ja sekavimmat hetket.

Koko nettielämäni tuntuu kaukaiselta. Mietin, pitäisikö kaikki piilottaa. Vai ehkä suhtautua armolla ja myötätunnolla. 

...

Kaikki on muuten melko hyvin tällä hetkellä. Olen alkanut vähitellen taas keksiä, miten kirjoitetaan. Vielä viime talvena se oli hukassa.

Sydämeni on nyt aikaisempaa isompi ja enemmän elossa ja pitää minut lämpimänä, vaikka kaikki onkin surullista.

Joitain päiviä sitten ystävä kysyi, onko elämässäni rakkautta. On, on, on!