torstai 29. marraskuuta 2012

Gimme a wink, let me know you're alive



And they did.








Keksimäni tytöt ovat lähes kaikki epäinhimillisiä keijukaisia ja eteerisiä kukkaislapsia. Söpöä mutta ärsyttävää.

Rargh

Minulla on tappolista:

1. Moderni eläinteollisuus
2. Länsimainen "äidinkielen ja kirjallisuuden" opetus
3. Sukupuolirooliväkivalta
4. Jennifer Lopez






Muuta jännittävää:






Istuin terveyskeskuksessa ja tuijotin pahvilaatikkoa jonka kyljessä luki EREKTIOHÄIRIÖ - Vaikea myöntää, helppo hoitaa mutta joka oli täynnä oppaita hammaslangan käytöstä.

Seisoin bussipysäkillä ja spurgu sanoi että minusta ja siskostani tulee vielä pari.

Makasin lattialla ja tajusin pitäväni kristillisestä hiphopista vähän.







Sitten aihepiiriin Abun pizzakebab:

Tiedän kyllä että tää mun nössöily on typerää. Sitä paitsi tuntemattomaan hyppääminen on ehkä hienointa mitä voi tehdä. Mutta mulla on varteenotettavia syitä nössöilylle, ja siksi pidän siitä jonkin aikaa kiinni.

Mitä tää on muuten tarkoitti:

Seuraava johtolanka, Karhupuisto ma-ke klo 12-19, tiidi tiidi

Kävin kyyläämässä siellä mutten nähnyt muuta kuin nakkikioskia ohittavan mummon.








(Anonymous)
2012-11-26 11:36 pm (UTC)
Mun mielest se loser manifesto on hyvää juttuu.
 
Says who?


Kokoomuksen presidenttiehdokas Sauli Niinistö pitää Suomen päätymistä Natoon edelleen mahdollisena.

sunnuntai 25. marraskuuta 2012

jannekortteinen 25. marraskuuta 2012 13.31:
Älä turhaan poista : ) ja eiks just se koominen oo hyvä tai siis niin ja

Tulee esiin sympaattinen, ku muutenki

Tuu Abun pizzakebabiin, jos haluut tapaa Toivon ja voin pyytää sitä E:täkin, joka kutsui sut Janoiseen loheen

Se halus tapaa sut tai sillä oli sellainen intuitio, että se on jostain syystä tärkeää ja

Olis hauskaa muutenkin

Seuraava johtolanka, Karhupuisto ma-ke klo 12-19, tiidi tiidi

Wäu wäöu wäouuuu, Ankka-linna

SE VOI TAPAHTUA JO HUOMENNA

Illuusio on sanskriitiksi maya

माया

Salassa, hiljaisuudessa, poissa, tuossa, tässä, jossa

SE ON OLEVA

Unessa minä näin sinun kävelevän niin kuin lapsi elävän ja jokeltelevan se olit sinä

To the one that i now know most I will tell them of your aave niin kuin asia, jota ei koskaan ikinä ollut olemassakaan

Aaaa ooo aa a ooa ooo

Kuka on Janne Kortteinen? Kuka on Toivo Rotko? Kuka sinä olet?

SE, MIKÄ

Että sinä ollaan Hän

He olen piiloudumme sinuun

SE ON OLEVA

Näe


Et tiedäkään kuinka helvetisti haluaisin. Mutta tosiasia on että oon tällä hetkellä kaikin puolin raunioina. Oon miettinyt tätä paljon, ja tullut siihen tulokseen että en vain yksinkertaisesti kykene tekemään mitään hauskaa tai tärkeää just nyt. Olen täysin yhteiskunta- ja vuorovaikutuskelvoton ja näytän alkoholisoituneelta 13-vuotiaalta spurgupeikolta. En halua olla ihmisten kanssa tekemisissä. Oon liikkumassa parempaan suuntaan, eikä ole epäilystäkään ettenkö esim. vuoden kuluttua olisi vähemmän tällainen vitun nyhverö ja lähtis ilman mitään ongelmaa Abun pizzakebabiin. Yritän olla järkevä ja harkitsevainen ja seurata intuitiotani ja askjfkdf seli seli we'll see.

burp

Törmään yllättävän usein ihmisiin, joiden toivoisin olevan kavereitani.

Aina kun tulen löytäneeksi jonkun yliherkän, yliälykkään ja pikkuvanhan nuoren bloggaajan, sieluni lepää jonkin aikaa. En ole niitä ihmisiä, jotka haluavat tuntea itsensä "ainutlaatuisiksi". Toivoisin, että kaikki ihmiset olisivat sellaisia kuin minä. Mitä enemmän tässä maailmassa on kaltaisiani räkänokkia, sitä vähemmän minua vituttaa.

Rehellisesti sanottuna nämä pikkuvanhat nuoret bloggaajat eroavat minusta kyllä lähes poikkeuksetta yhdellä ratkaisevalla tavalla: heidän kirjoituksensa ovat huomattavasti vakaampia, asiallisempia ja mukavampia kuin minun.

Mulle tuottaa vaikeuksia kirjoittaa yhtäkään bloggausta yhdestä ja samasta aiheesta. Yleensä kirjoitan juttuni tietynlaisessa maniassa, jossa tulen nopeassa tahdissa vuodattaneeksi ulos kaikki päässäni juoksevat sata miljoonaa ajatusta. Se on varmaan aika raivostuttavaa luettavaa. Olen täysin kykenemätön havainnoimaan jotain melkein-kiinnostavaa yhteiskunnallista tai arkielämän ilmiötä ja kirjoittamaan siitä asiallisesti erittelevän esseen. En vaan osaa.

Ehkä kyse on lopulta siitä, että mulla on nuorisorikollisen mielenlaatu. Kulturellit nuoret bloggaajat ovat yleensä lähimenneisyydessään olleet rauhallisia ja tottelevaisia lauhkeita koululaisia, mutta minä olin 67% peruskouluajastani sietämätön ja kovaääninen häiriköijä. Monista ala-asteaikaisista kavereistani tuli erilaisia häirikköjä ja laitosihmisiä. Ala-asteen jälkeen olisinkin varmaan voinut jatkaa kahteen suuntaan. Ensimmäinen vaihtoehto olisi ollut dokaaminen ja rötösteleminen ja riehuminen, mutta ajauduin valitettavasti toiseen vaihtoehtoon: musta tuli syrjäytynyt, yksinäinen ja aggressiivinen pikkuvanha äärimmäisyysihminen, joka haluaa aloittaa vallankumouksia.

Jos tää tie ei vie minnekään, voin aina tarttua pulloon ja teräaseisiin.

Oho, tää teksti uhkaa lipsua asialliseksi ja yksiaiheiseksi - korjaan tilanteen lopettamalla jutun mihinkään liittymättömään Hagridin kuvaan:

Viisi minuuttia sitten halusin kuolla. Ja kun haluan kuolla, haluan poikkeuksetta että koko ihmislaji kuolee.

En oikeastaan tiedä kuka Fiona Apple on - nähtävästi hän on joku muusikko - mutta päädyin äsken lukemaan kirjeen, jossa hän selitti keskeyttävänsä kiertueensa koska hänen vanha koiransa Janet on kuolemassa. Se oli kauneinta mitä olen koskaan ikinä mistään lukenut.

Sitten katsoin kommenttiketjua jutun alla. Kauniiden kommenttien seassa oli kommentteja tyyliin She's fucking nuts, it's a dog lol ja eat the damn thing.

En halua elää maailmassa, jossa nuo ihmiset elävät. En kestä olla täällä jos hekin ovat täällä. He ovat yksinkertaisesti, läpikotaisesti ja yksiselitteisesti pahoja ihmisiä. He eivät ole pahoja pelkästään passiivisesti - he myös vapaaehtoisesti haluavat tuottaa toisille kärsimystä ja ilmeisesti nauttivat siitä. Kuinka paljon heitä on? Ovathan he vähemmistö?

Koko tulevaisuus, kaikki mitä tulevaisuudessa tapahtuu, riippuu ihmisistä. Jos osan ihmiskunnasta muodostaa tuo hämärä joukko täydellisiä kusipäitä, miten mitään hyvää voi koskaan tapahtua? Miten mikään voi muuttua paremmaksi?

Voisin jäädä lojumaan tähän, toljottaa kattoon ja toivoa että ihminen kuolee sukupuuttoon. Voisin nousta tästä, etsiä isäni pistoolin ja häipyä maisemista.

Mutta siitä ei olisi mitään hyötyä. Mahdollisia luonnonkatastrofeja odotellessa kannattaa vain pitää helvetin lujaa kiinni siitä tosiasiasta, että rumien kommenttien seassa on paljon myös kauniita, pahojen sielujen lomassa paljon myös hyviä.

Ja toivoa Fionalle ja Janetille kaikkea hyvää.



Erään kommentoijan nimeltä Jay H. sanoin:
Not a fan of her music, but I completely support her decision to be with her dog. I would do the same. And, to the idiots posting hateful things about this: thank you for reminding me why dogs are much better company than people.



(Päivitys: Tsekkasin saman kirjeen kommentteja Facebookissa. Kaunista, kaunista, kaunista. Pahat ihmiset ovat aina niitä kasvottomia pelkureita [mutta kaikki kasvottomat pelkurit eivät ole pahoja ihmisiä, eh eh]. Ei vituta enää.)

perjantai 23. marraskuuta 2012

Kirjauduin tänne täynnä jotain sanottavaa vain tajutakseni, ettei mitään sanottavaa ole. Paitsi että elämä on kivaa. (En koskaan edes vilkaise tätä blogia jos mulla ei ole jotain räjäyttävää sanottavaa.)







Toivo Rotko on sun mutsis

This is pop

Vainajat on paras kirja johon olen koskaan laskenut katsettani. Ja minä olen kirjoittanut sen (tai siis osan siitä; se ei ole valmis).

Mulla on ollut epämääräinen ajatus, että luomani kirjallisuuden on oltava jotain todella, todella, todella tajunnanräjäyttävän hyvää ja musta tuntuu tällä hetkellä harvinaisen voimakkaasti, että tässä sitä nyt on.

Saatan olla ihan helvetin väärässä niin kuin Idolsin koelauluissa rääkyvät hölmöt. Mutta mutta mutta.........

...

Tää on oikeesti tosi kova juttu.

Luulisin.




Kun reilut kaksi vuorokautta sitten kävelin ympäri kaupunkia, tajusin yhtäkkiä yhdessä lauseessa melko tarkalleen mitä haluan tehdä: haluan olla kirjallisuudelle sitä mitä The Beatles oli musiikille. The Beatles ei ehkä varsinaisesti luonut ensimmäisenä popmusiikkia vai loiko? en tiedä, kuvitellaan hetki että loi ja nyt minä haluan luoda popkirjallisuuden. Haluan kirjoittaa kirjallisuutta, joka saa edeltävän kirjallisuuden näyttämään siltä miltä klassinen musiikki kuulostaa popmusiikkia vasten. Haluan kirjoittaa jotain uutta, eikä se tarkoita että "leikittelisin" kielellä ennennäkemättömällä tavalla tai että käyttäisin kerronnallisesti jotenkin radikaaleja keinoja. Kyse on kirjoittajasta, kirjoittajan asenteesta, siitä miten hän kokee itsensä artistina, hahmona ja ihmisenä, siitä miten hän on läsnä. Kyse on hyväntahtoisesta välinpitämättömyydestä kaikkea edeltänyttä kohtaan. Kyse on edeltäjien hylkäämisestä kuitenkin myöntäen, että ilman vanhaa uuttakaan ei ole. Kyse on inhimillisten tunteiden inhimillisestä palamisesta, kyse on palamisesta, tärkeistä asioista, kirjoittamisen arvoisista asioista: elämästä kuolemasta rakkaudesta seksistä ystävyydestä taistelusta väkivallasta hyvästä pahasta surusta ilosta pelosta toivosta kapinasta vallankumouksesta.


Katsotaan nyt miten tämä onnistuu. Olen hämärästi tietoinen koko jutun täysin överiksi menevästä ja törkeän kohtuuttomasta kunnianhimoisuudesta. Mutta en tiedä mitä muutakaan tekisin. Ilman näitä aikomuksia mulla ei olisi mitään tekemistä.


Kutsun kenet tahansa liittymään tähän vallankumoukseen. Jos haluat tulla mukaan, niin


ALOITA





HETI.

Crazy dudes and penniless heroes

Lähdin tässä vajaat pari vuorokautta sitten aamulla klo 5.30 kävelemään(/juoksemaan/ajelemaan joukkoliikenteellä) ympäri Helsinkiä. Kuuntelin koko ajelehtimisen ajan neljäätoista biisiä iPodini Äskettäin lisätyt -soittolistassa. Olin liikkeellä lopulta neljä tuntia ja harmaa aamu ehti madella taivaalle.

Olin oudon manian vallassa ja virnistelin vastaantulijoille. Ajatukset ja ideat juoksivat vapaasti ja monet niistä olivat helvetin hyviä, osa epämääräisempää ajatustrollausta tyyliin DON'T CALL ME JOBLESS, DON'T CALL ME UNEDUCATED, CALL ME FREE.

Tuntui siltä kuin olisin tullut kiertäneeksi koko Helsingin; ihan kuin olisin saapastellut vahingossa joka ikiseen paikkaan jolla on mulle tässä kaupungissa jotain merkitystä. Jossain vaiheessa ohitin Sibelius-monumentin ja laskeuduin jollekin kirkkaasti valaistulle rantatielle apokalyptisen taivaan alla, ja kun istuin siihen penkille tajusin yhtäkkiä että olin istunut täsmälleen samalla penkillä kesällä ja kirjoittanut mulle jaettuun Jeesus pelastaa -esitteeseen to do -listaa.

Istuin siinä ja tuijotin riehuvalle merelle, kun siitä käveli pari hyvin kasvatetun näköistä tyttöä ("hyvin kasvatetun näköistä", jotenkin outo ilmaus) ohi, ja ne vain vilkaisivat minua ja kohottelivat kulmakarvojaan, vaikka niiden olisi pitänyt nähdä että olin miltei täydellinen James Deanin kopio mutta vielä traagisempi ja synkempi ja leveäharteisempi.

Lähdin siis taas kilpakävelemään ympäri kaupunkia ja tunsin epämääräistä onni-raivo-raivo-onnea ja liikennevaloissa joku nuori kaveri vilkuili minua sivusilmällä ja hymyili itsekseen ja minä ajattelin "SINÄ TUNNISTIT MINUT. SINÄ OLET YKSI NIISTÄ JOTKA TEKEVÄT GOOGLEHAKUJA HAKUSANALLA ö-kupit" ja jatkoin matkaa ja hyppäsin arkiaamun täyttämään ratikkaan.

Kannatinlankavaurio myöhästyttää ratikoita Helsingin keskustassa

Ratikassa keskellä matalaa välitilaa istui isoleukainen melko siistin näköinen mies, jolla oli etiketitön pullo täynnä epämääräistä ruskeaa litkua ja joka jupisi amerikanenglantia matalalla vaikuttavalla äänellä kavereilleen: "Yeah man, I mean now we're just sitting here and it's like... yeah, that's right man, how's your wife by the way, I mean you told me..." Meni hetki ennen kuin tajusin, että hän oli ainoa joka näki kaverinsa; muille matkustajille hän oli vain itsekseen jupiseva sekopää.

Muut tilannetta sivusta seuranneet ihmiset vilkuilivat miestä pelokkaina ja/tai helpottuneina siitä, etteivät olleet hän, mutta minä tuijotin häntä koko ajan ja toivoin kuollakseni että hän sanoisi minulle jotain. Tiesin, että jos hän todella sanoisi minulle jotain, minulla olisi sosiaalinen vapaus heittäytyä täydeksi sekopääksi ja lähteä hänen kanssaan helvettiin(/Helvettiin).

Mutta hän ei vilkaissutkaan minuun vaan nousi ratikan pysähtyessä, asettui auki liukuneiden ovien väliin ja jätti hyvästit istumaan jääneille mielikuvitusystävilleen. Kun hän lähti jollekulle mukaan lähteneelle kaverilleen mutisten ja katosi näkyvistä, katseeni osui 55-vuotiaan pankkiirin näköiseen mieheen, joka oli tarkkaillut tilannetta käytävältä hieman ylempää - hänen naamallaan oli niin raivostuttava ylimielinen ja itsetyytyväinen ilme, että leikin hetken ajatuksella hänen murhaamisestaan.

Kohta jäin itsekin vittuuntuneena pois jossain ydinkeskustassa, ja keskellä tungosta tajusin pysähtyneeni vanhan romanikerjäläisnaisen viereen. Hän istui liikennetolpan vieressä maassa ja teki rukoilevia eleitä ohikulkijoiden suuntaan, ja minä ajattelin että vaatii helvetinmoista sisua istua tuolla tavalla keskellä jalkakäytävää ja alentaa itsensä toisten edessä täydellisesti. Kävelin muutaman metrin päähän, kaivelin taskujani, löysin 20 e jotka olin edellisenä iltana tiristänyt pankkitililtäni, käännyin takaisin ja ojensin setelin naiselle. Hän otti rahan vastaan, ja kun hän tajusi etten ollut antanut hänelle viisisenttistä hänen kasvoillaan häivähti jotenkin pökertynyt ilme. Minä nyökkäsin ja hymyilin ja tungin kädet takkini taskuihin ja jatkoin sanaakaan sanomatta matkaa ja näytin mentaalista keskisormea kaikille ohikulkijoille, ja kun vähän kauempana käänsin päätäni ja katsoin taakseni, näin naisen istuvan liikkumattomana paikoillaan ja tuijottavan minua ilmeettömänä.

Sitten ajelin rahattomana kotiin erääntyneellä bussilipulla ja makasin huoneeni lattialla ja söin sipsejä.

tiistai 20. marraskuuta 2012

New York vuonna 1895

File:Pferdebahn NewYork um 1895.jpeg


New York oli varmaan parempi tuollaisena. Toi hevosten vetämä juttu on olevinaan raitiovaunu. Mutta hei katso tuota oikeanpuoleista taloa taustalla. Katso ylintä ikkunaa oikealla. Kysymys kuuluu: mitä sen takana tapahtuu? Onko tuota rakennusta enää olemassa? Mitä tapahtui ihmisille jotka asuivat tai työskentelivät tuon ikkunan takana?


Outoa muuten että Norrköpingin kaltaisessa pikkukaupungissa on raitiovaunu. Olen ajanut sillä. Kuuntelin silloin Girlfriend in a Comaa ja pelkäsin jotain teini-ikäisiä ruotsalais-afganistanilaisia ganstereita jotka puhuivat minulle ruotsiksi.


(Tutkin Wikipediasta raitiovaunuja. Mutta lopetin sen kun en jaksanut olla autisti.)




(Tänne päätyi taas joku haulla ö kupit.

Tässä teille Ö-kuppeja:
ö-kupit, ö-kupit, ö-kupit, ö-kupit, ö-kupit, ö-kupit, ö-kupit, ö-kupit, ö-kupit, ö-kupit, ö-kupit, ö-kupit, ö-kupit, ö-kupit, ö-kupit, ö-kupit, ö-kupit, ö-kupit, ö-kupit, ö-kupit, ö-kupit, ö-kupit, ö-kupit, ö-kupit, ö-kupit, ö-kupit, ö-kupit, ö-kupit, ö-kupit, ö-kupit, ö-kupit, ö-kupit, ö-kupit, ö-kupit, ö-kupit, ö-kupit, ö-kupit, ö-kupit, ö-kupit, ö-kupit, ö-kupit, ö-kupit, ö-kupit, ö-kupit, ö-kupit, ö-kupit, ö-kupit, ö-kupit, ö-kupit, ö-kupit, ö-kupit, ö-kupit, ö-kupit, ö-kupit, ö-kupit, ö-kupit, ö-kupit, ö-kupit, ö-kupit, ö-kupit, ö-kupit, ö-kupit, ö-kupit, ö-kupit, ö-kupit, ö-kupit, ö-kupit, ö-kupit, ö-kupit, ö-kupit, ö-kupit, ö-kupit, ö-kupit, ö-kupit, ö-kupit, ö-kupit, ö-kupit, ö-kupit, ö-kupit, ö-kupit, ö-kupit, ö-kupit, ö-kupit, ö-kupit, ö-kupit, ö-kupit, ö-kupit, ö-kupit, ö-kupit, ö-kupit, ö-kupit, ö-kupit, ö-kupit, ö-kupit, ö-kupit, ö-kupit, ö-kupit, ö-kupit, ö-kupit, ö-kupit, ö-kupit, ö-kupit, ö-kupit, ö-kupit, ö-kupit, ö-kupit, ö-kupit, ö-kupit, ö-kupit, ö-kupit, ö-kupit, ö-kupit, ö-kupit, ö-kupit, ö-kupit, ö-kupit, ö-kupit, ö-kupit, ö-kupit, ö-kupit, ö-kupit, ö-kupit, ö-kupit, ö-kupit, ö-kupit, ö-kupit, ö-kupit, ö-kupit, ö-kupit, ö-kupit, ö-kupit, ö-kupit, ö-kupit, ö-kupit, ö-kupit, ö-kupit, ö-kupit, ö-kupit, ö-kupit, ö-kupit, ö-kupit, ö-kupit, ö-kupit, ö-kupit, ö-kupit, ö-kupit, ö-kupit, ö-kupit, ö-kupit, ö-kupit, ö-kupit, ö-kupit, ö-kupit, ö-kupit, ö-kupit, ö-kupit, ö-kupit, ö-kupit, ö-kupit, ö-kupit.)

maanantai 19. marraskuuta 2012

Last night I dreamt

Still here.

Nukuin tänään pitkälle iltapäivään. Viimeiset tunnit vietin jossain unen ja valveen sekaisessa horroksessa. Jossain vaiheessa laitoin radion päälle. Sieltä tuli Radio Helsingin yskähtelevien radiofilosofien Tuomas Nevanlinnan ja Jukka Relanderin () kröhisevää filosofointia, joka tunki uneeni: yhtäkkiä näinkin filosofit silmieni edessä ja he olivat jättiläismäisen lihavia läskipalloja, jotka lyllyivät tuoleilla toisiaan vastapäätä ja puhuivat jotain David Bowiesta. Heidän välissään istui vanha lihava eukko bikineissä ja osallistui välillä keskusteluun. Kohta piilottelin filosofien kanssa omakotitalon portaikossa ja kurkin postiluukusta ulos. Toinen filosofeista näki tiellä pyyhältävän pienen mustan naisen ja huusi: STOP. TEACHER! PROFESSOR! PLEASE! Sitten hän käski minua menemään Wikipediaan, jonne sukelsin ihan ruumiillisesti ja tein nopeasti haun Severus Kalkaros ja sain eteeni aihetta käsittelevän Wikipedia-sivun: Severus Remus [tässä kohtaa loputtomasti ääntämisohjeita] on Remus, joka toimii Tylypahkan oppilaitoksen juomamestarina ja käy usein päivän lopuksi oluella ystäviensä kanssa. Tässä kohtaa jouduin jonkinlaisen kauhun valtaan, koska tajusin että Wikipedian tarjoama tieto oli täysin hyödytöntä. Yritin muokata sivua, mutta virke pysyi ennallaan. Palasin tuoleilla istuvien läskipallojen luo ja yritin ravistella heitä tavallisen näköisiksi, koska muistin nähneeni Jukka Relanderin metron vaalimainoksessa ihan normaalipainoisena.


Joo. En tiedä missä vaiheessa heräsin. Todennäköisesti olen yhä unessa.






Hei Janne Kortteinen, en muuten tajua näitä sun miesnaisjuttuja: "Naiset, joilla on väärät elämän arvot ja prioriteetit ja imperatiivit elämässä, siinä palvelija ja synnyttäjä luulee olevansa tekijä, eikä se sovi hänelle ollenkaan, vaan on yksinkertaisesti luotaantyöntävää" yms.

En mä ainakaan tykkää mistään "palvelijoista" tai "synnyttäjistä" tai "tekijöistä" tai "miehistä" tai "naisista". Mun mielestä Naiset ja Miehet on ylipäätään helvetin kyllästyttäviä. Tärkeintä on olla ihminen eikä joku vitun mies tai nainen. Miehet ja Naiset haisee pelolta ja pahvilta, ihmiset on kiehtovia ja innostavia ja totta.

Mutta ehkä nää on makuasioita.

Tai haju-.

Mitä vittua tämä on

Ei ole tehokkaampaa tapaa syöstä itseään sietämättömään maailmantuskaan kuin sanoma- ja iltapäivälehtien nettikommenttien lukeminen.

Kun joskus harhautuu upottamaan päänsä sinne löyhkäävään paskaan, pahojen ja typerien ihmisten tukehduttava määrä ja raivo iskee päin naamaa aina ihan yhtä kovaa. Se sonta tunkee sisään suusta ja korvista: Ilmastonmuutos on ja tulee aina olemaan huijausta! Taas on suvaitsevaisto sörkkimässä luonnonlakeja! Hohhoijaa, aina ne jaksavat siellä Afrikassa pillittää vaikka mangoja pystyy samperi sentään poimimaan ikkunasta! Mutiaisten ongelmat ovat kyllä ihan itseaiheutettuja! Mitä muuta voi neekeriltä odottaa! Turkistarhaus on laillinen elinkeino!

Aargh, tietysti turkistarhaus on laillinen elinkeino, nimenomaan siksihän sitä ollaan tässä tekemässä laittomaksi.

Näiden niljaisten hyllyvämahaisten alkeisolentojen mielestä maailmassa on vain yksi Ongelma: vanhainkodeissa vaipoissaan makaavat vanhukset. Mitään muita ongelmia ei saa korjata, kaikkien muiden ongelmien pohtiminen on viherpiipertämistä, sillä ah ja voih vanhukset makaavat vanhainkodeissa vaipoissaan!

Voi vitun timosoinit pitäkää ne teennäisen huolestuneet rumat naamanne kiinni. Jos vanhusten tila huolestuttaa, nouskaa kerrankin tietokoneidenne äärestä ja tehkää asialle jotain itse. Viherpiipertäjät eivät ole ainoa moraalisesti velvollinen ihmisryhmä, jonka täytyy korjata kaikki maailman epäkohdat samalla kun te istutte läskiperseinenne sohvalla ja juotte kaljaa. Tehdään näin: keskittykää te vanhusten hoivaamiseen, viherpiipertäjät hoitavat sillä välin isomman luokan ongelmia! Sitten kaikki Taistoa, 86, ja Abdullahia, 3, myöten ovat tyytyväisiä! Tehdään näin! Okei?

Ei se tietenkään käy. Ette te nouse sohviltanne ikinä. "Vaipoissaan makaavat vanhukset" ovat vain teidän tekosyynne ja älyllisesti laiska ratsunne, jolla ratsastatte illasta toiseen netin keskustelufoorumeilla ja torjutte kaikki epämiellyttävät tosiasiat. Housuun kakkaavat vanhukset eivät voisi vähempää kiinnostaa teitä. Teitä ei kiinnostaa mikään muu kuin teidän oma mahalaukkunne - te olette tyhjiä, ilkeitä ja ikävystyttäviä ihmisiä, ja siksi te olette katkeria ja vihaisia ettekä edes tiedä miksi.

Viherpiipertäjät ja tarhaketut ja kehitysmaiden lapset ovat helppo kohde vihallenne, koska heidän silmissään asuu vielä jotain muutakin kuin hahmotonta julmuutta ja kyltymätöntä katkeruutta. Heidän silmissään asuu toivo.

Toivo. Pelko. Suru ja ilo. Taisteluhalu. Kaikki tunteita, joita te lakkasitte tuntemasta jo kauan sitten, jos niitä teille alkuunkaan annettiin.

Mutta keitä te olette? Kuinka paljon teitä on? Edustatteko te enemmistöä? Miksi te olette niin vihaisia? Miksi te olette julmia?

Kuka alunperin kiusasi teistä ammattimaisia kiusaajia? Kuka työnsi päänne vessanpönttöön?


Jotain lohtua on siinä ajatuksessa, että nämä ihmiset eivät yksinkertaisesti voi edustaa valtaosaa kansasta. Ei mitenkään voi olla mahdollista, että aina ulos lähtiessäni todella sukeltaisin keskelle täysin pimeitä sekopäitä. Vastaan tulee aina niin paljon myös hyvää ja kaunista. Kiusaajat vain viihtyvät kommenttiosioissa poikkeuksellisen hyvin, koska he ovat kiusaajia ja kiusaajilla on aina jotain huudeltavaa.


Ääh. En jaksa raivota kun olen oikeasti niin hyvällä tuulella. Yksi viimeaikainen havainto on, että idiootit eivät pysty enää murtamaan minua samalla tavalla kuin aikaisemmin. Se on hyvä merkki. Ehkä mustakin tulee vielä taistelija. Ehkä olen sitä jo.

Emmä tiiä. Meen nyt harhailemaan pitkin kaupunkia ja hymyilemään itsekseni. Tsau!

Vau olen menettämässä järkeni

Silleen hyvällä tavalla.



Nerouteni tiivistyy neljään tiedostoon eikä näy juuri mitenkään noiden tiedostojen ulkopuolella. Tavallaan haudon sitä suonissani ja sitten istun tämän koneen ääreen and I bleed

sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Anything you want, you got it, anything you need, you got it

Kantsii muuten osata edes vähän HTML-temppui.



Menen nukkumaan 10 minuutin kuluttua. Ensin puhdistan hampaani ja sieraimeni ja bodaan.




Haun avainsanat:

roy orbisonin lapset



Ok. Ehkä missään ei ole tarkoituskaan olla mitään järkeä.


Roy Orbisonin lapset.

lauantai 17. marraskuuta 2012

No 2's, no boobs.







Haun avainsanat:

ö-kupit
veripunainen lumivalkoinen alasti
valtavat rouvan rinnat




Miten helvetissä joku voi päätyä tänne hakusanalla valtavat rouvan rinnat? Milloin ikinä olen kirjoitellut mitään rouvista tai heidän valtavista rinnoistaan?


Kirjoitanko ylipäätään jotenkin erityisesti aiheesta "rinnat"?


No, nyt kirjoitan. Katsotaan, millaista porukkaa keskuudessamme liikkuu. (Tervetuloa, fellow perverts! Jättäkää mennessänne kommentti!)


tyttölapsia alasti
pikkupoikia alasti
hevosen kyrpä
hevonen alasti
girls with poop
girls with dogshit
children naked
children masturbating animals
dogs fucking women
grannies naked
older people fucking
older people shitting
jättimäiset tissit auau
painavat tissit
mummojen pissaleikkejä
iso klitoris
likainen peräreikä
girls licking dirty assholes
naughty 6-year-olds
daddy is very, very angry at his naughty daughter

...Lopetan ajoissa.




Pitäisi joskus kirjoittaa rakkaudentunnustus Radio Helsingin Norpalle. Tyylikkäässä raivossa on outoa lohtua.

perjantai 16. marraskuuta 2012

Good morning America.

Everyone I know says I have awkward charisma. Then again I don't really know that many people.

More interesting stuff can be found here. Check it out or I'm forced to show you my violent side.

I had underpants in my hand but now they're gone.

Bom chicka wah wah.

Nam

Rakastan syömistä. Elämäni on toisinaan iloista siirtymistä ruokapaikasta toiseen. Olen onnellisimmillani kun vedän naamaan vegaanista roskaruokaa, wohohohoooooooohohooo

Outoa etten ole läski.

Kyllä se vielä tapahtuu. Jonain päivänä.





(Kun heräsin tänään, ensimmäinen sumea ajatusketjuni päättyi toteamukseen: olen Lisa Simpsonin unelmamies.)



(Tykkään naapureistani. He rakastavat koiriaan niin kauniisti)



Alan muuten hitaasti mutta varmasti HETKINEN KESKEYTÄN NYT TÄMÄN LAUSEEN JA JATKAN MYÖHEMMIN

On nimittäin HÄTÄTILANNE. Farkut - jotka tällä nimenomaisella hetkellä ovat jalassani - ovat valitettavan löysät, joten etsin muutama päivä sitten VYÖN jolla ne pysyvät ylhäällä - nyt on kuitenkin sellainen kauhistuttava tilanne, että huomaan ETTEN SAA VYÖTÄ AUKI. Se metalliosa on vain jotenkin JUMITTUNUT paikoilleen, ja tää vyö on aika kireällä. Itse asiassa niin kireällä, että se paitsi estää farkkujen riisumisen myös painaa vetoketjua niin että vetoketjun avaaminen on mahdotonta. En siis saa RIISUTTUA HOUSUJANI tai AVATTUA VETOKETJUANI ja täten olen TUOMITTU ELÄMÄÄN NÄIDEN FARKKUJEN VANKINA. Vyö on nimittäin niin PAKSU että sen katkaiseminen on yksinkertaisesti MAHDOTONTA. Olen siis MENETTÄNYT KAIKKI ELÄMÄNNÄKYMÄNI JA LEMPIAJANVIETTEENI JA MINUSTA TEHDÄÄN TULEVAISUUDESSA 4D-DOKUMENTTI "En pysty riisumaan housujani" JA HAASTATTELU HELSINGIN SANOMIEN IHMISET-SIVULLE OTSIKOLLA "Väärin valittu vyö johti biologis-anatomiseen ihmeeseen" ALAOTSIKOLLA "Hän oli tavallinen syrjäytynyt nuori. Yksi huono-onninen valinta ajoi hänet pakotettuun selibaattiin ja ennennäkemättömään suun kautta tapahtuvaan kuonaneritykseen."



Lopetan nyt tämän pelleilyn ja lähestyn asiaa vakavasti. Koska kyllähän tässä nyt oikeasti on kyse ongelmasta. Tarvitaan vain tällainen pieni arkinen sattumus ja luottamus elämään on mennyttä.


Hohhoijaa. Mitäköhän pitäisi tehdä.


Nythän se aukesi. Tarvittiin vain raakaa voimaa.



Painaako "Julkaise"-nappia vai painaako sittenkin punaista rastia ja mennä nukkumaan?





En vielä tiedä, olen spontaani, teen valinnan







NYT!!!!

keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Harkitsen vakavasti ryhtymistä alkoholistiksi. Olemassa oleminen sattuu niin vitusti. Nytkin joku soittaa Radio Helsingissä There is a light that never goes outia ja se vaan tuntuu niin... voimakkaasti. Välillä olemassa oleminen tuntuu liian hyvältä, niin hyvältä että sekin sattuu.

Mussa on jotain vikaa. (Huom. olen tälläkin hetkellä alkoholin vaikutuksen alaisena.)

Alkoholismi on ihan ok jos ympärilläsi ei ole ketään. Kun ympärilläsi ei ole ketään, turrutat vain itseäsi, so what.

Joo no mutta saa nähdä.

Pitäisi hankkia ajokortti ja ajaa Barentsimeren rannalle.

Päivitin taas kirjallisuusmanifestia. Sitä voisi varmaan päivittää loputtomiin.

Aion vielä viedä tuon kirjoituksen maailman jokaisen nuoren kirjoittajan silmien eteen. Etsinkin nyt rikoskumppaneita, jotka kääntäisivät sen englanniksi, ruotsiksi, norjaksi, kiinaksi ja swahiliksi.

tiistai 13. marraskuuta 2012

It takes a fool to remain gay

LITERATURE 2.0 -tekstiä päivitetty. Kohdat 14-16 ovat uutta sisältöä, olkaa hyvä, njom njom!

Tarkoitin mitä sanoin kun sanoin että odotan toimenpiteitä. Jokainen kirjoittaja, joka lopulta päivänä tai toisena päätyy lukemaan kirjoitukseni: älä enää jatka samaan tyyliin kuin tähän asti. Loppuelämäsi alkaa tästä. Lopeta haukotuttava näpertely ja kirjoita itsesi historiaan, jumalauta saatana! Unohda järki, ota mania ja ala kirjoittaa välittömästi - äläkä pidä hengähdystaukoja. SINUT ON NYT HERÄTETTY.



(Tajusin muuten että olen kirjoittanut tätä blogia tai siis tätä "proosaa" nyt tasan vuoden. Vilkaisin vähän jotain vuodentakaisia juttujani. Kaameaa. Jotenkin nyt vain vuosi sitten olin kaamea ihminen, tai siis jotenkin räkäinen tai jotain. Älkää käsittäkö väärin, räkäisyys on hyvä asia, mutta... ... En muista mitään esim. siitä Joonas Konstig -kirjoituksesta joka syöksi minut Suomen popmaailman tähtitaivaalle. Ehkä se vaihe niin sanotussa elämässäni on hyväkin jättää rauhaan pariksi vuosikymmeneksi. Ehkä ikävaihe 13-17 on syytä kokonaan haudata maahan ja kaivaa esiin vasta sitten kun olen kuollut moottoripyöräonnettomuudessa.)



Kiertelin viisi tuntia pitkin Helsinkiä. On hauskaa harhailla sinne tänne tuntikausia iPodin kanssa vaihtamatta kenenkään kanssa sanaakaan. Siinä joutuu sellaiseen jännään hihittelevään raivomaniaan. Minulle ei ole enää mikään ongelma potkia rakennuksia ja bussipysäkkejä ja liimailla tarroja mainoksiin ja heitellä kiviä. Olen virallisesti vaarallinen.

Vähän aikaa sitten kuljin suljetun Vegemestan ohi ja vastaan tuli Jarkko Tontti (). Ehdin vain tunnistaa hänet ja todeta että hän muistuttaa myyrää, kun hän jo oli lähes kohdallani. Silloin jouduin oudon impulssin valtaan: minun oli pakko nostaa käteni hänen eteensä ja muodostaa siitä kulhomainen koura, niin että hän kävelisi suoraan kämmeneeni. Sitten Jarkko Tontin naama olisi kädessäni!!!! Wohoo!!!!

En kuitenkaan tehnyt sitä. En kehdannut.

Tänään vastaan käveli Janne Kortteinen (). Teki mieli huutaa "MOI JANNE KORTTEINEN" mutta en tietenkään huutanut koska mulla ei ollut kommandopipoa päässä.



Anyway, the point is:



Vittu mä meen nyt kirjottaan tärkeitä juttuja helvetti

lauantai 10. marraskuuta 2012

LITERATURE 2.0

Kirjallisuus on kuollut.


Se sattuu, mutta jos katsot ympärillesi, asia on päivänselvä: moderni kirjallisuus ei puhuttele ihmisiä, ei aloita vallankumouksia, ei loukkaa eikä lohduta meitä. Se ei sytytä tuleen rakennuksia eikä varsinkaan sydämiä.

Vuonna 2012 kirjoja ei kielletä eikä polteta. Niitä ei tarvitse kieltää eikä polttaa, koska ne eivät ole vaarallisia – ne ovat vain tympeää paperia, jota tungetaan koululaisten kurkuista alas.

Kirjallisuus on hyvää vauhtia putoamassa osaksi ”korkeakulttuuria” – ja kun taidemuodosta tulee osa korkeakulttuuria, on taidemuoto kuollut.

Asiaan voisi tietysti vaikuttaa ns. ulkokirjallisilla toimilla kuten: 1) tuomalla kirjallisuus pölyisestä maailmastaan onnistuneesti aineettomaan sähköaikaan, 2) lopettamalla jatkuva, ratkaisuja tarjoamaton ininä ja valittaminen kirjallisuuden kuolemasta ja 3) lopettamalla nykymuotoinen ”äidinkielen ja kirjallisuuden” opettaminen länsimaisissa kouluissa välittömästi.

Nämä ovat tärkeitä juttuja, totta kai, mutta kaikkein suurimmat ongelmat ovat itse kirjallisuudessa. Kirjallisuus on tylsää. Yhä uudestaan löydän itseni selailemasta uusien kirjojen esittelyjä ja hämmästelemästä: miten helvetissä ihmiset jaksavat kirjoittaa tällaisista asioista? Jos tartun johonkin uuteen kirjaan, jätän sen todennäköisesti kesken, koska en jaksa kahlata läpi omahyväistä, abstraktia ja ennen muuta tylsää paskaa.

Kirjallisuus on tylsää, mutta sen ei tarvitse olla tylsää. Kirjallisuudessa taidemuotona on jotain salaperäistä vetovoimaa, jonka voi herättää henkiin kirjoittamalla oikein. Eikö ole outoa, että muutaman vuoden välein länsimaailman nuorisoa ravistelee jokin kirja(sarja), joka muodostuu hetkessä yhdeksi aikansa merkittävimmistä nuorisokulttuurin ilmiöistä? Miten se on mahdollista? Harry Potter, Twilight ja Hunger Games tekevät jotain oikein, mutta mitä se on? Mitä Stieg Larsson teki oikein? Tai Stephen King? Tai 50 Shades of Grey? Miksi kirjallisuus alkaa hetkellisesti kiinnostaa miljoonia ihmisiä? Miksi he panevat vainajaa?

Luulen tietäväni joitain vastauksia. Ne eivät kuitenkaan riitä, jos haluan itse yllyttää miljoonia ihmisiä nekrofiliaan. On osattava kirjoittaa muutenkin kuin ”oikein”. Vaikka tietäisi toimivia keinoja, niiden pitää tulla luonnostaan. Hyvän kirjoittamisen on oltava eräänlaista ulostamista. Ja ulostaessa on samalla osattava olla jotain omaa, jotain muuta kuin kaikki muut, jotain tajunnanräjäyttävän kiinnostavaa.

Ajattelinkin nyt kirjoittaa alas joitain keinoja, joilla yritän tämän itse toteuttaa. Tämä kirjoitus käsittelee siis lähinnä romaanitaidetta (voi vittu mikä sana) – runous, esseistiikka ja kumppanit pelaavat vähän eri säännöillä, mutta periaatteessa juttu koskee myös niitä.

Okei eli mitä tarkoitan:

 


1) ALOITA VALLANKUMOUS. Havainnot, ajatelmat ja ihan näppärä tarina eivät riitä. Jos maailmassa ei ole mitään minkä puolesta olisit valmis kuolemaan tai ainakin heittämään polttopulloja, jos sydämesi ei toisin sanoen pala kenellekään, ei sinulla ole tarpeeksi kirjoitettavaa; jos taas maailmassa on joku tai jotakin, jonka puolesta hyppäisit luodin eteen, KIRJOITA siitä. PELASTA se. VAPAUTA se. MUUTA kaikki. Luo tiedosto, viskaa se päin maailmaa ja aloita vallankumous.

2) OLE JOTAIN KIINNOSTAVAA. On kirjoittamaton sääntö, että kirjailijat eivät ole erityisen kiinnostavia ihmisiä; Harry Potterin fanit ovat ennen muuta Harry Potterin eivätkä J. K. Rowlingin faneja. Kirjailijat eivät ole samassa mielessä artisteja tai poptähtiä kuin muusikot. Näin ei kuitenkaan tarvitse olla. Tarvitsemme muitakin kuin keski-ikäisiä mammoja (kaikella kunnioituksella keski-ikäisiä mammoja kohtaan) – jos olet nuori ja täynnä jotain annettavaa, älä odota enää sekuntiakaan vaan OTA TÄMÄ LAVA. The stage is yours, käytä sitä hyvin ja näytä seksikkäältä.

3) OLE JOTAIN JOTA JOKU VOI RAKASTAA. On lauluja, kirjoja, elokuvia, taideteoksia, jotka ovat synnyttäneet sinussa jotain suurta, mahdollisesti muuttaneet elämäsi – sinun tehtäväsi on nyt tehdä sama temppu jollekulle toiselle. Muuta hänen elämänsä. Kosketa häntä, kosketa syvältä tai jalkojen välistä, joka tapauksessa saa hänet rakastamaan sinua niin kuin sinä rakastat niitä, jotka ovat laulaneet kauneimmat laulut korviisi tai iskeneet sinua järisyttävimmillä lauseilla. Pelasta, lohduta, järkytä, mullista.

4) ELÄ KIINNOSTAVA ELÄMÄ. Tämä on itsestäänselvyys. Parhaassa tapauksessa elämäsi soveltuu valkokankaalle.

5) VIHAA JA RAKASTA. Jos vihaat, on varmasti olemassa jotain mitä rakastat – viha syntyy kun jotakin rakastamaasi satutetaan, kun se tahrataan tai tuhotaan. Älä siis yritä estää itseäsi vihaamasta. Käytä vihaa. Viha on voimavara niin kauan kuin osaat myös rakastaa. Rakasta. Rakastu. Rakastu paikkoihin jotka ohitat, ihmisiin jotka kohtaat, hetkiin, iltoihin, talviin, keväisiin, tunnelmiin, mihin tahansa. RAKASTU.

6) HARHAILE. Etsi ja löydä, kadota ja eksy, matkusta laivalla Amerikkaan, aja autolla Barentsinmeren rannalle, ajele ympäriinsä joukkoliikennevälineillä, kulje pitkin rantoja ja kujia ja kaupunkeja.

7) KIRJOITA IHAN HELVETIN HENGÄSTYTTÄVÄ TARINA. Älä kerro juttua ilman juonta. Älä kirjoita tylsiä pikku satuja tylsistä ihmisistä. Tarinat konjakkia naukkailevista älyköistä ja ikkunan ääressä seisovista yksinhuoltajista on jo nähty; on tosiasia, että suurin osa julkaistuista romaaneista kertoo tukehduttavan ikävystyttävistä asioista. Hintelä koulukiusattu poika, joka saakin tietää olevansa maailmankuulu velho, on aivan nerokas juttu. Puita pilkkova suomalainen mies ei ole. (Omaelämäkerrallisuus ei muuten ole mikään itseisarvo.)

8) JUONI > FILOSOFOINTI. Kuljeta tarinaa, luo hikeä ja naurua ja jännitystä äläkä katko juonta jatkuvasti nerokkailla filosofisilla oivalluksillasi tai älyllisillä pohdinnoillasi. Ajatusten on sulauduttava luontevasti tarinaan.

9) ÄLÄ OLE ILMIÖ KIRJAMAAILMASSA – OLE ILMIÖ MAAILMASSA. Puhu asioista, joilla on oikeasti merkitystä. Puhuttele ihmistä äläkä kirjallisuusihmistä. Älä puhu teräville älyille vaan yksinäisille sydämille.

10) ÄLÄ VALLOITA VAIN KOTIMAATASI VAAN YRITÄ VALLOITTAA MAAILMA. Miksi keskittyisit vain kotikulmiisi kun jalkojesi alla on kokonainen planeetta?

 

11) JOS TARINA ON HYVÄ, SEN VOI TIIVISTÄÄ KOLMEEN VIRKKEESEEN KIINNOSTUKSEN HERÄTTÄVÄLLÄ TAVALLA. Esimerkki: Syrjäytynyt, yksinäinen ja epätoivoinen nuori mies yrittää tappaa itsensä hyppäämällä mereen. Hän epäonnistuu, mutta vuorokauden kuluttua hänen kännykkäänsä saapuu tekstiviesti hänen vuosi sitten kuolleelta isoisältään, joka kutsuu hänet välittömästi Barentsinmeren rannalle. Nuori mies pakkaa reppunsa ja lähtee läpi Suomen kulkevalle matkalle, jolla muun muassa harrastaa seksiä Marilyn Monroen kanssa, pakenee Jeesusta, tappelee Leonardo da Vincin kanssa ja kohtaa joukon muita kuuluisia vainajia – ja yhden elävän tytön. (©) 

 

12) RAKASTU HENKILÖHAHMOIHISI. Miksi me muistamme Lisbeth Salanderin? Miksi me muistamme Severus Kalkaroksen? Henkilöhahmoista on luotava jotain suurempaa kuin pelkkiä henkilöhahmoja – heidän on noustava fiktiivisyytensä yläpuolelle ja oltava ihmisiä, hengittäviä, eläviä, totta. Jotta pystyisit kirjoittamaan hahmostasi kiinnostavimmalla mahdollisimmalla tavalla, sinun on aivan kirjaimellisesti rakastuttava häneen. Hänen on ainakin jonkin aikaa oltava se, johon ajatuksesi siirtyvät orgasmin hetkellä. Rakastu häneen. Haaveile hänestä. Kihertele kirjoittaessasi hänestä. Masturboi hänelle. Kaikkiin henkilöhahmoihin ei tietenkään pidä rakastua – on kuitenkin tosiasia, että Stephenie Meyer myi 120 miljoonaa kirjaa ennen muuta siksi että oli itse aivan sekaisin Edward Cullenista.



13) RAKASTU ITSEESI. Ole läsnä siinä mitä kirjoitat, leiki lukijasi kanssa – älä kuitenkaan tee omasta älystäsi ja erinomaisuudestasi itseisarvoa, jota on koko ajan korostettava ja esiteltävä. Unohda omahyväinen jaarittelu. Lukijasi ei välttämättä ole olemassa sinua varten, mutta sinä olet olemassa häntä varten.

14) KIRJOITTAJALLA ON VÄLIÄ. Totta helvetissä väliä on tekstin lisäksi sillä, kuka tekstin on kirjoittanut. Kirjoittajan persoonalla ja henkilöhistorialla on – tai ainakin pitäisi olla – lukijalle todella paljon merkitystä. En rakasta Morrisseytä vain siksi että hän tekee hyviä biisejä vaan siksi että hän on Morrissey.

15) ÄLÄ HAVITTELE PALKINTOJA. Kaikenlainen arvostetuista palkinnoista haaveileminen johtaa lähinnä tekotaiteelliseen jaaritteluun. Tekotaiteellinen jaarittelu taas vetoaa ennen muuta pienten kirjallisuuspiirien kulturelleihin setiin ja täteihin. Voikin kysyä: jos Stieg Larsson on täyttä paskaa ja postmoderni intellektuellismi ”oikeaa kirjallisuutta”, niin miksi ensin mainittu myy miljoonia ja jälkimmäinen 150 kappaletta? Kuluttajat ovat (yleensä) ihmisiä; Stieg Larssonissa on jotain, joka vetoaa ihmiseen. Stieg Larsson koskettaa meitä. Postmoderni intellektuellismi koskettaa kahtasataa kulturellia setää ja tätiä.

16) USKO ETTÄ SE MITÄ KIRJOITAT ON SUURINTA MITÄ MAAILMANHISTORIASSA ON KOSKAAN KIRJOITETTU. Älä tee B-suunnitelmia. Älä ajattele että ”entä jos kaikki menee pieleen”. Antaudu täysillä sille ajatukselle, että se mitä kirjoitat on tärkeintä mitä koskaan on kirjoitettu. Heittäydy sataprosenttisesti siihen uskoon, että vaatimaton tiedostosi saavuttaa vielä 50 miljoonaa silmäparia. Älä anna ”järkesi” eli pelkosi tulla väliin, koska vain vankkumaton usko voi tehdä järjettömistä haaveistasi totta. Järkesi saa sinut vain palamaan puolella liekillä – mutta sinun tehtäväsi on palaa. Jos joudut siinä palamaan kuoliaaksi, niin sitten palat.

17) ÄLÄ TYYDY SIIHEN TAVALLISEEN. Älä tyydy muutamaan arvosteluun sanomalehdissä, 300 kappaleen myyntiin ja yhteen vaatimattomaan palkintoon. Älä tyydy pariin haastatteluun ja yhteen kivaan kuvaan. Jos huomaat, ettei tekstisi ole myynyt miljoonaa tai aloittanut vallankumouksia tai sytyttänyt rakennuksia tuleen, sinun on pysähdyttävä ja myönnettävä että olet epäonnistunut – ja mentävä kadulle ja ojennettava lauseitasi vastaantulijoille, palattava tietokoneesi ääreen ja luotava jotain miljoona kertaa parempaa. SAAT MITÄ TILAAT: Jos olet valmis tyytymään muutamaan arvosteluun sanomalehdissä ja 300 kappaleen myyntiin, saat juuri sen. Jos taas päätät olla tyytymättä yhtään vähempään kuin miljoonan kappaleen myyntiin ja palavaan vallankumoukseen, saat sen.

18) LUO JOTAKIN, JOKA ON KAIKKEA MUUTA KIINNOSTAVAMPAA. Kirjasi on oltava esine tai tiedosto, jonka katsominenkin saa sydämen hakkaamaan. Sen on oltava kaikkein kiinnostavinta mitä on – kiinnostavampaa, palavampaa ja elävämpää kuin kaikki muu, kaikki muut kirjat, kaikki elokuvat, levyt ja konsolipelit yhteensä. Sen on oltava jotain, mihin vanhemmat kieltävät lapsiaan koskemasta. Sen on oltava jotain palavaa.

19) LUE, NÄE, KUUNTELE. Anna taiteen iskeä vasten kasvojasi ja korviasi uudestaan, uudestaan, uudestaan.

20) UNOHDA TRADITIO. Kirjailijan ei ole mikään pakko kirjoittaa syntymänimellään. Miksi muusikko saa nimetä itsensä DJ Sielunryöstäjäksi, mutta sinä et? Päätä itse minkä nimen haluat kirjan kanteen. Kirjoita tavalla jonka koet oikeaksi; jos et esim. halua käyttää kirjakieltä, älä käytä sitä.

21) UNOHDA KIRJAILIJAN VELVOLLISUUDET. Älä pönötä turhissa tilaisuuksissa ja esiinny kirjastoissa viidelle ihmiselle. Jos haluat esiintyä julkisesti aina kommandopipo päässä, esiinny aina kommandopipo päässä. Älä puhu sieviä kirjailijalle sopivia juttuja – sylje totuutta ja vaaraa ja vihaa ja rakkautta.

22) KÄYTÄ MUSIIKKIA, KÄYTÄ VALOKUVIA, KÄYTÄ INTERNETIÄ. Kirjasi ei tarvitse rakenteellisesti tai sisällöllisesti tai mitenkään muutenkaan näyttää siltä miltä kirjat yleensä näyttävät. Jos löydät idean joka toimii, käytä sitä: Ota kuvia ja laita niitä kirjasi sivuille. Käytä sivuja hyväksesi ja tee niillä mitä haluat: jätä vaikka joku sivu muuten tyhjäksi mutta kirjoita sille NÄIN HELENAN ALASTI!!!!!!!!!!!. Jos jokin keino toimii, älä epäröi käyttää sitä. Tulevaisuudessa voit ehkä liittää ”sähkökirjaasi” musiikkia (esim. soittolistan), mutta tässä vaiheessa voit vaikka jossain tietyssä kohdassa kehottaa lukijaa kuuntelemaan jotain tiettyä kappaletta. Internet auttaa tässä ja monessa muussa asiassa – käytä sitä.





23) OLE JAMES DEAN, OLE MORRISSEY, OLE DALAI LAMA, OLE JEESUS KRISTUS, OLE JEANNE D’ARC, OLE JOHN LENNON, OLE CHARLES MANSON, OLE KUKA TAHANSA, mutta ennen kaikkea: ole sinä

ja

24) PALA, PALA, PALA! Tunne, näe ja elä ja laita se paperille; kärsi, pelkää ja huumaannu, haltioidu ja putoa ja luo siitä jotain huumaavan totta ja kaunista. Ole vihaa, ole kapinaa, ole rakkautta.




Uuden sukupolven on yksinkertaisesti noustava ja otettava kirjallisuus omakseen. On jätettävä julmasti taakse se mitä kirjallisuus on tähän asti tarkoittanut; unohdettava sanomalehtien kulttuurisivut, keski-ikäiset joitakin satoja kirjoja myyvät perinnekirjailijat ja Luetko sinä? =) -kampanjat. Uusi sukupolvi on jo täällä, mutta se savuttaa itsensä hengiltä ennen kuin ehtii edes alkaa loistaa – se yrittää miellyttää edellisiä sukupolvia teksteillä, jotka ovat sitä samaa mitä kaikki muukin aina ennenkin.

Mutta nyt on tehtävä jotain muuta.


Kirjallisuus on kuollut. Keksitään se uudestaan.


(Odotan kunnianhimoisilta kirjoittelijoilta välittömiä toimenpiteitä.)






ps. this will piss people off.

perjantai 9. marraskuuta 2012

Anonyymi 8. marraskuuta 2012 15.32

Hei Q, tule tänään kuudelta Janoisaan Loheen. Ainakin Janne ja minä tullaan paikalle.


Terveisin,

E.






Mä oon myöhässä ja sä oot etuajassa.



Petri Nygårdin kuunteleminen on syntiä

Lojuin lattialla punaviinihuuruissa ja lahjoitin 20 e kehitysmaiden lapsille. Se ei tietenkään riitä. Hävettää olla länsimaalainen.

Aion tienata paljon rahaa ja antaa kaiken pois. En yksinkertaisesti tarvitse rahaa paljon mihinkään. Tarpeeksi rahaa syömiseen ja elämiseen on tarpeeksi rahaa. Miksi ostaisin jonkin vitun veneen, kun samaan aikaan jossain pieni porsas kiljuu aivotulehdustaan ja lapsen peräreikä kuhisee matoja ja kananpojat heitetään silppuriin.

Hävetkää, kaikki rikkaat ihmiset. Vihaan teitä. Antakaa kaikki pois tai kuolkaa.



Uskaltauduin "ihmisten ilmoille". Tapasin yhden lempimuusikoistani ja juttelin hänelle. Sen jälkeen hävetti vähän.

Viime yönä harhailin pitkin sähkökatkon pimentämää asuinaluetta. Syljeskelin joltain ylikulkusillalta moottoritielle. Pysähdyin jollekin pimeälle niitylle ja nostin katseeni tähtitaivaaseen ja ajattelin että näin sen pitäisikin olla. On väärin että miljoona katulamppua peittää tähdet. Yllättäen taivaan halki syöksyi tähdenlento, mikä tarkoittaa että avaruudessa lentävä kivi osui Maan ilmakehään ja syttyi tuleen.

"Jumala. Jos olet olemassa, anna minulle toinen tähdenlento kymmenen sekunnin kuluessa." Jäin odottamaan ja pidätin hengitystäni ja tuijotin tähtitaivasta ja odotin, odotin, odotin, mutta

universumi on mykkä ja se iskee aina yhtä helkkarin kovaa.



Kohta kauempaa kävelytieltä, pimeyden keskeltä kuului jotain esiteinien juttelua ja hyväntuulista viheltelyä. Vastasin viheltämällä samalla tavalla ja esiteinit räjähtivät nauramaan jossain siellä pimeyden nielussa. Se oli tavallaan hauskaa.



Hyvin pukeutuva psykiatri sanoi että mulla on kaunis hymy ja käski hymyilemään enemmän.



Rebel without a Cause: young people dressed in old people's clothes.

tiistai 6. marraskuuta 2012

Mitä "hyvä ja kaunis" tarkoittaa minulle

Tarpeeton kärsimys on pahaa. On väärin satuttaa toisia. On väärin olla julma. On väärin olla välinpitämätön. On väärin leikkiä tietämätöntä. On väärin olla ymmärtämätön ääliö. On väärin katsoa toisen kärsimystä ja tappaa oma myötätuntonsa.

Ihmiset, jotka ovat syntyneet ilman peilisoluja eivätkä täten kykene tuntemaan minkäänlaista myötätuntoa, pitäisi murhata.

Hyvää ja kaunista on rohkeus. Hyvää ja kaunista on avoin heikkous, herkkyys, aitous, vilpittömyys, epäitsekkyys. Älykkyys on yleensä kaunista muttei aina hyvää.

Pelko on kaunista, mutta pelkuri ei ole koskaan kaunis.

Koirat ovat kauniita. Sisiliskot ovat kauniita. Pikkuiset kalanpoikaset, jotka tulevat näykkimään varpaita kun istut laiturilla, ovat kauniita. 2-vuotiaat lapset ovat kauniita. Jalkakäytävällä nukkuvat hippipunkkarihäiriköt ovat kauniita.

Teennäisyys on rumaa. Tekopyhyys on rumaa. Typeryys on rumaa.

Musiikki on kaunista. Kauniit ajatukset ja vitun hienot lauseet ovat kauniita. Minä olen kaunis kello viisi aamuyöllä.

Ja nyt kun asiaa tarkemmin miettii, tajuan että kaikkein tärkeintä on rohkeus. Rohkeus toimia sydämensä mukaan, olla välittämättä paskan vertaa siitä mitä kaverit ja viholliset ja yhteiskunta ja sosiaalinen normi sanovat.

Rohkeus syödä porkkanaraastetta kun pelkurimaiset idiootit heittelevät päällesi nakinpalasia.

Rohkeus mennä kirkuvanpunaisissa housuissa kouluun ja kuunnella kahdeksan tuntia kun pelkurimaiset idiootit pärskähtelevät selkäsi takana.

Rohkeus nostaa kastematoja turvaan jalkakäytäviltä.

Rohkeus tanssia alasti kadulla.

Rohkeus kuunnella Justin Bieberiä ja huokailla.

Rohkeus antaa kaikki rahansa romanikerjäläiselle ja näyttää keskisormea ohi kiiruhtaville hienoperseille.

Rohkeus itkeä välillä. Rohkeus kaatua välillä maahan. Rohkeus nousta sieltä vaikka koko avaruutta vastaan jos on pakko.

Rohkeus myöntää olleensa väärässä.






Se on minun mielestäni hyvää ja kaunista.








Ihan näin vain selvennykseksi. Ettei jäisi kenellekään mitään epäselvyyksiä.

oh man what i used to be

Ulkona sataa lunta. Vittu että tämä yö on kaunis.

Vittu että rakastan näitä ihmisiä.

Alituinen pelkoni on että olen yksin. Ei ole mitään parempaa kuin tajuta etten ole.

Ajattelin nauttia kokoomusnuorten varapuheenjohtaja Saul Schubakin totaalisen lynkkauksen seuraamisesta. Se toimi hetken, mutta sitten tapahtui se mitä tapahtuu aina näissä tilanteissa: seurasin hänen itkunsekaisia selityksiään ja aloin hallitsemattomasti sääliä häntä. Näin se menee aina: vihaan idioottia kun hän on voitolla, säälin häntä kun olen itse voitolla. Olen yhteiskuntakelvoton yksilö, pitäisi mennä vankilaan lukemaan kirjoja.

Tähän väliin hauska kommentti YouTubesta:

Vihreitten lapset pitäisi pakkosiirtää malmin ala-asteelle syömään kasvisruokaa, jossa maahanmuuttajien jälkeläisiä on 50%.

lauantai 3. marraskuuta 2012

The Loser Manifesto

Näin alkaa Luuserit. Perään pitäisi vielä kirjoittaa 300 sivua jotain totta ja kipeää ja kaunista:






Olet varmasti joskus epäillyt, että sinussa on jotain vikaa.
Olet katsellut ympärillesi ja nähnyt kuinka normaalit ihmiset toimivat ja sylkevät ja pariutuvat. Olet tajunnut ettet ole samanlainen kuin normaalit ihmiset. Sitten olet ehkä yrittänyt vakuuttaa itsellesi, että ei, ei minussa ole mitään vikaa. Ei oikeasti. Oikeasti olen ihan normaali, ei syytä huoleen. Olet ehkä kysynyt asiaa joltakulta toiselta, ja sitten hänkin on vakuuttanut, että ei mitään hätää, et ole yhtään omituinen.
Se on kaikki valhetta.
Sinussa on jotain vikaa. Olet nyrjähtänyt ja outo. Et tule koskaan olemaan normaali.
Lakkaa siis välittömästi yrittämästä.
Älä yritäkään olla normaali. Älä yritä olla cool. Älä yritä näyttää heiltä. Älä yritä kuulostaa heiltä. Älä pukeudu kuin he äläkä teeskentele pitäväsi musiikista josta he pitävät. Älä havittele heidän kunnioitustaan tai hyväksyntäänsä. Älä pyydä heiltä armoa. Älä pyydä heiltä mitään.
Älä piilottele koenumeroitasi. Älä istu, liiku tai puhu tavalla, jonka luulet kelpaavan heille. Älä välitä pilkasta tai paheksuvista katseista. Älä välitä, vaikka he kommentoisivat nyrpeästi ulkonäköäsi. Älä tee heille kohtuuttomia palveluksia, jotta saisit heidän hyväksyntänsä. Älä välitä, vaikka he nauraisivat päin naamaasi. Älä välitä, vaikka välillä välittäisitkin.
Älä yritä tulla heidän kaltaisekseen – ole sinä viimeiseen asti, ole sinä, vaikka he löisivät irti kaikki hampaasi.
Ole siis omituinen! Ole hullu! Ole vinossa! Ole nörtti! Ole taiteilija! Ole surkea matematiikassa! Ole ilmiömäinen matematiikassa! Ole huono juoksija! Juokse liikaa, liian kovaa! Ole karkea! Ole sairas! Ole vammainen! Ole väkivaltainen! Ole kaunis! Ole ruma! Ole homo! Ole hippi! Näytä peikolta! Pukeudu huonosti!
Istu yksin! Ole syrjäytynyt! Naura väärässä paikassa! Itke väärässä paikassa! Ole kiihkeä! Ole pelle! Pyri täydellisyyteen! Epäonnistu kaikessa! Jää kotiin nukkumaan! Viittaa koko ajan! Älä viittaa ikinä! Nosta moniste opettajalle! Ole köyhä! Tule oudosta perheestä! Ja mikäli olet pieni hikinen pervo, jatka samaan malliin!
Puhu kirjakieltä! Änkytä! Tee käsittämättömiä kirjoitusvirheitä! Ole ylpeä hihhuli! Ole vihainen ateisti! Ole ärsyttävä! Ole huomaamaton! Tunne liikaa! Tiedä liikaa! Älä tiedä mitään! Istu perjantai-illat kotona! Harrasta juna-aikatauluja! Harrasta balettia! Harrasta mitä haluat!
Vaali pakkomielteitäsi! Rakasta pakkoliikkeitäsi! Ravaa vessassa itkemässä! Ole liian läski! Ole liian laiha! Ole heikko! Ole hankala! Ole kalju! Ole allerginen! Ole häiriö, ole poikkeus, ole ongelma!
Jos he käskevät sinua tukkimaan turpasi, huuda vielä kovempaa. Jos he käskevät sinua puhumaan, älä sano sanaakaan.
Älä hyppää katolta vaikka he käskisivät. Älä hyppää, sillä se ei ole rohkeutta. Rohkeutta on sanoa, että en todellakaan hyppää kun pelottaa helvetisti.
Tee mitä on tehtävä. Nosta kastemato turvaan jalkakäytävältä vaikka he tuijottaisivat – tee se varsinkin kun he tuijottavat.
Jos sinun täytyy, pidä joka päivä sitä outoa hattua. Jos sinun täytyy, huuda. Tiedät kyllä että sinun täytyy. Sinun on pakko, se on sydämessäsi.
Älä kuole ennen kuin sydämesi pysähtyy. Älä sammu. Elä. Pidä itsestäsi kiinni vittumainen hymy naamallasi. Vaikka kuolema ja pimeys leviäisivät kaikkialle ympärillesi, älä päästä niitä sydämeesi.
Ole sinä. Mitään muuta sinun ei tarvitse olla. Mitään vaikeampaa ei ole ja saatat saada turpaasi, mutta ole oma itsesi äläkä anna tuumaakaan periksi.
Vallankumous alkaa tästä. Vallankumous alkaa sinusta. Helpommin sanottu kuin tehty, mutta jos nyt pidät itsestäsi kiinni, voit hymyillä myöhemmin.
Tiedän tämän omasta kokemuksesta: jos muutut heidän kaltaisekseen, ovat he voittaneet.

Niinpä kaikki häviäjät ja kummajaiset kaiken tämän paskan keskellä, kaikki tohelot ja idiootit; tyttömäiset pojat ja poikamaiset tytöt; mykät nörtit ja räkäiset ongelmanuoret; epäonnistuneet pissikset ja hengästyneet urheilijat; vuoteenkastelijat ja tarjottimien pudottajat; toivottomat murjottajat ja friikit, jotka hymyilevät liikaa; tyttö, jonka lääkitystä ilkuin tokalla luokalla; tyttö, jonka lauluäänelle naureskelin selkäsi takana sopiakseni joukkoon edes yhden kerran; poika, jonka istuttua viereeni vaihdoin pöytää muiden mukana.
Tämä, hyvät ystäväni, arvoisat rikoskumppanini, on teille.