perjantai 9. marraskuuta 2012

Petri Nygårdin kuunteleminen on syntiä

Lojuin lattialla punaviinihuuruissa ja lahjoitin 20 e kehitysmaiden lapsille. Se ei tietenkään riitä. Hävettää olla länsimaalainen.

Aion tienata paljon rahaa ja antaa kaiken pois. En yksinkertaisesti tarvitse rahaa paljon mihinkään. Tarpeeksi rahaa syömiseen ja elämiseen on tarpeeksi rahaa. Miksi ostaisin jonkin vitun veneen, kun samaan aikaan jossain pieni porsas kiljuu aivotulehdustaan ja lapsen peräreikä kuhisee matoja ja kananpojat heitetään silppuriin.

Hävetkää, kaikki rikkaat ihmiset. Vihaan teitä. Antakaa kaikki pois tai kuolkaa.



Uskaltauduin "ihmisten ilmoille". Tapasin yhden lempimuusikoistani ja juttelin hänelle. Sen jälkeen hävetti vähän.

Viime yönä harhailin pitkin sähkökatkon pimentämää asuinaluetta. Syljeskelin joltain ylikulkusillalta moottoritielle. Pysähdyin jollekin pimeälle niitylle ja nostin katseeni tähtitaivaaseen ja ajattelin että näin sen pitäisikin olla. On väärin että miljoona katulamppua peittää tähdet. Yllättäen taivaan halki syöksyi tähdenlento, mikä tarkoittaa että avaruudessa lentävä kivi osui Maan ilmakehään ja syttyi tuleen.

"Jumala. Jos olet olemassa, anna minulle toinen tähdenlento kymmenen sekunnin kuluessa." Jäin odottamaan ja pidätin hengitystäni ja tuijotin tähtitaivasta ja odotin, odotin, odotin, mutta

universumi on mykkä ja se iskee aina yhtä helkkarin kovaa.



Kohta kauempaa kävelytieltä, pimeyden keskeltä kuului jotain esiteinien juttelua ja hyväntuulista viheltelyä. Vastasin viheltämällä samalla tavalla ja esiteinit räjähtivät nauramaan jossain siellä pimeyden nielussa. Se oli tavallaan hauskaa.



Hyvin pukeutuva psykiatri sanoi että mulla on kaunis hymy ja käski hymyilemään enemmän.



Rebel without a Cause: young people dressed in old people's clothes.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Sano mulle jotain tai kuolen