keskiviikko 21. lokakuuta 2015

Hän mulkoili minua vihaisesti

Tämä blogi katoaa lähitulevaisuudessa. Tässä vaiheessa olen siis käytännössä vapaa kirjoittelemaan tänne ihan millaista paskaa tahansa. Ehkä siten voin tarjota edes jonkinlaisen välähdyksen siitä millainen ihminen oikeasti olen.

Tämä on mainio tilaisuus esitellä lähtökohtani kirjoittajana.

Lähtökohtani kirjoittajana ovat Twilight-fanifiktiossa. Kun olin 14, Twilight oli iso juttu; hetken aikaa myös siskoni oli Twilight-fani, ja koska itselläni oli 14-vuotiaana hyvin vähän hyvää tekemistä, luin hänen Houkutuksensa.

Nautin siitä, vaikka tiesin että se oli sopimatonta. Kokemus inspiroi minua. Aloin kirjoittaa. Hiljattain löysin tuolloin kirjoittamani tekstit eräästä Word-tiedostosta ja suoraan sanottuna ne ovat parasta mitä olen ikinä kirjoittanut. Niiden maailma on kiehtova, haikea ja surrealistinen, ja alla on jatkuva, lähes kafkamainen uhan tunne; kielenkäyttö on kekseliästä, henkilökuvaus tarkkanäköistä. On huimaavaa ajatella, että kirjoittaja on vasta yläasteikäinen.

Julkaisen osan tarinoista tässä. Saavutin luovan huippuni 14-vuotiaana ja toivon että jonain päivänä saavutan vielä toisen. (Huom: tekstien nerokkuutta ei ehkä voi tavoittaa ilman ainakin välttävää tuntumaa Stephenie Meyerin tuotantoon. Uskon kuitenkin, että myös asiaan perehtymätön lukija voi nauttia suomen kielen mestarillisesta hallinnasta.)




Aamu jona kaikki alkoi

Heräsin kirkkaaseen päivänvaloon. Avasin silmäni unisena ja näin ikkunasta virtaavan valon tulevan lännestä. Silmäni rävähtivät auki; olinko nukkunut koko päivän?
"Edward?" kuiskasin ja tavoittelin kädelläni selkäni takaa. Sormeni kohtasivat jääkylmän, kivenkovan rintakehän. Huokaisin helpotuksesta.
"Nukuitko hyvin?" Edward kysyi samettisella enkelinäänellään.
Henkeni salpautui hetkeksi, kun kuulin hänen sulattavan hurmaavan äänensä. Hetkeksi unohdin, miten hengitetään. Lopulta sain kakistettua suustani epävarmat sanat:
"Edward... Minä..."
"Niin, elämäni suuri rakkauspakkaus ihana pikku hupsu Bellaseni... Mitä sinulla on asiaa, ihana Bells?" Edward kysyi ja silitti vagin... kättäni hellästi.
"Rakastatko sinä minua? En ole arvoisesi. Haluan tappaa itseni", henkäisin ja suljin silmäni tuntien uskomatonta tuskaa, jota tunsin 24/7, koska rakastin itsesäälissä kieriskelyä.
"Mitä sinä puhut, rakas Bellaseni?!" Edward huudahti ja hänen rintakehästään kuului hiljaista murinaa, ja hänen vartalonsa äännähteli muutenkin kakkahätään viitaten. "Miksi haluat... tappaa itsesi?!?!?!?!????++11++1+1+1++1 (c) En voi elää ilman sinua!!"
"Koska olen tällainen hupsu pikku peikkoprinsessa, joka kompastelee eikä ole sinun arvoisesi! Lisäksi minua ahdistaa suuresti olla tässä ahdistavassa välikädessä susien ja vämppyyrien välissä! Ah kuinka ahdistaa, raqas! Ahdistaa niin kovin! Pure minua ja tapa minut, Edward! Iix!" parahdin murheellisena.
"Ok", Edward sanoi ja haukkasi minusta palaisen ja sanoi: olen iloinen.


Kullinien talo

Olin jälleen Kullinien talossa. Siellä olivat parhaat ystäväni, viikottaiset hoitoni, melkein kaikki, joita raiska... rakastin. Katselin Kullinien täydellisiä, kauniita, upeita, marmorinvalkeita kasvoja ja tunsin taas raastavaa tuskaa, kun tiesin että vaaransin heidän kaikkien hengen. Vain minun vuokseni he olivat vaarassa! Vain sen takia, että olin jäänyt heroiinin kauppaamisesta kiinni, heidän huumebisneksensä oli viimein paljastunut Vompateille. Vompatit tulisivat jossain vaiheessa kostamaan Italiasta, kunhan lopettaisivat edes hetkeksi pizzan raatelun.
Tunsin niin suurta pelkoa heidän, en tietenkään itseni koska olen epäluonnollisen epäitsekäs, puolestaan, että minun oli taas pakko käpertyä palloksi lattialle ja nuuskia haaroväliäni.
"Bella? Mikä sinun on?!" Edward karjui. Tunsin hänen kylmän kätensä hartiallani. Kun käänsin hieman kärsivää päätäni, huomasin että hän kosketti minua peniksellään, ei kädellään.
"Ei mikään, rakas täydellinen mahtava henkeäsalpaavan uskomaton Edwardini", hengähdin ja unohdin taas miten hengitetään. Otin nopeasti Alzheimer-lääkkeeni ja ongelma korjaantui.
"Aletaan pelata räsypokkaa", kuului Alicen kimeä ehdotus. "Nämä järjestämäni orgiat ovat oivalliset pelihetkelle!"
"Minä ainakin olen jo alasti", Carlisle sanoi ja operoi lattialla pyllistelevää Esmeä.
"Katsokaa mitä mä osaan!" huudahti Jasper, joka seisoi piirin keskellä.
"Ei, älä taas näytä helikopteria", Rosalie huudahti kovaäänisesti. Hän oli nostanut vaaleat, pitkät hiuksensa irokeesiksi ja pelkäsin hänen lyövän minua niillä.
"Ei, en minä helikopteria tarkoittanut", Jasper sanoi synkästi. "Tehän tiedätte, että minä osaan vaikuttaa ilmapiiriin ja ihmisten mielialoihin. Katsokaas tätä... Tai siis tuntekaa se!"
Silloin koko huoneen täytti valtava kiima. Tunsin taianomaista väreilyä alapäässäni ja näin Edwardinkin vaginan kostuvan.
Emmett nauroi jylisevää nauruaan, jota nauroi noin joka toinen sekunti. "Minulla on orgasmi 24/7, tässä ei ole mitään eroa normaaliin olotilaani", hän sanoi yhtäkkiä vakavana.
Edward läiski D-kupin rintojaan minun naamaani ja minä kärsin ja säälin itseäni.


Bella ja Edward kohtaavat
Istuin Forksin kauhean pienen, kauhean rähjäisen ja ah niin tylsän lukion ruokalassa. Oli ensimmäinen päiväni tässä uudessa koulussa, koska olin juuri muuttanut kaukaa äitini luota kuumasta teinipissiskaupungista tähän kosteaan, sateiseen ja märkään Forksin pikkukaupunkiin, jossa kaikki tunsivat toisensa.

Ruokalassa samassa pöydässä kanssani istuivat uudet, reippahat ystäväni Mike ja Jessica. Mikella oli rasvainen pystytukka ja koska hän puhui minulle, hän varmasti rakasti minua, koska olenhan kerta kaikkiaan niiiin ihana ja kaunis, että kaikki ihastuvat minuun täydellisesti heti minut nähdessään. Jessica taas oli pieni röökiltä ja kuselta haiseva pissaliisa, joka puhui minulle ystävällisesti, mikä aiheutti minussa ylemmyyskompleksin. Minun pikkuinen elimistöni menee sekaisin jännittävissä tilanteissa, joten keskustellessani Miken ja Jessican kanssa pidättelin samalla koko ajan yrjöä vaivalloisesti ähkien.
Yhtäkkiä näin ruokasalin toisella puolella joukon alastomia ihmisiä. Tavallisesti olisin kuolannut heidän vaatteettomia vartaloitaan, mutta nyt katseeni kiinnittyi heidän superkauniisiin kasvoihinsa, jotka loistivat kuin superhypermallien valkaistut tekohampaat. Olin suorastaan lumoutunut! Erityisesti huomioni kiinnittyi erääseen nuorukaiseen, jonka häpykarvat olivat ihanan topaasinruskeat ja joka tuijotti minua salaperäisesti muna pystyssä.
”Keitä - keitä nuo ovat?” sain henkäistyksi.
Jessica vieressäni nielaisi suussaan olleen tupakan ja sanoi sitten:
”He ovat Kullinit. Joukko nudisteja, jotka rantautuivat Forksiin pari vuotta sitten. Heihin ei saa ottaa kontaktia, koska he ovat aggressiivisia.” Jessica pyyhkäisi kyynelen silmäkulmastaan ja niiskautti sitten räät lautaselleni.
Jessican nenätuotokset syötyäni lähdimme ruokalasta. Seuraavaksi minulla olisi biologiaa eräässä luokassa ulkohuussien vieressä. Mike tarjoutui ritarillisesti saattamaan minut tunnille.
Luokassa hän törkeästi pyysi, että tulisin istumaan hänen viereensä. Minä suutuin tästä kauheasta, seksuaalisesta loukkauksesta ja huudahdin vihaisesti:
”EI, MINÄ MENEN TUON ALASTOMAN EREKTIOMIEHEN VIEREEN, ETKÄ SINÄ VOI ESTÄÄ MINUA, SENKIN SIKA!”
Sitten läiskin Mikeä D-kupin rinnoillani ja marssin istumaan salaperäisen nudistimiehen viereen.
”Heissulivei”, nudistimies sanoi uhkaavasti, salaperäisesti. ”Minä olen Edward Kullin. Sinun nimesi on Bella. Sinulla on D-kupin rinnat. Tiedän sinusta kaiken.” Sitten hän mulkoili minua vihaisesti.

Ja blaablaablaa, and so on, sitten me ragastuimme hyytävän verisen traagisesti ja Edward Kullin kertoi olevansa vämppyyri, joka janosi kuukautisvertani. Tämän takia en tiettyyn aikaan kuukaudesta voinut olla hänen seurassaan, koska hän rupesi repimään pikkuhousujani syötäväkseen.
Ragastuttuamme lähdin heti ensimmäiseksi vierailemaan Edwardin kotona, suuressa kartanossa Forksin kaupungin (joka btw on todella pieni ja sateinen ja jossa kaikki tuntevat toisensa) ulkopuolella. Kartanossa asusti joukko muitakin kimaltelevia keijukaisnudistivämppyyreitä ja voihan hui sentään kuinka minua pelotti.
Kartanossa menimme Edwardin huoneeseen, jonka seinät olivat alastomia miehiä esittävien julisteiden peitossa.
”Edward, oletko sinä homoseksuelli?” minä kysyin. ”Sinulla on kuvia alastomista miehistä seinilläsi!”
”Mitä?” Edward hämmästyi. Hän vilkaisi julisteita. Hänen huulilleen levisi epämuodostunut, vino hymy. ”Ai nuo. Nuo esittävät Carlislea. Hän ottaa itsestään usein alastonvalokuvia ja laittaa seinillemme.” Edward pyöritti silmiään pakkomielteisesti. ”Hän on hullu, joudumme elättämään häntä sossun rahoilla.”
En jaksanut vastata suullisesti, joten pöräytin hyväksyvän pierun palautteeksi.
”Haluatko kuulla kappaleen, jonka itse sävelsin tuutulauluksesi?” Edward kysyi ja katsoi minuun rakkaudesta palavilla silmillään, joissa oli piilolinssit.
Röyhtäisin vastaukseksi.
Sitten Edward meni pienen kukin koristellun leikkipianonsa ääreen ja painoi nappia, josta kuului koiran haukkua muistuttava ääniefekti. Nauraa kihersimme kummatkin; olipas kyllä taas tosi hassunhupsua!
Sen jälkeen Edward soitti minulle hitaasti yhdellä sormella lyhyen sävelmän.
”Edward”, sanoin vaivaantuneena. ”Tuo oli kyllä Ukko Nooa, et sinä tuota säveltänyt.”
Edward punastui ja sanoi: ”O-ou, jäin plagiaatista kiikkiin.”


Sitten henk.koht. suosikkini.

Bellan ja Edwardin romanttinen ravintolailta

Istuin jälleen Edwardin hypernopeassa urheiluautossa, joka huristeli metsätiellä lähestyen Kullinien synkkää palatsia metsän siimeksessä. Edward istui vieressäni trendikkään värikkäät aurinkolasit silmillään ja sheivaili rintakarvojaan.
”Edward rakkauteni, eikö sinun pitäisi keskittyä tämän auton ohjaamiseen?” kysyin huolestuneena ja väänsin salaa jännityskakat konservatiivisiin alushousuihini.
”Kyllä kyllä, pyöritän rattia penikselläni”, Edward selitti ja hymyili vääristyneesti.
”Huh, hyvä tietää”, sanoin ja yritin olla käpertymättä kärsimyspalloksi.
”Nyt olemme perillä”, Edward ilmoitti ja pysäytti autonsa rymistämällä Kullinien talon seinästä läpi. Seinän takaa paljastui alaston Jasper, joka oli ilmeisesti suihkussa. Hän oli juuri levittämässä hiuksiinsa kukkasilta tuoksuvaa shampoota.
”Hei, taas sinä rikoit suihkun!” hän huudahti Edwardille, kun nousimme autosta ulos. ”Nyt minun täytyy taas nuolla itseni puhtaaksi!”
”No hei, chillaa, se on elämää”, Edward sanoi, virtsasi lattialle, rymisti rintakehäänsä ja huusi gorillamaisesti ”AAAAAAA”. En tiennyt, miksi Edward käyttäytyi taas niin ahdistavasti, joten riisuin itseni alastomaksi ja juoksin ulos talosta laulaen tunnelmallista kipaletta ’Missä miehet ratsastaa’.

Myöhemmin Rosalie sai minut metsästä kiinni keihästämällä minut blondilla irokeesillaan. Palasimme Kullinien kartanoon, ja päätin Edwardin kanssa lähteä ravintolaan illastamaan.
”Muistakaa sitten käyttää kondomia”, Carlisle sanoi huolestuneena hyväillen samalla Esmen takapuolta.
”Mutta Kaalail, me menemme elokuviin, usko jo”, Edward huokaisi. Sitten hän hymyili epämuodostuneesti ja pörrötti Carlislen blondattuja hiuksia. ”Heh, vanha homo.”
”Ei teistä nuorisosta koskaan tiedä”, Carlisle sanoi ja käski Alicea kampaamaan sotkeentuneet hiuksensa silkkisiksi.
”Mutta Carlisle, minä olen yli satavuotias enkä mikään nuorukainen. Ulkonäköni on vain kauneusleikkausten tulosta”, Edward sanoi väsyneesti.
”Aijaa, ei kiinnosta”, Carlisle sanoi ja lensi pierumoottorilla pois huoneesta vieden Alicen mukanaan. Esme jäi lattialle hyväilemään itseään.
”Vitun dementikko”, Edward mutisi ja sitten lähdimme ravintolaan.

Ravintolassa istuimme syrjäiseen pöytään. Tarjoilija flirttaili Edwardille, joten Eddie otti ja tappoi hänet, minkä jälkeen hän haki ruoat itse.
”Tässä Kokiksesi”, Edward sanoi ja ojensi minulle viiden litran kolalasillisen.
”Miksi sinä minulle näin paljon juotavaa toit?” kysyin ja aloin itkeä murheellisena.
”Olisit kuitenkin juonut miljoona lasia virkistysjuomaasi, tiedät sen itsekin”, Edward sanoi ja nuoli itseään… sieltä.
”Tuo on totta”, myönsin ja aloin napostella ihmisravioliani. Keihästin herkullisia ihmisenpaloja suuhuni yksi kerrallaan ja sanoin mums mums maisk maisk. Katsoin Edwardin laihoja kasvoja ja yhtäkkiä kaksoispersoonani, vanha mummo, otti minusta vallan. Nipistin Edwardin poskea ja sanoin: ”Söisit nyt jotain, pikkuruinen, kyllä naisella täytyy olla vähän lihaa luiden päällä, jotain mistä ottaa kiinni.”
”Bella, haluatko lääkkeesi?” Edward kysyi ja imeskeli sormiani.
”Ookoo, ei sitten”, mutisin ja muutuin takaisin teiniprinsessakärsimys-Bellaksi.

Syötyämme ei kun siis syötyäni lähdimme ravintolasta. Minulla oli kauhea pissahätä ja kastelinkin Edwardin auton kalliin kangaspenkin. Edward suuttui ja katosi metsään mököttämään jättäen minulle mahdollisuuden varastaa autonsa. Käytin tilaisuuden hyväkseni ja huristelin hänen kaarallaan La Pushiin naimaan Jacobia.