torstai 19. syyskuuta 2013

Ärsyttävyys

Olin äänekäs, pikkuvanha ja häiriköivä lapsi ja lopulta joskus 12-vuotiaana mulle kerrottiin, että olen ärsyttävä. Se näytti olevan jossain määrin yleinen mielipide. Sen jälkeen vietin monta vuotta yrittäen parhaani mukaan olla olematta ärsyttävä. Mulle kehittyi nopeasti aika hyvä tutka sen havaitsemiseen, mikä on ärsyttävää ja mikä ei ole ärsyttävää. Vältin parhaani mukaan kaikkea ärsyttävää ja katselin säälillä ja oudolla vahingonilolla ihmisiä jotka eivät tajunneet olevansa ärsyttäviä. En pystynyt katsomaan vanhoja valokuvia itsestäni, koska olin niissä niin ärsyttävä. Käytännössä olin niinä aikoina enimmän aikaa hiljaa ja pukeuduin mahdollisimman persoonattomasti.

Nyt oon ollut jo pari vuotta sen verran eristyksissä, että olen taas antanut itseni kehittyä ärsyttäväksi. Ehkä mussa on luonnostani jotain hämärästi ärsyttävää. Olisi kiva selvittää, mitä ärsyttävyys oikeastaan tarkoittaa. Ärsyttävät ilmaukset kuten "höhöö" tai "masuasukki" (en ole koskaan sanonut "masuasukki") on helppo jäljittää, mutta olemuksesta tai luonteesta huokuva kokonaisvaltaisempi ärsyttävyys on epäselvempi asia. Ehkä siinä on kyse esim. voimakkaasta egosta ja provosoivista tavoista ilmaista sitä.

Esim. näin:

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Sano mulle jotain tai kuolen