tiistai 6. elokuuta 2013

Jeremy Witt

Kävin ajelemassa busseilla lämpimän yön halki. Kun kävelin autiota autotietä kotia kohti, tiellä oli pieni puusta pudonnut omena. Potkaisin sitä kerran ja lähdin sitten juoksemaan omenan perässä pitkin autotietä. Olisin ihan hyvin voinut jäädä jonkin yksinäisen auton alle, mutta enpä jäänyt ja vaara tuntuu hyvältä. Kun tulin lopulta potkaisseeksi omenan aidan yli alamäkeen, hyppäsin perään ja jatkoin sitten juoksemista kunnes omena pysähtyi hiljaiselle pyörätielle. Pysähdyin ja katselin ympärilleni ja pimeys oli kaunista. Musta olis voinut tulla paitsi ydinfyysikko myös jalkapalloilija. Yläasteella liikunnanopettajat elivät siinä itsepintaisessa luulossa että olin jalkapalloilija, koska olin niin vitun hyvä juoksemaan.

Tekee mieli alkaa elää. Voisi lähteä taas yksin Kallioon kännäämään täs jonain iltana.

Huolettaa vähän se, että jotkut vegaanit ovat sellaisia uskovaisia että vastustavat labralihaa ihan vain jostain lapsellisesta "go vegan" -periaatteesta. Voi helvetti, eikö pointti ole lihateollisuuden aiheuttaman kärsimyksen poistaminen eikä se että kaikki syövät kasviksia? Mitä ihmeellistä niissä vitun kasviksissa on? Mä ainakin alan syödä lihaa heti kun kärsimysvapaata labralihaa saa kaupoista ja mäkkäreistä.

Haluan uskoa Jeesukseen. Haluan uskoa Jeesukseen. Haluan uskoa Jeesukseen.

Haluan alkaa kirjoittaa kirjaa numero 4. Folie à Deux. Se on yksinkertaisesti seksiä. Se tulee olemaan hauskin ja orgastisin kirja jonka tulen koskaan kirjoittamaan, koska sen kirjoittaminen tulee olemaan niin helppoa, huoletonta ja kiihottavaa. Mutta sitä ennen on kirjoitettava kirjat 1 (Vainajat), 2 (Luuserit) ja 3 (Liha). 1 ja 3 on lähes kirjoitettu. Se on selvää että ennen kuin voin kirjoittaa kirjan 4, kirjan 3 on oltava valmis ja olemassa.

14 kommenttia:

  1. En tiiä, miten paljon kärsimystä eläimelle aiheuttaa sen kantasolujen käyttäminen labralihan valmistamiseen. Epäilen kuitenkin vahvasti ettei kyse ole ystävänpalveluksesta, vaan eläinteollisuutta tarvitaan yhä. :)

    Kasviksissa on ihmeellistä se, että ne on jo valmiiksi olemassa ihmisestä riippumatta eikä niiden eteen tarvitse käyttää teollista kapasiteettia. Koko labralihan ajatus on järjetön, sikäli kun kysymys nimenomaan on vain "lihan ideasta". Johan noita "lihankorvikkeita" on aika liuta jos kysymys olis vaan lihan mausta tai koostumuksesta.

    Muuten olen sitä mieltä, että veganismi ilman laajempaa analyysia maailman ongelmista on n0l0a

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon saanut käsityksen, että tarvittavat solut voi saada kätevästi elävästä eläimestä ja että lopulta eläintä, elävää tai kuollutta, ei tarvita välttämättä ollenkaan. (Suuri osa keinolihaa kehittävistä tahoista, kuten tutkija Mark Post, on painottanut että syyt labralihalle ovat paitsi ekologiset myös eläinoikeudelliset.)

      Missä mielessä uskot eläinteollisuutta yhä tarvittavan? Mun mielestä labratekoiset maito- ja kananmunatuotteet ovat tulevaisuudessa itsestään selvä jatko yleistyvälle labralihalle. Labranahkaakin kehitetään paraikaa.

      Jos ihmiset katkaisevat raskaan suhteensa eläinten hyväksikäyttöön ruoantuotannossa, avautuu tietty merkittävä _tunnelukko_ ja ihmisten suhde muuhun eläinkuntaan ja sen oikeuksiin muuttunee avoimemmaksi kaikilla muillakin alueilla. Jos et koe, että eläinten kaltoinkohtelun tuomitseva sormii osoittaa sinuun, sinun on paljon helpompi vastustaa eläinten kaltoinkohtelua. Syylliset ovat muualla ja kun et itse ole syyllinen, syyllistä on helppo vastustaa.

      Labralihan ajatus ON järjetön. Tarve sille perustuu nimenomaan ihmisten irrationaaliseen uskoon Oikean Lihan Pyhyydestä. Kasvissyönti on voimakas poliittinen, sosiaalinen ja jokapäiväinen kannanotto, jota suurin osa ihmisistä ei ole valmis tekemään. Liha on kuitenkin tietynlainen irrationaalinen taikakalu, joka tekee pojista miehiä ja kansalaisista normaaleja. Ei ole aikaa odottaa että ihmiset noin vain irrottaisivat tällaisista höpsötyksistä ja alkavat pelkkää suoraselkäisyyttään kasvissyöjiksi. _Ainut realistinen mahdollisuus_ vallankumoukseen eläinten kohtelussa on tässä. Mitään parempaa ei tule olemaan tarjolla, ja mä ainakin aion tarttua tähän täydellä voimalla.

      Poista
  2. Olikse Baudelaire joka sano että henkinen edistys on ainoaa todellista edistystä? Edistys teknologiassa tms. ulkoisissa puitteissa ainoastaan muuttaa mittakaavaa ja levittää tuhon entistä laajemmalle...

    Ei, en usko mihinkään teknokraattisiin ratkaisuihin maailman ongelmien ratkaisussa. Eläinten teollinen tuotanto on vaan yks piirre siinä kontrollin ja riiston koneistossa, jonka ilmentymiä mäkkärit ja muut kulutuskapitalistiset temppelit on. Tietty jokainen pienikin askel parempaan on hyvä, muttei tarpeeksi. Eettisesti valkopestyt Mcdonaldsit on eräänlaista dystopiaa.

    Sinällään pääomalle on tietty satumaisen yhdentekevää syökö kuluttajat tehotuotantolihaa tai keinotehotuotantolihaa, kunhan tyytyvät kuluttajan osaansa. "Labraliha" tai muu tekninen innovaatio ei kuitenkaan ratkaise kysymystä vääristyneestä luontosuhteesta tms. laajemmasta taudinkuvasta. Koko teollinen tuotanto lepää elämää orjuuttavan infrastruktuurin harteilla.

    Niin kauan kuin ihmiset ei oo yhteydessä elämänsä perusteisiin, me ollaan vieraantuneita itsestämme, moraalistamme ja koko olemisesta.

    Vallankumous vallitsevien olojen ehdoilla on spektaakkelia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Baudelaire oli (tässä) oikeassa. Ei teknologinen edistys itsessään olekaan mitään muuta kuin ankeaa paskaa ellei siitä seuraa myös henkistä ja moraalista edistystä.

      Näen labralihan askeleena, joka on verrattavissa orjuuden hyödyttömäksi tehneeseen teknologiaan. Ei orjuutta kielletty vain siksi että valkonaamat yhtäkkiä noin vain kehittyivät moraalisemmiksi ihmisiksi, vaan kipinä muutokselle tuli nimenomaan teknologisesta kehityksestä; keksittiin teknologisia ratkaisuja, jotka tekivät plantaaseilla raatavista ihmisistä hankalia ja epäkäytännöllisiä. Kun teknologia vei orjuudelta sen taloudellisen välttämättömyyden, ihmiset saivat tilaa kasvaa moraalisesti. Mun mielestä keinoliha on aika täydellisesti sama asia mutta askelena moninkertainen.

      Poista
    2. Taloudelliset välttämättömyydet on aina keinotekoisesti tuotettuja. Orjuuden välttämättömyyden perusteleminen taloudellisilla syillä on yhtä tyhjää kuin vaikka turkistarhauksen puolesta käytetyt argumentit.

      Yhdysvalloissa orjuus kiellettiin siksi, että asian tiimoilta oli kamppailtu vuosikymmeniä. Syvässä etelässä luovuttiin orjuudesta pitkin hampain vasta verisen sodan jälkeen, ei suinkaan siksi että ilmainen työvoima olisi muuttunut "hankalaksi ja epäkäytännölliseksi".

      Sitäpaitsi orjat (tai vastaaviin oloihin pakotetut "palkkatyöläiset") tuottaa tälläkin hetkellä välillisesti meidän teknologian. Meidän koko korkeateknologinen hyvinvointi perustuu luonnonvarojen ja ihmisten riistoon kolmannessa maailmassa. Teknologia ja orjuus on pikemminkin kytkeytyneet toisiinsa olennaisesti, eivätkä sulje toisiaan pois.

      On varmastikin totta, että moraalinen itsensä kehittäminen sujuu paremmin ihmisiltä ja ihmisryhmiltä joilla on vapaa-aikaa sellaiseen. Teknologinen kehitys ei sinänsä liity tähän mitenkään: nykyään paiskitaan paljon pidempiä työpäiviä kuin vaikka metsästäjä-keräilijä-kaudella (jolloin muutenkin osattiin elää vastavuoroisessa suhteessa luonnon kanssa). Puhumattakaan moraalisen perikadon ilmeisimmästä ilmentymästä, lihateollisuudesta, jollaista dystopiaa esi-isät ei olis pystyny uneksimaankaan.

      Jos ton orjuus-analogian haluis tuoda nykypäivään, niin se olis varmaan että eläintuotanto kiellettäis kokonaan. Pohjanmaan sikatilalliset pakotettaisiin sisällissodassa taipumaan tähän. Tai toisin päin: keinotekoisten orjien kehittäminen laboratorioissa plantaasien käyttöön on järjetöntä, kun yhtä hyvin vois luopua orjuudesta kokonaan.

      Poista
    3. Mun mielestä orjat korvannut teknologia nimenomaan tarkoitti keinotekoisten orjien luomista. Mikä yhdistää orjat korvannutta teknologiaa ja keinolihaa on se, että tietty kärsimystä tuottanut ratkaisu korvataan ratkaisulla, joka ei tuota kärsimystä. Voi olettaa, että tässäkin tapauksessa teknologinen kehitys johtaa kehitykseen yhteiskunnan moraalisissa käsityksissä.

      Mulle opetettiin historiantunneilla (joille osallistuin toisinaan), että suuri syy orjuuden vastustamisen lisääntymiseen - niin lattealta kuin se kuulostaakin - oli orjien epäkäytännöllisyys. Pakkotyöhön pakotetut ihmiset eivät olleet kovin luotettavia työntekijöitä vaan käyttäytyivät usein suorastaan uhmakkaasti orjuuttajiaan kohtaan. Kun keksittiin koneita, jotka toimivat tehokkaammin ja luotettavammin kuin ihmisorjat, ihmiset saivat tilaa ryhtyä vastustamaan vanhaa tapaa hoitaa hommat. Vanha tapa ei enää ollut Ainut Vaihtoehto ja "taloudellinen välttämättömyys". (Olen tietoinen siitä, että käytännössä orjuutta on vuonna 2013 maailmassa enemmän kuin koskaan aikaisemmin historiassa. Merkittävää on kuitenkin se, että orjuus on moraalisesti yleisesti tuomittua etenkin länsimaailmassa eikä kukaan myönnä tekevänsä sitä.)

      "Taloudellinen välttämättömyys" on tietysti täydellisen urpo tekosyy tehdä pahaa. Mulle se ei merkitse juuri mitään. Mielelläni antaisin sellaisen yhteiskunnan romahtaa taloudellisesti joka sallii orjuuden, turkistarhauksen tai Pohjanmaan sikatilojen kaltaisia asioita. Mutta samalla ymmärrän, että olen POIKKEUS. Olen älykkäämpi, myötätuntoisempi, rationaalisempi, irrallisempi, vittuuntuneempi, boheemimpi ja poliittisempi kuin ehkä 98 % ihmisistä eikä mulla ole sosiaalista elämää tai työtä tai korkeakouluopintoja jotka täyttäisivät elämääni ja himmentäisivät periaatteideni paloa. Suurin osa ihmisistä on aika laiskoja ja pyrkii selviytymään turvautumalla välinpitämättömyyteen enemmän tai vähemmän samalla kun käyvät toimistossa töissä ja ostavat lapsilleen ruokaa kaupasta. Heille "taloudellinen välttämättömyys" merkitsee jotakin, koska heille turvallisuus tarkoittaa jotain muuta kuin minulle.

      Tällaisessa maailmassa elämme ja nimenomaan tällaisessa maailmassa vallankumouksen on tapahduttava. Yhteiskunta kehittyy, mutta syvin ihmisluonto ei muutu. Mitä enemmän olen seurannut esim. eläinoikeusliikkeen tai minkä tahansa liikkeen taistelua, sitä selvemmäksi mulle on käynyt, että emme voi odottaa että ihmiset vain yhtäkkiä tajuavat mistä puhumme; emme voi odottaa vallankumousta noin vain ihmisten SELKÄRANGOISSA ja SYDÄMISSÄ, koska se on yhtä toivotonta kuin uskovaiset jotka odottavat että Messias tulee ylihuomenna. Aikaa ei yksinkertaisesti ole. Jos vallankumous tässä tapauksessa tulee, se tulee teknologisen kehityksen avulla; tarvitaan jotain tekemään juttu helpommaksi keskimääräiselle kansalaiselle, koska keskimääräinen kansalainen on helvetinmoinen tomppeli. Arvelen että helvetinmoinen tomppelius on biologisesti sisäänrakennettua keskimääräiselle kansalaiselle, ja tämän muuttumisen odottaminen on toivotonta utopiaa.

      Ei sillä, ettei helvetinmoisten tomppelien asuttama yhteiskunta voisi kehittyäkin moraalisesti. Se kehittyy, koska helvetinmoisilla tomppeleillakin on sisäänrakennettu pyrkimys moraaliseen hyvään ja oikeudenmukaisuuteen. Jotta tämä moraalinen hyvä ja oikeudenmukaisuus voisi toteutua käytännössä, tarvitsevat kansalaiset kuitenkin paitsi ravistelua myös pientä apua.

      Poista
    4. Uskon, että labraliha voi hyvinkin korvata eläintuotannon kokonaan. Kun ihmiset tajuavat, ettei eläintuotanto ole "välttämättömyys", he kykenevät näkemään mikä eläintuotannossa on vialla ja tekemään eettiset johtopäätökset. Lisäksi eläinlihan korvaaminen labralihalla voi olla Taloudellisesti Edullista ja kun sille vielä on ekologisia ja humanitäärisiä pakotteita, muutos vaikuttaa aika todennäköiseltä. Jos nykymuotoinen eläimiä käyttävä lihateollisuus lakkaisi, pääsisimme eroon ainakin seuraavista asioista: ~60 miljardin eläimen vuosittaisesta holokaustitehtailusta, ruoka- ja vesikriisin uhasta, hyvin mahdollisesti ilmastokriisin uhasta ja hyvin mahdollisesti nälänhädästä. (Kuulin joskus, että jos kaikki amerikkalaiset olisivat edes yhden päivän viikossa kasvissyöjiä, nälkäänäkeville jäisi riittävästi ruokaa ja nälänhätä häviäisi.) Tietysti ihanteellista olisi, jos nämä muutokset voisivat tapahtua ihmisten silkasta valosta ja hyvyydestä, mutta me elämme tomppeleiden maailmassa eikä muuta maailmaa tule toistaiseksi olemaan tarjolla.

      Jos muutos tehdään, se tehdään tomppeleiden ehdoilla, mutta tomppeleidenkin ehdoilla tehty muutos voi olla lopulta oikein ja kaunista. Lopputuloksen kannalta on aika yhdentekevää, tuleeko muutos lopulta vegaanivallankumouksen vai keinolihan kautta. Jos tomppelit pääsevät eroon nykyisestä lihateollisuudesta, voivat kaikki tomppelit 110 vuoden kuluttua katsoa taaksepäin ja kauhistella nykytomppeleita ja viettää joka vuosi lihateollisuuden uhrien muistopäivää ja opettaa lapsille koulussa Eläinoikeuksien ja Elämän Universaalin Arvon Kansainvälisen Julistuksen periaatteita.

      (Tulipa mittava vastaus. Juttu piti katkaista kahtia. Helvetin siistiä)

      Poista
  3. Meillä vaikuttaa olevan jokseenkin syvällinen näkemysero sen suhteen, millainen muutos maailmaan tarvitaan. :)

    Olen edelleen sitä mieltä että teknologia (sen tuotanto ja käyttö) on lähtökohtaisesti kärsimystä tuottavaa ja vieraannuttavaa: käsitykseni perustuu esimerkiksi John Zerzanin kirjoituksiin erikoistuneesta työnjaosta, sivilisaatiokritiikkiin ja Marxista polveutuviin kapitalismin analyyseihin. Uusimpana Antti Salmisen ja Tere Vadénin "Energia ja kokemus" avasi mun silmät sille miten öljyn teollinen hyödyntäminen vaikuttaa koko modernin elämän kokemukseen.

    Tästä näkökulmasta labraliha (ja sen mahdollinen yleistyminen) on pintatason muutos, joka ei suinkaan kyseenalaista teollista ruoantuotantoa tai nykyistä elämäntapaa vaan kenties jopa pitkittää niiden elinkaarta. Sikäli kun tällainen innovaatio kuitenkin poistaa tuotantoeläinten kärsimystä käytännössä, se on aina parempi kuin tämänhetkinen helvetti. En kuitenkaan näe sitä kovinkaan vallankumouksellisena asiana, kuten en mitään muutakaan puhtaasti teknistä edistysaskelta johon ei liity sosiaalista muutosliikettä tai kapinahenkeä.

    Ihmiskunnan enemmistön oletettu tomppelius taas tuskin on myötäsyntyistä, pikemminkin tietoisesti tuotettua. Passiivisuus, omaeduntavoittelu ja konformismi on varmasti piirteitä jotka toistuu ihmisissä kautta aikain, mutta juuri nyt me eletään aikaa jolloin niistä on tehty kardinaalihyveitä, toimintamoodeja johon meitä tietoisesti ajetaan. Tämän pohjalta uskon että henkistä edistystä voi ajaa muuttamalla rakenteita, jotka vaikuttaa ihmisiin (viime kädessä tuottaa ihmiset sellaisiksi kuin ne ovat). Niin kuin David Graeber jossain kirjoitti, ihmiset tapaa käyttäytyä vallankumouksellisissa tilanteissa vallankumouksellisesti: äänestyskopissa ihmiset vastaavasti tuntevat vetoa valita realistisesti, mukautua "taloudellisiin välttämättömyyksiin" jne.

    Näin ollen pitäisi pyrkiä muuttamaan pelisääntöjä, eikä vain toimimaan niiden puitteissa. Tämä voi tarkoittaa sitä, että lihansyömisen normiin mukautunut enemmistö on muutosliikettä vastaan: on epätodennäköistä, kuten sanoit, että ihmiset äkisti valaistuisivat. Sitä ei tapahdu, koska vakiintuneet toimintamallit, kulttuuri ja kaupallinen propaganda vieraannuttavat ihmisen omasta moraalistaan. Pitäisikin pyrkiä tilanteeseen, jossa mahdollisimman monelle ihmiselle avautuisi mahdollisuus tarkastella omaa elämäänsä ja sen vaikutuksia. En näe että tällainen muutos tapahtuu ylhäältäkäsin, vaikkapa labralihan yleistyessä ravintoloiden ruokalistalla; sen sijaan se voi tapahtua esimerkiksi ympäristökatastrofin tai lihateollisuuden rampauttamisen kautta (parlamentaarisesti tai suoralla toiminnalla, itse luonnollisesti kannatan jälkimmäistä :p).

    Viitaten kommenttiisi: meidän täytyy luoda uusi maailma, eikä tyytyä painimaan tomppelien maailman kanssa. Siihen voi mennä vähän enemmän kuin seitsemän päivää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä kaikesta mitä kirjoitit. Näkemyseromme tässä liittyy ennen muuta siihen, millaisen muutoksen uskomme olevan mahdollinen.

      Kuten sanoin, en usko että ihmiset ilman kunnon ravistelua tai apua yhtäkkiä havahtuisivat elämäntapansa ongelmallisuuteen. Täydellinen ympäristökatastrofi olikin pitkään se toivonkare, johon takerruin. Mutta siinä on useita ongelmia: 1) Jos katastrofi vahingoittaisi ihmiskuntaa merkittävästi muttei sukupuuttoon asti, on vaikea kuvitella että he valaistuisivat ja tuomitsisivat entisen elämäntapansa ja osaisivat vastaisuudessa hoitaa hommat paremmin. Pikemminkin pelkään, että ihmisillä on pitkäaikaisten kriisien keskellä taipumusta vetäytyä sisäänpäin ja toimia itsekkäästi ja typerästi; ihminen alkaa vaaran keskellä pitää huolta ennen muuta omista geeneistään ja silloin yhteiskunnan moraalinen kehitys on viimeisenä asialistalla.
      2) Mikäli ihmiskunta kokee niin pahan kriisin että koko nykymuotoinen sivilisaatio tuhoutuu ja uudet sukupolvet joutuvat aloittamaan alusta, uskon ihmisten olevan jokseenkin yhtä tomppeleita kuin aina ennenkin. Vähitellen he kehittävät yhteiskunnan, joka kohtelee ihmisiä ja muita eläimiä aivan yhtä vähällä kunnioituksella kuin aikaisemminkin.
      3) Mikäli ympäristökatastrofi taas tuhoaa ihmislajin käytännössä sukupuuttoon, ongelma on tietysti ratkaistu. Nykyisen mielitieteen valossa Tietoinen Paha on poistunut maailmasta. Koen kuitenkin, että tuhon ja hävityksen odottaminen on ennen kaikkea laiskuutta; sen sijaan, että tekisi jotain tässä maailmassa, päättääkin nojata taaksepäin ja odottaa Maapallon kostoa jossain hamassa tulevaisuudessa. Jos kosto tulee, se tulee, mutta mekin voimme tehdä jotain.

      (Mitä tulee suoraan toimintaan: mun mielestä kamera saattaa hyvinkin olla ainut oikeasti toimiva suoran toiminnan väline. Mitä tulee kiviin, bensaan ja sorkkarautoihin, niistä lienee hyviksille lähes poikkeuksetta pelkkää haittaa. Mielestäni kaikissa vallankumouksissa on tärkeintä se, miten vallankumoukselliset pystyvät puhuttelemaan Tavallista Kansalaista psykologisella tasolla. Tärkeintä on saada hyvikset näyttämään hyviltä ja aidot pahikset - niin kuin orjakauppa tai lihateollisuus - näyttämään niin pahoilta kuin ne oikeasti ovat. Vain silloin muutos voi rakentua pitävälle pohjalle.)

      Ilman valtavaa katastrofia on hankala kuvitella vallankumousta nykykulttuurin rakenteissa. VOI LUOJA! että haluaisin sen vallankumouksen tulevan, ja jos osaat kertoa miten se on realistisesti tehtävissä, olen valmis toimimaan. Nykyihmisten touhujen katseleminen on pääasiallisesti helvetin kammottavaa; VIHAAN tv-mainoksia, VIHAAN älypuhelimia, VIHAAN mäkkäreitä ja PELKÄÄN ihmisiä jotka ovat ottaneet tällaiset oksettavat asiat epäröimättä omikseen. Elän tämän kulttuurishokin kanssa lähes 24/7. Siksi onkin erikoista, että nykymaailma ja sen teknologia näyttää kerrankin tarjoavan jotain, jonka minä voin näiltä näkymin täydestä sydämestäni ottaa omakseni: LABRALIHAN. Haluaisin että rakenteita voisi muuttaa ja ehkä ne joskus muuttuvatkin, mutta mulla ei riitä kärsivällisyyttä odottaa jotain niin hataraa ja hidasta. Siksi takerrun tähän juttuun, jolla maailman voi mullistaa ja poljetut pelastaa kapitalistisia rakenteita muuttamattakin, rakenteiden sisällä: LABRALIHAAN. Se on tällä hetkellä ainut toivoni, koska mihinkään muuhun en osaa tai jaksa vilpittömästi uskoa.

      Poista
    2. Lähtökohtaisesti: jos teknologinen kehitys tuo mukanaan moraalista kehitystä, se riittää mulle. Ei teknologian mukanaolo tahraa muuten hyvää asiaa. Jos ihmiset pääsevät eroon nykyisestä lihateollisuudesta, prosentuaalisesti suurin osa nykymaailmassa tehtailtavasta kärsimyksestä on jo poistettu. Jos ihmiset pääsevät eroon nykyisestä lihateollisuudesta, uskon että se tekee heistä myös henkisesti parempia ihmisiä. Oikeasti.

      Mielestäni labralihaan liittyy sosiaalinen muutosliike; minä ainakin mielelläni edustan sitä, ja uskon että mahdollisessa eläinteollisuudesta vapaassa maailmassa eläinteollisuudesta luopuminen muistetaan merkittävänä moraalis-yhteiskunnallisena tapahtumana ja nykyiset eläinoikeustoimijat mahdollisesti historian suurimpina sankareina ja vapaustaistelijoina. (Mitä he tietysti jo ovat. Maailman on vain löydettävä selkäranka myöntää se.)

      Joka tapauksessa, pari asiaa jäi kiinnostamaan:

      a) Mitä tarkoitat sillä että "teknologia (sen tuotanto ja käyttö) on lähtökohtaisesti kärsimystä tuottavaa ja vieraannuttavaa"?

      b) Tai sillä että "öljyn teollinen hyödyntäminen vaikuttaa koko modernin elämän kokemukseen"? Saatat hyvinkin olla oikeassa, mutta hahmottaakseni tämän tarvitsen käytännön esimerkkejä.

      c) Kuinka vittumainen juttu oli jänistää saapumasta Kirjakahvilaan?

      Poista
    3. Niin ja!

      d) Mikä on Renessanssihovi?

      Poista
    4. Näin pitkälle edennyt keskustelu vaatisi paremman ja paneutuneemman kommentin, mutta nyt pikaisesti seuraavaa:

      a) teknologia on kärsimystä tuottavaa sikäli, että sen tuotanto (esim. mineraalien louhiminen) tapahtuu pääasiassa orjatyövoiman avulla (ainakin teknologian edellyttämä pitkä tuotantoketju edellyttää hierarkkisen yhteiskunnan) ja tuhoaa suuria luonnonkokonaisuuksia (pohjimmiltaan korkeateknologian taustalla vallitsee produktivistinen käsitys luonnosta resurssina, joka ihmisen tulee valjastaa käyttöönsä välittämättä luonnon itseisarvosta). Ja saman minkä ihminen tekee itseään ympäröivälle luonnolle, hän tekee omalle ihmisluonnolleen: ihmisestä tulee palikka koneistossa, josta on täysin riippuvainen. Meidän esi-isät oli suorassa suhteessa elämänsä perusteisiin, mutta ilman teknologiaa me ei osata _mitään. No eilen olin mukana sytyttämässä saunaa :)

      b)Salmisen ja Vadenin kirja on erittäin suositeltavaa luettavaa! Käytännössä kirjoittamani kai tarkoittaa että kaikki meidän käsitykset itsestämme ja maailmasta on seurausta öljyn tuottamasta vauraudesta ja helppoudesta. Koko meidän yhteiskunta ja kulttuuri perustuu halvalle öljylle, joka on mahdollistanut teknologian, globalisaation ja ympäristökatastrofin. Ongelma on tällä hetkellä se että vallitseva ajattelu ei tunnista omaa perustaansa öljyssä vaan me eletään jonkinlaisessa itsetyytyväisen sokeuden kuplassa, itseämme kiitellen. Öljyn kokemuksen tunnistaminen on erityisen tärkeää koska öljyn tuotanto muuttuu pian niin kalliiksi ettei sitä kannata jatkaa ("öljy loppuu"). Sittempähän huomataan joutuneemme tilanteeseen jossa ylisukupolvinen tietämys on katkennut öljyn tasapäistävään aikakauteen, joka jättää meidät pian hortoilemaan nykyajan rannoille.

      En osaa tätä sen sekavammin ilmaista.

      c) En tiedä, ei kai?

      d) Se oli blogi jota kirjoitin vuosina 2008-2010. Julkaisin siellä lähinnä kryptis-konspiratiivisia runoelmia, angstia ja rakkaudentunnustuksia.

      Poista
  4. http://www.vihreapuolue.fi/?q=node/137

    Jos ei jaksa etsiä käsiinsä sitä kirjaa niin tossa vähän osviittaa mistä on kysymys.

    Ai niin, ja mun mielestä kivien heittely on paremman puutteessa aina parempi kuin passiivisuus. Se ei ole koko totuus, mutta lopulta suora toiminta vaikutuksineen on tärkeämpää kuin median massoille välittämä kuva (joka on aina läpi-ideologinen ja passivoittava, parhaimmillaankin "human interest" -tasoa). Vallankumouksella on aina "paha puolensa", se asosiaalinen ja sovinnaisuutta pakeneva juonne (tasapainona "kansalaisjärjestöille" ja muille demareille). On ainoastaan vallan näkökulmasta hyödyllistä tehdä jakolinja "hyviin" ja "pahoihin" toimijoihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haluan uskoa, että on teoriassa mahdollista valmistaa ja käyttää eettisesti kelvollista teknologiaa. EN TIEDÄ onko se mahdollista (onko se mahdollista?) mutta en näe MIKSEI se lopulta olisi. Toistaiseksi pystyn näkemään tulevaisuuden joko täydellisenä romahduksena TAI merkittävinä moraalisina edistysaskeleina.

      Kivien heittely on mun mielestä tarpeellista tilanteessa, jossa ihmisiä ei ole mahdollista saada muuten kuuntelemaan. Tilanteessa, jossa kivien heittely on ainut vaihtoehto eikä todellisia vaikuttamismahdollisuuksia ole, kiviä on heiteltävä. Vähitellen esim. eläinteollisuuden kohdalla ollaan kuitenkin mielestäni tultu tilanteeseen, jossa yhä useampi on valmis _kuuntelemaan_ ja jossa eläinten hyväksikäytön ongelmat on mahdollista tuoda yhteiskunnallisesti julki. Kivien heittely tässä vaiheessa olisi takapakkia; nyt on näytettävä kunnon kansalaisilta ja hoidettava hommat smoothisti mutta määrätietoisesti. Kukaan ei vakavissaan kuuntele kiviä viskovaa häirikköä, mutta kameraa kantava aktivisti on eri asia.

      Poista

Sano mulle jotain tai kuolen