Päivä alkoi hyvin. Mutta sitten kaikki muuttui tahmeaksi ja masentavaksi. Tuijotin yleisurheilun MM-kisoja ja katselin korkeushyppääjien jalkovälejä. Hyvä syy olla olematta korkeushyppääjä: sellaiset ihmiset kuin minä.
Tuntuu hyvältä kun naapurit ihastelevat koiraani ja kohtelevat minua kuin normaalia ihmistä. Eilenkin tapahtui näin ja se oli mahtavaa. Toivon etteivät he huomanneet että olin vähän humaltunut. Kun näen ihmisten olevan aidosti ja vilpittömästi mukavia koirille ja lapsille, lakkaan yhtäkkiä hetkeksi välittämästä vittuakaan älykkyyksistä ja poliittisista positioista.
Löysin papereideni seasta tällaisen muistiinpanon:
Baarin ulkopuolella R varjoista ja T: "Kaiken nyt peliin"
"Sinä et tajua - minä en ole yhtään niin kuin ne pojat"
"Oletpas. ---"
Mitäköhän tämä tarkoittaa? Muistan hämärästi kirjoittaneeni ton yhtenä iltana joitain viikkoja sitten mutten muista enää yhtään mistä oli kyse. Muistan vain että olin innoissani ja että kyse oli jostain todella hyvästä jutusta. Ehkä ei ollutkaan, kun en enää muista sitä. Outoa.
Piti sanoa kaikkea, mutten sanokaan.
Täällä kuvia tutkimusmatkastani. Jos diggaat niitä, let me know. Jos et diggaa niitä, let me know.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Sano mulle jotain tai kuolen