torstai 1. elokuuta 2013

Vinmonopolet

Olen jo pari kertaa kirjoittanut serkky.

En tiedä mistä sain energian kirjoittaa ton jutun lasten kohtelusta ja kengännauhojen solmimisesta. Ehkä siitä että vietin muutama päivä sitten monta tuntia riehumalla lasten leikkipuistossa. Mun ajatukset aiheesta on vielä vähän hahmottomia ja epätarkkoja, mutta pääpiirteittäin seison sen takana mitä kirjoitin: kaikilla ihmisillä on elinvoimaa ja kaikkien on saatava ilmaista sitä. Kaikkien on saatava olla subjekteja. On väärin opettaa pikkutytöille että tärkeintä elämässä on olla nätti ja hiljaa. Jos ihminen on luonnostaan passiivinen, niin olkoon, mutta ketään ei pitäisi järjestelmällisesti kasvattaa passiiviseksi. Siinä tapetaan paljon sellaista, mitä olisi voinut olla. Olen aina koulussa ja kaikkialla tykännyt eniten tytöistä, jotka ovat olleet ensisijaisesti ihmisiä ja vasta toissijaisesti tyttöjä ja uskaltaneet elää.

Tyttöjen ja poikien on saatava toimia. Toisaalta alan olla helvetin kyllästynyt miehiin joiden on saatava olla äänessä silloinkin kun eivät tiedä asiasta yhtään mitään ja jotka eivät ole koskaan oppineet tajuamaan että saattavat olla joskus väärässä (niin kuin minä?) koska heitä on aina rohkaistu ottamaan oma tilansa joka tilanteessa. Kaikkien ihmisten pitäisi oppia myös kuuntelemaan. Itse olen alkanut opetella sitä vasta parin viime vuoden aikana. Olen alkanut ymmärtää, että jos jokin on viisautta niin se että osaat ottaa tilanteen haltuun ja kävellä virtaa vasten silloin kun pitää ja vastaavasti perääntyä ja kuunnella ja myöntää virheesi silloin kun niin on tehtävä. 


Voisin jäädä tänne asumaan. Tuoksuu meri, kaikki on pientä ja yksinkertaista, ihmiset ovat aitoja ja karun rauhallisia. Täällä on helppo hengittää. Mutta pitää jatkaa liikkumista.

Varmaan about 30 % alueen asukkaista on somaleita ja lähi-itäläisiä. Lisäksi olen nähnyt paljon eskimon näköisiä ihmisiä. Se on mukavaa, jostain syystä tulee tunne ettei ole yksin.

Seuraava vuorokausi tulee olemaan helvetillinen kestävyystesti. Olen jo valmiiksi väsynyt ja saastainen. Ajattelin valmistautua tuleviin ponnistuksiin ostamalla viskiä tai jotain. Pienen pullon jotain lämmintä. Haluan kiitää pohjoisen kesäyön halki raukeassa kännissä ja kirjoittaa rakkaudesta ja Amalia Earhartin lentokoneesta ja pohjoisesta kesäyöstä.

Hostellissa on mukava ja kaunis respatyttö, jonka englannissa on vahva norjalainen korostus.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Sano mulle jotain tai kuolen