sunnuntai 11. tammikuuta 2015

Kiitos Jeesus

Musta tuntuu että oudot haavat sormessani ovat asetelmaltaan ja muodoltaan sellaisia, että kaikkein todennäköisin selitys on että joku on purrut minua sormeen. Se on aivan mahdollista, lähtökohtaisesti en epäile sitä yhtään.

Edellisen merkinnän otsikko on "Jeesus auta". Mielenkiintoista on, että heti samana päivänä pääsin ihmeellisellä tavalla eroon eräästä rasittavasta pikku pulmasta, joka on lievällä tavalla varjostanut elämääni jo aika pitkään. Se oli jo tosi hienoa, mutta heti seuraavana päivänä tapahtui jotain vielä käsittämättömämpää. Sain ratkaisun erääseen ongelmaan, joka on ollut aivan helvetillinen, suorastaan painajaismainen paino harteillani (käytän todella paljon sanaa 'painajaismainen' – miksi tässä virkkeessä 'painajaismainen' on jotenkin vielä pahempi asia kuin 'helvetillinen'?) jo jonkinlaisen ikuisuuden ja josta en rehellisesti sanottuna tosissani uskonut pääseväni eroon koskaan. Ratkaisu itsessään on niin uskomaton, että jos sanoisin sen ääneen, yli 50 prosenttia ihmisistä ei uskoisi.

En tiedä tulenko koskaan oppimaan oikeasti uskomaan korkeampiin universumissa vaikuttaviin voimiin, mutta juuri nyt on sellainen olo että voisi vain asettua kellumaan jonkinlaiseen suureen lämpimään armoon. Olen tottunut ajattelemaan että olen epäonninen melkein kaikessa, mutta nyt vaikuttaa siltä että olenkin aika helvetin onnekas aika helvetin monessa tärkeässä asiassa, enkä TIEDÄ MITEN SUHTAUTUA. Oudointa on nyt tämä päässä takova tyhjyys. Tunnetasolla en pysty käsittelemään, että asiat voivat mennä myös tällä tavalla. Kiitollisuus on ilmeisesti paljon vaikeampaa kuin katkeruus. Pelkään, että saan kohta sellaisen vaarallisen harhaluulon, että asioilla on tapana järjestyä. Huhhuh!

Tiedän että tästä mun blogista on tullut viime aikoina vähän paska, nimenomaan siksi etten useinkaan kerro mitä tapahtuu vaan pikemminkin että miltä se tuntuu että jotain tapahtuu. Pyydän anteeksi, konkreettisuuden puute on rasittavaa. Selitän kyllä joskus kunnolla. Jos selittäisin nyt, pitäisi selittää kymmenen muuta asiaa.

Konkreettinen esimerkki kiitollisuudesta: olen alkanut ajatella, että kaikilla ihmisillä maailmassa pitäisi olla oikeus saada yhtä hyvät ja viisaat vanhemmat kuin minä olen saanut. Ikävä kyllä niin ei todellakaan tapahdu. Jos niin tapahtuisi, arvelen että sota ja väkivalta ja tietämättömyys vähenisi maailmassa kirjaimellisesti 98 prosentilla, enkä liioittele yhtään.

Nyt olen ollut joitain päiviä vapaa katkeruudesta. Voi Luoja miten erilaiselta maailma näyttää, kun olet hetken aikaa vapaa katkeruudesta. Yhtäkkiä asioiden tekeminen on taas mielekästä, asioilla on väliä. Olen alkanut tehdä punnerruksia. Aion tästä lähtien punnertaa itseni uuvuksiin 48 tunnin välein, sen pitäisi vähitellen tehdä minusta hyväkuntoinen ja onnellisempi ihminen. Olen alkanut meditoida joka yö ja luin John Irvingin kirjan, vaikka tiesin John Irvingin kirjojen lukemisen olevan täyttä ajanhaaskausta. Mieleeni virtaa raikkaita ja hyviä ideoita omaa kirjaani varten tavalla, jolla ne virtasivat joskus kauan sitten.

Ansaitsen tämän nyt. Ansaitsen tämän.

Tästä tuli varmaan ihan epärealistisen positiivinen kirjoitus, mutta se sallittakoon kymmenien epärealistisen negatiivisten kirjoitusten jälkeen. Valo voittaa, se on totta. Usko.

12 kommenttia:

  1. John irving (ja btw myös juha tapio)on just mahtava ja asioillahan on oikeastikin tapana järjestyy, niinkun mun yks erittäin uskonnollinen ystäväni kerran selitti mulle ja näin ollen vapautti mut monista turhista paineista (ehkä se on joku uskovien juttu?). Tiedäthän, sä oot tässä, olemassa, kaikki aikasemmatkin jutut on järjestynyt. Kyl ne järjestyy viel vastedeski. Tai siis, että ei oo tapahtunu viel mitään sellast mikä ois estänyt sua pääsemästä tähän hetkeen.

    Ja muutenki: "kaikki menee hyvin kun on nuori".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi on oikeasti erittäin hyvä tapa ajatella. Eihän siinä oikeastaan ole mitään uskonnollista - se on varmasti totta: jos olet tässä, olet selviytynyt ennenkin. Tietysti on ongelma, jos elämä on pelkkää harmaata päänsärkyistä selviytymistä, mutta. Mutta.

      John Irving on vähän jaaritteleva, mutta niin olen varmaan minäkin.

      Poista
  2. Hienoa! Kuulostaa mahtavalta, toivottavasti hyvä tuuli jatkuu vielä pitkään

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti. Toivottavasti.

      Ehkä kaikki on VÄHÄN helpompaa tästä lähtien aina. Tai sitten ei, tulee jotain muuta joka vetää mut takaisin helvettiin. Kivaa!

      Poista
  3. Luetko ylipäätään kuinka paljon kirjallisuutta ja mikä sitten on hyvää jos John Irving on huonoa niin kuin kaikki suomalaiset arkiset Riikka Pulkkiset ja Juha Itkoset? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Selitän aiheesta jotain täällä: http://ollibrander.blogspot.fi/2014/12/minun-kohtaloni-ja-muiden-ihmisten.html Jos laskin oikein, sen pitäis olla järjestyksessä yhdeksäs kommentti.

      En osaa sanoa kuinka paljon luen kirjallisuutta, se vaihtelee paljon mm. sen mukaan miten voin. Aloitan paljon kirjoja, luen niistä loppuun ehkä 20-30%. En ole vielä ihan selvillä siitä että millä logiikalla pidän joitain kirjoja lukemisen arvoisina ja toisia en. Pitää olla jokin tuli... tai jotain. En tiedä. John Irvingin luin loppuun varmaan siksi, että se oli helppolukuinen ja loppujen lopuksi siinä oli kuitenkin jotain. Toisaalta se oli kyllä sellaisella etäännytetyllä tavalla kuivaa. Hmm. Yritän ylipäätään tulla suvaitsevaisemmaksi kulttuurituotteiden suhteen

      Poista
    2. "Aloitan paljon kirjoja" on tietysti tosi suhteellista. Aloitan varmaan aika vähän kirjoja verrattuna esim. kirjabloggaajiin. Varmaan aika paljon verrattuna Petri Nygårdiin

      "Aloitan paljon kirjoja" alkaa nyt toistettuna kuulostaa oudolta. Se kuulostaa siltä kuin puhuisin kirjojen kirjoittamisesta. Häh

      Poista
  4. Selitä tai hypin seinille kuin seinille hyppimätön orava.

    VastaaPoista
  5. Selitä! Mikä ihme tapahtui

    Googlasin eilen "jeesus" ja toivoin että maailma vapahdettaisiin sairaalta uskonnollisuudelta. Tai edes mut. Näin taas painajaisia jossa mulle soiteltiin, että valitse nyt oikein, valitse usko ja elämä

    Mikä on sopivasti uskontoa? Voisko vain ajoittain heittäytyä armoon, latautua uskolla ja toivolla ikäänkuin tuollaisena parantumisena niin kuin sä (jeesus-hoitoa)
    Ja sit muina aikoina unohtaa koko miekkosen ja olla mukava toisille ihan omaehtoisesti eikä porkkanan perässä

    Kaikki järjestyy tai menee sekaisin, oli sitten jeesuksella sormensa pelissä tai ei

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lupaan jaksaa selittää perinpohjaisesti viimeistään vuonna 2028

      Arvelen että suhtautumiseni Jeesukseen on niin kivuton nimenomaan siksi, ettei kukaan ole koskaan hallinnut tai satuttanut minua uskonnon varjolla. Olen saanut tehdä itse matkan epämääräisesti taivaaseen uskovasta lapsesta överiateistiteinin kautta tähän sallivaan ja levollisen toiveikkaaseen ateismiin. Lasta ei pitäisi koskaan pakottaa mihinkään, se tuhoaa lapsen suhteen mihin tahansa

      Poista

Sano mulle jotain tai kuolen