maanantai 15. heinäkuuta 2013

Blogiini on tänään päädytty hakusanoilla

auttakaa joku janne kortteista 1
janne kortteinen missä sinä olet 1
janne kortteinennoikeesti tappaa itsensä 1
missä on janne kortteinen 1
pelastakaa janne kortteinen 1


Pelastaisin jos tietäisin miten. Yritän pelastaa ihmisiä, mutta se on useimmiten vaikeaa. Ps. Haluan jannekortteinen.livejournal.comin takaisin.


Olen alkanut kurotella epämääräisesti ja sattumanvaraisesti maailmaa kohti. Kommentoin kiinnostavien, tuntemattomien ihmisten blogeihin ja sanon heille että jaksakaa elää, te voitatte vielä. Välillä tunnen itseni valehtelijaksi, mutta sen voin ainakin luvata, että teen henkilökohtaisesti parhaani tehdäkseni siitä lupauksesta totta. Voin antaa muutaman tarinan, joitakin sieluja ja muutaman vallankumouksen, nojata tuolissani taaksepäin ja sitten vain katsoa ja odottaa miten maailma vastaa. Voin heittää palavan tulitikun, mutta syttyykö maailma tuleen, who knows.

Käyn syviä ja raastavia keskusteluja katkerien keski-ikäisten englantilaismiesten kanssa Morrissey Solo -foorumilla. Se tuntuu oikeastaan aika hyvältä. Tuntuu hyvältä puhua oikeista asioista ajattelevien sielujen kanssa. Käytän nimimerkkiä Oli-ver. En tiedä miksi. Minua luullaan jonkinlaiseksi amerikkalaiseksi 19-vuotiaaksi lapsineroksi ja vanhaksi sieluksi. Lapsineron luonnollisesti ymmärrän, mutta se amerikkalaisuus on hämmentävää. Luultavasti olen kyvytön näkemään niitä sanavalintojeni nyansseja, jotka paljastavat etten ole britti. Jos Simpsonit olisi englantilainen ohjelma, mulla olis varmaan toisenlaiset nyanssit.

Suomeksi kirjoitan nykyään huomattavasti yksinkertaisemmin ja kömpelömmin kuin 16-vuotiaana. Se on tyylivalinta. Tai sitten oon vain tappanut aivosolujani kaljalla.

Johan August Sandels
Johan August Sandels, kaljahemmo.

Breakfast at Tiffany's on hyvä kirja. Siitäkin huolimatta että Holly Golightly on nykykatsannossa koomisen rasistinen. Mussa on kirjoittajana pieniä samanlaisuuksia Frasier Cranen pikkuveljen kanssa.

Lähden kohti Barentsinmerta näillä näkymin 24. päivä. Yritän poiketa hautajaisissa matkan varrella. Tuntuu helvetin epätodelliselta.

2 kommenttia:

  1. Tutkijat ovat nauhoittaneet Tyynen syvänmeren pohjasta, Etelä-Amerikan lounaisrannikon tuntumasta, Antarktiksesta pohjoiseen 50° S 100° W, 5000 kilometrin päähän ulottuvan matalataajuisen äänen, joka profiililtaan vastaa elävän olennon ääntä, mutta minkään tunnetun eläimen ääni ei voisi kantautua niin kauas.

    Voidakseen päästää niin voimakkaan ääneen, eläimen olisi oltava sata kertaa suurempi kuin maapallon suurin tunnettu eläin, sinivalas. Tutkijat spekuloivat edelleen onko ääni todella lähtöisin jostakin ennalta tuntemattomasta eläimestä syvänmeren pohjassa vaiko suurten jäätikköjen murtumisesta, vaikka suurin osa tutkijoista on sitä mieltä, että ääni on lähtöisin suuresta jääjäristyksestä jossain Bransfieldinsalmen, Rossinemeren ja Adarenniemen tienoilla


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vau. Ehkä joku vaan trollaa merenpohjassa.

      Poista

Sano mulle jotain tai kuolen