Selailen Irc-galleriassa kasvissyöjätyttöjen kuvia, voi luoja että he ovat kauniita. Voi luoja. He ovat niin uskomattoman kauniita ja älykkäitä ja kauniita.
Miksei kukaan koskaan puhu minulle? Miksei kukaan pure minua?
Lähtisikö joku kävelemään kanssani yöllä Eiran rantaan? Siis niinku oikeesti.
Leave your comment below.
vois mennä eiranrantaan juomaan kombutsaa sitten kun tuut sieltä metsästä. eiranrannasta on tullut jotenkin myyttinen juttu. oudon haluttava paikka. muistan kun minä, mesikämmen ja emil salama kuljettiin sen halki viime vappuna auringonlaskuun ja kerättiin 10 euron edestä tölkkkejä vain ostaaksemme 10 tölkkiä kaljaa. sitten pursimiehenkadulla oli semmoinen haitarimusakonsertti kun pimeys jo teki laskuaan ja kevät kaikui suloisena kattojen lomassa ja maailman oli vallannut äkillinen raikkaus ja toivo: siinä tanssahteli joitain älykkään näköisiä englantilaistyttöjä, siinä. mutta me mentiin pois ja poltettiin johanneksen kirkon poltailla pilveä ja sitten muistan olleeni vain pilvessä. mutta siis se muisto on kokonaisuudessaan niin raikkaan keväinen, myyttinen ja kaunis, aistillisuutta enteilevä. jokin oli selvästi täyttynyt sinä iltana. tuntui siltä kuin kaikki harmaat kärsityt päivät jotka täyttävät vuotemme ajasta aikaan olisivat suuntautuneet tätä heräämisen aurinkoon laskevaa myrskyä kohden. helsinki oli silloin hetkisen kaunis. kaunein paikka koko maailmassa. mutta 13. elokuuta sen päälle laskeutui taas ydinsotatoiveen katkeransuloinen kruunu ja mä hortoilin siinä suvilahden ympäristössä katkerin mielin sen jälkeen kun olin jättänyt teidät. mutta yödösösössä 97N vallitsi outo rakkauden ilmapiiri. siellä oli sympaattinen ja humaltunut mustalais-jussi joka jututti flow'sta palaavaa ikäistäni tyttöä ja sitten oli viiksekäs mies ja sen naistuttava, molemmat jokseenkin Kultivoituneita ja sulavasanaisia kunnon mukavia tyyppejä jotka eivät ikinä koskaan töksähdä tai jumiudu yhteenkään sanaansa vaan uivat kirotussa sulavuudessaan aina aikojen loppuun asti! sitten itiksessä heitä vastapäätä istuutui intiaanihupparilla varustautunut parikymppinen pitkä ja pitkähiukseninen vaalea poika, sekin hyvin hyvin mukavan ja reilun oloinen ja sulava kuin jäätelö saunan lauteilla, ja konsultoituaan Miestä hän sai monta tuntia häntä riivanneen hikkansa lakkaamaan ja kiitti tätä syvään, vain siirtyäkseen sulavasti kunnon sulavien tyyppien jutusteluun mm. "tautisen hyvästä sipulihärästä", jota saa ostettua kontulan uimahallista tai jostain
VastaaPoistaniin ja muuten, outo vapaus on iskenyt muhun kirjoittajana nyt kun tajuan että pitää vaan puskea hullun lailla ikään kuin kirjoittamista edeltävä tyhjyys olisi vittu tiiliseinä jonka läpi pitää puskea taukoamatta aggressiivisesti ja kaikin voimin, säästelemättä aikaa ja miettimättä juuri mitään kuin sitä voimaa jonka siihen keskittää ja hylätä kaikki isot alkukirjaimet, kirjakieli, muu paska ja HENGITTÄÄ RANNAN TOISELLE PUOLEN, tiedätkö
VastaaPoistatai oon mä sen jo aikaisemminkin joskus tajunnut, mutta ilmeisesti sen tajuaminen on sitä "toistoa" mistä joku kierkegaard ehkä puhuu kirjassaan "toisto". se oli ihan jännä ja hyvä kirja. niin, ja piti joo sanoa, että eiranranta tekee cameon myös mun siinä kirjassa joka tulee ennen mitään muuta.
VastaaPoistasiis nyt sikäli kuin vielä hiukan jännitän tajuntaani ennen kuin alan katsoa telkkaria äitin kanssa niin se toisto on jotain sellaista sellaisen asian pitämistä mielessä joka on kaiketi yhtä kuin mitä jossain toisessa henkisen harjoituksen mallissa kuten meditaatiossa kutsutaan läsnäoloksi tai vastaavaksi, jonkin meiltä alati pakenevan, jonkin ikään kuin alati meidän edessä juoksevan myyttisen Tekijän saamista jokapäiväisyytemme tasolle, sen kohottajaksi. Uuuuuuuuuuuh. Huhhuhh.
VastaaPoista