lauantai 20. lokakuuta 2012

Alecia Beth Moore

Pink (tai "P!nk") on yksi niistä ihmisistä joita arvostan kaikkein eniten tässä maailmassa. Hauskaa että hän sattuu olemaan samalla yksi maailman tunnetuimpia artisteja.

Pink edustaa kaikkea hyvää olematta tylsä. Hän ei syö eläimiä ja on johdonmukaisesti heikkojen puolella ja edistyksellinen oikeissa asioissa (ihminen voi olla edistyksellinen myös väärissä asioissa). Erityiseksi hänet tekee se että häneltä puuttuu se hintelän nössön olemus, johon me Kaiken Hyvän edustajat olemme taipuvaisia.

Pink on älykäs olematta turhan älyllinen. Hän saattaa kirjoittaa asiallisen, kieliopillisesti täydellisen twiitin (I don't watch American Idol, I'm not aware of any feud between anyone nor do I care. Just to clarify. Have a lovely day!) ja seuraavasi twiitata see you in June!!!!! Xxxxxxxxxx. Se on mukavaa.

Pink on kovaääninen, hankala ongelmanuori viimeisestä pulpettirivistä. Olen aina intuitiivisesti pitänyt epävakaista, tunteikkaista häiriköistä. Heissä on jotain syvästi inhimillistä, silloinkin kun heidän käytöksensä on täysin perseestä.

Onnettomista häiriköistä voi useimmiten erottaa satunnaisia oikeudentunnon välähdyksiä, ja ne tulevat aina yllätyksenä. He ovat surullisia ja kiinnostavia. Pidän heistä. Ymmärrän heitä. Monilla ystävilläni tuhannen vuoden takaa oli taipumus myöhemmin kehittyä erilaisiksi nuorisorikollisiksi ja laitosten asukeiksi.

Pink on aina tuonut minulle mieleen yhden nimenomaisen ystäväni. En ole nähnyt häntä vuosikausiin. Paitsi tänään. Seisoin bussipysäkillä, ja yhtäkkiä hän oli viereen lipuneen bussin ikkunan takana. Hän hymyili lyhyesti vaivaantuneena ja ahdistuneena, tavalla joka tuntui heti hätkähdyttävän tutulta mutta josta näki että viisi vuotta elämää oli kulunut. En tiedä oliko noilla viidellä sekunnilla mitään merkitystä hänelle, mutta minä hymyilin itsekseni vielä viisitoista minuuttia myöhemmin.

Me jäimme kumpikin syrjään yhteiskunnasta. Me epäonnistuimme. Eri tavoin tietysti; minä kadotin kaikki ystäväni matkan varrelle, hän noukki niitä liikaa ja vääränlaisia.

Tai miten vääränlaisuus nyt määritellään. Ehkä kaikki on väärin. Ehkä väärin on oikein:





Tietoisku: Ryhmän ulkopuolelle jääminen vaikuttaa aivoissa samalla tavalla kuin fyysinen kipu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Sano mulle jotain tai kuolen