lauantai 20. lokakuuta 2012

Hä?

Niin paljon hyviä ihmisiä. Niin paljon kauniita ihmisiä. Niin paljon hyvää, niin paljon kaunista. Olen yllättynyt.

Radiossa lauletaan kammottavalla äänellä SAAT MULTA HORSMAN, SE RENTUN RUUSU ON enkä ole eläissäni kuullut näin tappavan kamalaa musiikkia. (Olenpas. Jennifer Lopez.)


Minulla on krooninen ihmisfobia. Tilanne on paha. Panen luottamukseni masennuslääkkeiden ja alkoholin yhdistelmään.

Kaikki tarinat joita kirjoitan ovat lopulta selostuksia siitä mitä toivoisin itselleni tapahtuvan. Jokainen eteerinen tyttö josta kirjoitan on tyttö jonka kanssa haluaisin kuljeskella päämäärättömästi. Jokainen eroottinen herrasmies josta kirjoitan on herrasmies jonka haluaisin ottavan minut nuoreksi salaiseksi rakastajakseen. Jokainen Marilyn Monroe josta kirjoitan on Marilyn Monroe jonka kanssa haluaisin punastella pienessä hostellihuoneessa. Jokainen luoti, sattuma, ehdotus, viettely, suudelma, yliluonnollinen tapahtuma, nokkela puukko, verinen puukko, uhkaus, HALUAN SEN KAIKEN ITSELLENI.

Tarinani ovat mielikuvituksellisia skenaarioita siitä kuinka joku voisi vain yhtäkkiä ILMESTYÄ ja vetää minut YLÖS TÄÄLTÄ. Tulkaa jo. Tulkaa kahdentoista kuukauden kuluttua.

Lupaan avata oven. Kahdentoista kuukauden kuluttua.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Sano mulle jotain tai kuolen