sunnuntai 2. helmikuuta 2014

This is my idea of having fun


Nyt seuraa tutkivaa journalismia. En sano tässä mitään erityisen tärkeää, joten älä lue tätä jos pidät aikaasi arvokkaana.

Törmäsin parissakin kulturellissa paikassa kohtalokkaaseen väitteeseen, että 79 % suomalaisista "lukee vain yhden kirjan vuodessa". Mtv3 oli kuulemma "uutisoinut" näin pari päivää sitten. Tietoa kauhisteltiin lakonisen epäuskoisesti.

Selvä. Etsin siis Mtv3:n uutisen ja aiheesta tehtyjä tutkimuksia ja tilastoja.

Tulos: voi vittu. Jos ihmiset suhtautuisivat journalismiin analyyttisesti, ei tarvitsisi olla koko ajan riehaantumassa jostain.

Mtv3:n uutisessa esiintyy lause: Noin 79 prosenttia suomalaisista lukee kirjan vuodessa. Näin sanoo ilmeisesti joku "Jaakkola". Uutinen ei selitä, kuka Jaakkola on. Hänen nimeään ei ole lihavoitu eikä etunimeä mainita. On kuin hän olisi jonkinlainen Jeesuksen kaltainen hahmo, jonka henkilöllisyyttä, tehtävää tai virkanimikettä ei tarvitse erikseen selventää. Joka tapauksessa: ilmeisesti kyse on Jaakkolan käsityksestä.

Etsin siis tietoa aiheesta. Ei ole nähdäkseni olemassa ainuttakaan tilastoa, kyselyä tai tutkimusta, jonka mukaan 79% suomalaisista lukisi "vain yhden kirjan vuodessa". Jos joku Jaakkola todella on joskus jossain väittänyt näin, kyse on hänen trollailustaan.

Tilastoja vasten lause "Noin 79 prosenttia suomalaisista lukee kirjan vuodessa" voi viitata ainoastaan seuraavaan tilastotietoon: noin 75-80% suomalaisista OSTAA (!) AINAKIN (!) YHDEN KIRJAN vuodessa. Tämä ei ota kantaa siihen, kuinka monta kirjaa suomalaiset keskimäärin ostavat (saati sitten lukevat) vuodessa. Muita kuin oppikirjoja ostetaan Suomessa vuosittain 22 miljoonaa ja luku on ollut kasvussa viimeiset pari vuosikymmentä. Suurin osa luetuista kirjoista haetaan kuitenkin kirjastosta, mistä niitä lainataan vuosittain yli 70 miljoonaa. Maassa asuu 5,4 miljoonaa ihmistä.

Selailin myös useita gallupeja eri foorumeilla. Se oli aika hätkähdyttävää. Ilmeisesti merkittävä osa suomalaisista lukee kirjallisuutta HUOMATTAVASTI enemmän kuin minä, ja minä olen kuitenkin kirjallisuuden lapsinero. Tilastojen mukaan eniten säännöllisiä lukijoita löytyy ikäluokasta 10-14.

Alan jo kyllästyä kirjallisuusihmisten taipumukseen julistaa kirjallisuuden kuolemaa koko ajan. (Olen itsekin harrastanut tätä.) Vaikuttaa siltä, että kirjallisuutta ei voi tappaa. Joskus sen suosio nousee, sitten laskee, sitten nousee. Miksiköhän kirjallisuusihmiset aina olettavat, että kirjallisuus on sisään rakennetusti jotenkin kituuttavaa ja vaikeaa ja aina kuihtumassa? Että kirjallisuus on koko ajan karsiutumassa muiden aktivitieettien tieltä; ettei kirjallisuus itseisarvoisesti ole kiinnostavaa? Jos kirjallisuus voi hyvin vuonna 2014, se tulee todennäköisesti voimaan enemmän tai vähemmän hyvin aina.

Kirjallisuus ei ole koskaan ollut "kaikkien juttu". Siinä on aina ollut jotain epäilyttävää ja kieroa ja kapinallista. Kirjojen suurkuluttajia on aina pidetty vähän hulluina. Vastaavasti aina on ollut tietty prosentti ihmisiä, joita kirjallisuus ei juuri kiinnosta. Miksi kaikkia pitäisi kiinnostaa?

Itse luen ehkä 5 kirjaa vuodessa. Aloitan paljon useampiakin, mutta suurimman osan kirjoista totean jo alussa kyllästyttäviksi, enkä pysty, fyysisesti PYSTY lukemaan mitään mitä pidän kyllästyttävänä. 13-15-vuotiaana luin varmaan 2-3 kirjaa vuodessa. En muista eläissäni lukeneeni yhtäkään koulussa luettavaksi määrättyä kirjaa. Ja silti (tai siksi) olen aina tiennyt että tulen menestymään nimenomaan tällä alueella.

Kulutin tähän tutkivaan journalismiin nyt pari tuntia aamustani. Toivoisin että muutkin ihmiset ottaisivat "uutisoinnin" vastaan ensisijaisesti omilla aivoillaan. Ei sillä ettenkö itse tykkäisi asperger-kiihkoisista hetkistä tilastojen ja numeroiden kanssa.

Jos jollain on parempaa tietoa esim. Jaakkolan henkilöllisyydestä tai muusta niin saa kertoa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Sano mulle jotain tai kuolen