perjantai 7. helmikuuta 2014

Jokainen päättyvä vuosi

 
Sinä punahiuksinen henkilö joka tuijotit minua hetken aikaa häkeltyneenä suoraan silmiin bussissa alkuyöstä: ilmoittaudu.

Olin illalla pyörimässä ympäriinsä. Päätin mennä elokuviin. Päädyin miltei tyhjään saliin katsomaan surkeaa espanjalaista kauhuelokuvaa. Elokuva oli K-16, joten olen yllättynyt että minut päästettiin sisään henkilöllisyystodistusta vaatimatta.


Ennen elokuvaa näytettiin Neste Oilin mainos, jossa lumilautailija Antti Autti kävelee jollain lumisella rinteellä ja puhuu jylhästi urastaan. MITÄ VITUN TEKEMISTÄ TÄLLÄ ON NESTE OILIN KANSSA? Samaa ajattelin pari kuukautta sitten kun joka toisella bussipysäkillä oli Coca-Colan mainos: Jokaista päättynyttä vuotta kohden on 365 uutta syytä uskoa hyvään. Aha, okei, mutta miten tämä liittyy Coca-Colaan? Mitä vitun tekemistä tällä on Coca-Colan kanssa? Näissä mainoksissa voisi olla kyse kirjaimellisesti aivan. mistä. tahansa. Kyse on päätä huimaavan älyvapaasta, abstraktista, koomisesta mihinkään liittymättömien mielikuvien tyrkyttämisestä. Uskovatko ihmiset näitä oikeasti? Ilmeisesti uskovat; miksi näitä muuten tehtäisiin? Onko keskimääräinen ihminen todella näin tyhmä?

Mahdollisesti.

Äh, mulla on kirja kirjoitettavana.

Edelleen ongelma on, että Liha vain on niin täysin käsittämättömän selittämätöntä neroutta, etten voi lakata ajattelemasta sitä. Koko jutun on oltava jonkinlaista vedätystä, koska minun 16-vuotiaat aivoni eivät todellakaan voineet keksiä jotain näin hienostuneen räjähtävän nerokasta.

Ehkä 16-vuotias alitajuntani kirjoitti tämän. Ehkä silloinen alitajuntani tiesi jotain mitä minä en vieläkään tiedä. En silloin tajunnut miten väkivaltaisen voimakasta ja kauheaa tarinaa kirjoitin. Se on musertavan surullinen tarina, ja samalla hauska ja kiihottava ja voimaannuttava. MITÄ HELVETTIÄ! Se on vain niin! vitun! hyvä!!!!!!!!

Jos en olisi koskaan kirjoittanut Lihaa, osaisin varmaan pitää Post mortemia hengästyttävänä neroutena. Mutta nyt se kalpenee kontrastissa. Huoh. Vitun kontrasti. Tämä aavekirja on yksinkertaisesti nostettava samalle korkeudelle. On löydettävä keinot.

Tai ehkä kaikki on harhaa. Ehkä kaikki on harhaa. Ehkä kaikki on vain harhaa.

1 kommentti:

  1. Paskat. Emmä jaksais kirjoittaa mitään "väkivaltaisen voimakasta" ja "musertavan surullista" nyt.

    Mukavuusalueella on joskus ihan hyvä olla.

    VastaaPoista

Sano mulle jotain tai kuolen