tiistai 11. helmikuuta 2014

På ditt stod Kerouac, på mitt Morrissey

Ajelin metroilla edestakaisin James Deanin pikkuveljenä, kun yhtäkkiä käytävän toiselle puolelle, suoraan näkökenttääni istui tyttö, jota rakastin hetken aikaa 16-vuotiaana. En ollut häneen silloin ihastunut, vaan nimenomaan rakastunut, siinä oli jotain syvää ja outoa ja älytöntä ja lämmintä ja surullista. Rakastin hänen erikoista, kilttiä, syrjään vetäytyvää olemustaan. Rakastin sitä, etten tiennyt hänestä mitään. Rakastin sitä, että tiesin että jos hän joskus todella astuisi elämääni tai minä astuisin hänen elämäänsä, hän olisi seikkailu. Toisin kuin valtaosassa muista ihmisistä, hänessä oli sellainen viba. Seikkailuviba.

Hän tuli siis istuneeksi 3 metrin päähän minusta melkein 3 vuoden jälkeen ja olin niin hämmentynyt että jäin vain hiplaamaan iPodiani nykivästi virnistellen. En kovin usein törmää ihmisiin menneisyydestä, mutta silloin kun törmään, se on aina yhtä outoa. Tekisi mieli työntää heidät takaisin aikaan, johon he kuuluvat.

Tunsin tytön katsahtavan minuun muutaman kerran. Mutta jotenkin tuntuu ettei hän tunnistanut minua. Ehkä hän mietti missä oli nähnyt sivukuvani aikaisemmin. Katsoin häntä metron ikkunan heijastuksesta ja ajattelin, että mitä helvettiä, sinä et voi täyttää tänä vuonna 20, sinä olet 16.

Tällä blogilla oli hetken aikaa 27 virallista lukijaa. Nyt yksi on poistunut joukostamme. Kuka olit, minne menit, miksi?

Farkkuni ovat lyhyessä ajassa löystyneet. Olen ilmeisesti menettänyt läskin, joka niitä aikaisemmin piti ylhäällä. En toisaalta muista olleeni läski. Joka tapauksessa farkuissa pysyminen on nyt haastavaa.

Olen myös alkanut tanssia ja heilua koko ajan, joka paikassa. Kun liikun elegantisti paikasta toiseen ympäri Helsinkiä, mulla on koko ajan vitun kova meininki päällä. On vapauttavaa ja vähän hermostuttavaa havaita, etten enää välitä siitä pitävätkö ihmiset minua mahdollisesti hulluna.

En ole hullu, olen vain hylännyt selväjärkisyyden ikävystyttävät puolet.

En ymmärrä miksi minun pitäisi kunnioittaa TÄTÄ AIKAA siveellisellä käytöksellä, kun en todellakaan kunnioita tätä aikaa. Tämä aika on karmea, väkivaltainen vitsi. Vihaan itsetyytyväisen tietämättömiä, epä-älykkäitä, toljottavia ilmeitä vastaantulijoiden kasvoilla. On pakko tanssia vähän.

Niin että viime päivät olen siis viettänyt tanssimalla ympäriinsä farkuissa, joita on vaikea pitää ylhäällä. Tää on ihan kunniallinen tapa elää.

Pysähdy hetkeksi ja ymmärrä tämä: elät vuotta -14. Vuotta -14. Ensimmäinen maailmansota ei ole vielä edes alkanut. 20-luvulla syntyneet eivät ole vielä vuosikausiin edes syntymässä. Olemme todella syvällä vuosisadan alkuhämärissä. Jopa 40-luku (!) on todella etäistä, sumeaa tulevaisuutta. 60-lukuun on puoli vuosisataa. John Lennonin syntymään on vielä vuosikymmeniä. 80-lukua et välttämättä edes näe. Jos näet, kohtaat sen hauraana vanhuksena.

Lakkaa ottamasta tämä kaikki tosissasi. Älä ota vastaantulijoita tosissasi. He ovat ruumiita. Älä ota vallitsevaa kulttuuria tosissasi, vallitsevia arvoja, presidenttejä, teinitähtiä. He ovat kaikki haamuja vanhoissa valokuvissa. Kohta tästä on 90 vuotta. Elät vuotta -14. Me vasta aloitellaan.

xoxo,

19 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. :--)

      tässä hengailen junan vaunuvälikössä/ovikäytävässä/eteisessä(??) kun olen niin rappionuori etten jaksa ettii paikkaa. oikeestaan oon matkalla kouluun, ei se niin hauskaa oo.
      (jotenki tuli vaan nyt sellanen fiilis että haluun ilmottaa kuinka täällä mä oon edelleen ja se hämmetää tosi paljon. oon vielä siis elossa. kai. hui. jännää. jos hauisit tietää voisin allekirjottaa tän kommentin epävirallisesti nimellä effy)

      Poista
    2. Moi Effy, ollaanko me vielä menossa Eiran rantaan?

      Poista
    3. kyllä se musta ainakin on edelleen hyvä ajatus.
      (pakko vaan kertoa. näin äsken ärsyttävän katumainoksen (oli kai saarioisten) ja mieleni teki näyttää sille keskisormea mutta ajattelin että minua pidettäisiin luultavasti hulluna. en tiedä miksi se haittaisi jos järkyttäisin taas paria ohikulkijaa, mutta...)

      Poista
    4. Mä heiluttelen keskisormea koko ajan. Varsinkin silloin kun Atria/Saarioinen/Snellman mainostaa joka bussipysäkillä Suomessa Rääkättyä Lihaa. Tämä on addiktoivaa, olen yrittänyt vähentää.

      Eirassa on vielä toistaiseksi loskaista, viiltävää ja karmeaa. Mutta kevään tullen se alkaa vaikuttaa maailmanlopun jälkeiseltä paratiisilta.

      Poista
  2. nyt jäin miettimään vuotta -14 ja maailmani mullistui.
    ihan jännä alku päivälle.

    VastaaPoista
  3. Ooh mikä kohtaaminen metrossa.

    "En ole hullu, olen vain hylännyt selväjärkisyyden ikävystyttävät puolet."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pakko tuoda tietämättömyyteni ilmi ja kysyä, keneltä tuo lainaus on? Pidän siitä.

      Poista
    2. Minäkin! Mutta toistaiseksi tiedämme vain, että näin sanoi Q.

      Poista
    3. Keksin lauseen ihan lennosta. Tiedostan heitteleväni maailmanluokan neroutta vasemmalla kädellä.

      Poista
  4. Pakko liittyä lukijaks, susta haluan lukea lisää. En oikeestaan edes vielä lukenut montaa kirjoitusta mutta tulen lukemaan ja tulevia odotan innolla. Olit kommentoinu musta tosi fiksusti facebookissa siihen oikeutta eläimille- sivun "eläin"-sanan käyttöön liittyvään kommenttijupakkaan ja onneks löysin sun blogiin, kiitos.
    Mä pyrin käyttämään tällästä kieltä mahdollisimman vähän mut jotenkin tuntuu et pakko sanoa, että oot vitun hieno jätkä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä että olet siinä. Syvemmälle blogiin kaivautuessasi saatat havaita jutut aika levottomiksi. Jos siitä huolimatta pysyt kelkassa, niin very much appreciated.

      Oikeutta eläimille -seinä on yks mun hengauspaikoista. Hengaan oudoissa paikoissa.

      Tiedän olevani hieno! Toivoisin että muutkin olisivat. Ehkä he jonain päivänä ovat. Mutta ehkä me ollaan hienoja juuri siksi että kaikki eivät ole? On oltava pimeyttä jotta valo ylipäätään erottuisi?

      Tervetuloa lukijaksi.

      Poista
    2. (Niin ja käytä sitä kieltä mikä tuntuu sydämessä oikealta! Turha rajoittaminen uuvuttaa.)

      Poista
  5. Niin, tyyntä myrskyn edellä. Olen lukenut näitä tekstejä taaksepäin nyt ehkä vuoden ajalta ja täytyypä sanoa, että tykkään kovasti. Odotas kun luen loputkin niin palaan sitten täyttämään tätä kommenttilaatikkoa enemmänkin..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Odotan kiinnostuksella tulevaa kommenttilaatikon täyttöä!

      Poista
  6. Vuosi -14 on rauhoittava ajatus.

    VastaaPoista

Sano mulle jotain tai kuolen