maanantai 9. joulukuuta 2013

Valoa kohti.


(Kaunis kappale, ruma video. Voi vittu! Tai no joo, ei se nyt niin ruma oo.)


Vielä jonain päivänä minulla on voimaa kannatella sinua kun olet uppoamassa.

Ja jos se ei riitä, niin upotaan yhdessä.

Mutta ensin mun pitää oppia pysymään itse pinnan yläpuolella. On niin monta hukkuvaa jotka haluan pelastaa, mutten voi pelastaa ketään jos olen itse vajoamassa pinnan alle.

Nyt pitää keskittyä hengittämiseen. Jos lähitulevaisuudessa ehtii kulua päiväkausia niin etten anna itsestäni mitään elonmerkkejä, se johtuu aina siitä että yritän saada kirjan kirjoitettua. Opettelen laittamaan asioita tärkeysjärjestykseen. Olen tuhlannut jo tarpeeksi aivoenergiaa murehtimiseen; nyt aion käyttää sitä energiaa tehdäkseni unelmistani totta. Olen maannut jo tarpeeksi pitkään sohvalla ja toljottanut kattoon sydän täynnä hedelmätöntä surua ja vihaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Sano mulle jotain tai kuolen