Koko päiväni uhkasi mennä pilalle kun aamulla Helsingin Sanomien sarjakuvasivulla Wagner kysyi Viiviltä: "Kuinka voit sääliä kalaa?" Olin jo syvästi vittuuntuneena rakentelemassa päässäni kirjoitusta länsimaalaisten ihmisten kieroutuneesta ja epätieteellisestä suhtautumisesta kaloihin (jotka ovat kehittyneitä selkärankaisia eläimiä siitä huolimatta että ovat rumia), kun yhtäkkiä havahduin itseeni ja tajusin että KYSE ON PIIRRETYSTÄ SIASTA.
Joskus kädenvääntöni ympäröivän maailman kanssa yksinkertaisesti heittää yli. Minun. ei. tarvitse. ottaa. kantaa. kaikkeen.
Universumi sysäsi mut tälle sivuraiteelle yläasteen ensimmäisenä päivänä, kun havaitsin menettäneeni puhekykyni kesän aikana ja jäin yksin sivummalle nojaamaan vasten seinää. Lopulta se oli paras juttu mitä mulle on koskaan tapahtunut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Sano mulle jotain tai kuolen