Miksi helvetissä kuuntelen juuri tätä? En tiedä. En vain jaksa vaihtaa biisiä. Voisin oikeastaan kuunnella ihan mitä tahansa. Pääni on sumussa. Pitäisi varmaan lähteä ulos Tampereen kaduille ja etsiä ruokaa tai jotain. En ole syönyt tänään mitään.
Olen siinä epämääräisessä tilassa jossa pienet yksityiskohdat yhtäkkiä sytyttävät aivot näkemään paikkoja joita ei ole. Yksi toistuva mielikuva on auringossa hehkuva avoin niitty, jolla kasvaa puita yhtenä hiljakseltaan huojuvana jonona. Ilmassa leijuu siitepölyä tai jotain. Äsken silmäni osuivat mustavalkoiseen kuvaan nuoresta japanilaisesta naisrunoilijasta jostain 1900-luvun alusta. Aivoni palasivat heti auringossa hehkuvalle niitylle, tällä kertaa niin että läsnä on ilman ääntä naurava nuori japanilaistyttö.
Todella jännittävää. Joo. Pitäisi varmaan tehdä jotain.
Kirjoitan kai aidosti hyvää kirjaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Sano mulle jotain tai kuolen