Hnngh

Sivun katselut eilen: 310. Outoa. Tänne on taas löydetty Facebookiin postatun linkin kautta. En tiedä mistä on kyse ja se on hermostuttavaa. Olen aika vakuuttunut että joku jossain linkittää kirjoituksiani mentaliteetilla "tsekatkaa mitä se pikku höyrypää nyt on keksinyt". Jotenkin miellyttävä ajatus.

Pääni on edelleen sumussa. Tuntuu etten näe asioita yhtä tarkasti kuin yleensä; tai pikemminkin tuntuu että näen kaiken äärimmäisen tarkasti ja epäselvyyden puute on epäilyttävää.

Olen aina hämmentynyt kun joku sanoo suunnittelevansa jonkinlaista vallankumousta suomalaisessa kirjallisuudessa tms. Suomalaisessa kirjallisuudessa? Mitä väliä? Suomi on kärpäsensilmän kokoinen kulttuurialue. Mulle se edustaa paikkaa, josta lähteä liikkeelle, kun nyt kerran satuin syntymään tänne. Vähän niin kuin lähtisi liikkeelle pikkuruisesta kotikylästään. Keskittyminen Suomeen on kuin olisi 2000 ihmisen täyttämässä rakennuksessa ja päättäisi jutella ainoastaan lähimpänä istuvalle ja kuvittelisi että siinä on ainekset johonkin vallankumoukseen.

Kun suomalaiset kirjallisuusihmiset loukkaantuvat toisilleen tai kadehtivat toisiaan tai haaveilevat "salaa ja kyräillen" Finlandia-palkinnosta tai jotain, ajattelen vain että MITÄ?! Missaanko nyt jotain? En sydämelläni tai aivoillani pysty käsittämään miksi mikään tuosta olisi mitenkään merkityksellistä. En vain käsitä. Jos voittaisin Finlandia-palkinnon, varmaan lähinnä hymähtäisin ilahtuneena ja jatkaisin tärkeämpien asioiden hoitamista.



Katsoin tänään amerikansuomalaisista rakkautta etsivistä miehistä kertovaa tosi-TV-ohjelmaa nimeltä Love Connection ja tajusin yhtäkkiä että olin pään räjähtämiseen asti ärtynyt. Ei Love Connectionin päähenkilöissä varmaan mitään erityisen paholaismaista ole, he vain tuntuivat niin muovisilta ja tyhjiltä että tajusin olevani lähes sietämättömän vittuuntunut, paloittelumurhavittuuntunut. Suurin osa ihmisistä luultavasti on tuollaisia. Jos heidän kalloaan kopauttaa kevyesti, kuuluu ontto kumahdus. Se on kammottavaa.



Joo, olin siis tänään selittämättömästi huonolla tuulella ja vihasin outoja asioita kohtuuttomasti. Muuten olen ollut viime aikoina voimakkaasti levoton ja hengästynyt ja kävellyt hermostuneena edestakaisin. Pääni on kuormittunut, sydämeni on täynnä. Välillä olen täynnä intoa ja tuntuu että voisin kirjaimellisesti lentää, välillä olen oudon turtunut. Kohta tapahtuu jotain. Elämässäni tapahtuu jo nyt merkittäviä juttuja, mutta ennen kaikkea olen tietoinen siitä kuinka lähellä Tulevaisuus yhtäkkiä on.

Tähän asti elämäni on ollut odottamista. Olen kirjoitellut pimeässä ja odottanut. Kohta elämä onkin yhtäkkiä tässä eikä tulevaisuudessa. Olen tietoinen kaikesta siitä minkä läpi aion laittaa itseni. Jos asiat menevät niin kuin olen suunnitellut, vuodet tästä eteenpäin tulevat olemaan hengästyttäviä ja omituisia.

Tällä hetkellä olen primitiivisesti, irrationaalisesti ja selittämättömästi vittuuntunut eikä mun pitäisi kirjoittaa mitään mistään tärkeästä. Joka tapauksessa: jos asiat menevät suunnitelmien mukaan, elämäni tulee olemaan hyvin poikkeuksellinen, riipaiseva ja hyvä.