keskiviikko 22. toukokuuta 2013

You're the shining light

 
Okei, lopetan nyt tän väkinäisen Tauon pitämisen. Ei tästä tuu mitään. Ehkä joskus myöhemmin mulla on kärsivällisyyttä todella pysytellä poissa. Tällä hetkellä olen sellaiseen ihan liian hukassa.

Vaikka en yrittäisikään pysytellä tästä hommasta pakonomaisesti erossa, sen ei tarvitse automaattisesti tarkoittaa että yrjöän tämän blogin päivittäin täyteen turhaa paskaa. (Miten yrjötään paskaa?) Olen opetellut pidättäytymään kirjoittamasta kaikkein turhimpia juttuja. Tyyliin "ostin tikkarin ja se maistui pahalta kihihii". Pystyn kyllä bloggailemaan kohtuudella. Pystyn hoitamaan tätä juttua ilman että se täyttää pääni ja vie tilan kaikelta muulta.

Toivottavasti.

Haluan ystäviä. Tai siis pärjään kyllä ilmankin niin kuin olen pärjännyt tähänkin asti. Mutta uskon että tää yksin yhdessä huoneessa kyyristely on lopulta tärkeimpiä syitä hulluuteeni ja onnettomuuteeni. Ei ole tervettä elää näin. Ei ole tervettä olla päivästä toiseen, yöstä seuraavaan maanisesti unelmoiva, Aaveita kaipaava lääkkeitä nappaileva kostonhimoinen runkkari. En edes tiedä millaista on omistaa ystäviä. Viimeksi mulla oli ihan oikeita kavereita kun olin 12, joten mulla ei ole mitään kokemusta teini-iän sosiaalisesta elämästä. (Teini-iän sosiaalinen elämä on äärimmäisen tärkeää terveen persoonallisuuden kehitykselle. Jos tämä vaihe jää väliin, ihmisestä kehittyy vihamielinen vastarannankiiski, jota on vaikea saada mukaan mihinkään yhteiseen kivaan niin kuin esim. kansanmurhiin, jääkiekon MM-juhliin tai broileriteollisuuteen.)

Viime yönä istuin sängyllä ja suutelin yhden tytön printattua mustavalkoista valokuvaa intohimoisesti. Siitä jäi vereslihainen olo.

En osaa kuvitella, että joku tyttö oikeasti puhuisi minulle elävästi ja palavasti ja vilpittömästi sen sijaan että katsoisi minua varovaisen huolestuneesti ja hymähtelisi kohteliaan hämmentyneenä. Haluaisin vain törmätä tässä jonain keväisenä aamuyönä harhaillessani johonkin kiehtovaan, burn burn burning tyttöön, joka näkisi mitä olen, näkisi LÄVITSENI eikä antaisi mun paeta ja piiloutua, ja jonka kanssa voisin puhua oikeasti tärkeistä asioista ja sitten lähteä pois. Lähtisimme vain pois. Ihan yksinkertaisesti vain pois. Ihan sama minne. Mutta pois.

Olisin valmis tekemään sen vaikka heti. Kymmenen minuutin varoitusajalla. Heittäisin vaan vähän vaatteita ja hammasharjan ja ehkä tietokoneen johonkin laukkuun ja sitten avaisin varmuuslukon ovesta ja hiipisin yöhön.

No. Ehkä pitää vain odottaa. Tässä pysähtyneisyydessä on helppo liikkua kohti tulevaisuutta. Olen kirjoittanut Aavekirjaani nyt todella paljon hyvin lyhyessä ajassa ja yhtäkkiä kaikki on alkanut näyttää hyvältä. Jos tästä tulee jotain, tästä todella tulee jotain.

Kesäkuun alettua alan tehdä matkoja jotka on pakko tehdä. Pitää matkustaa Barentsinmeren rannalle yök. Saa nyt nähdä mitä siitä tulee. Varmaan joukko mafiosoja pahoinpitelee mut kuoliaaksi heti kun pääsen ovesta ulos. So be it.

Ja sitten kysymys: miksi annan ihmisten kohdella minua kuin paskaa ja alan sitten pitää heistä taas kun he armollisesti osoittavat jonkinlaista suopeutta? Miksen vain aja heitä vittuun?

Nää ihmiset kuitenkin läimäyttää mua vielä uudestaan. Vain jotta antaisin taas aivan liian helposti anteeksi.

Plargh.

Voisiko joku sanoa jotain johonkin? Mitä tahansa? Voisiko joku kertoa että olen vittu olemassa?

10 kommenttia:

  1. Pistähän vähitellen jotain luettavaa noista sun teksteistäs, edelleen kiinnostaisi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, oon tässä katsellut että mitä olis hedelmällisintä irrottaa tuolta Word-tiedostosta. Käytännön syistä pitäis varmaan ottaa joku screenshot jostain kohtaa. Hmmmm.

      Tietyssä mielessä tässä on tietysti tekstin pyhyys tiellä. Tuntuu että nyt kun olen kunnolla paneutunut tähän juttuun, siitä on yhtäkkiä tullut jonkinlainen... sikiö. En osaa sanoa milloin olen valmis tyrkkäämään tän sikiön päivänvaloon.

      ("Sikiö"?)

      Joo, eli joka tapauksessa: saatan postata jotain huomenna, viikon kuluttua tai heinäkuussa.

      Riippuen siitä miten itse saan otteen tilanteesta.

      Poista
  2. http://www.youtube.com/watch?v=upfQqCiA5DY

    VastaaPoista
  3. Rohkeutta Pikku-Nasu, pelastustoimiin ollaan jo ryhtymässä :O)))

    haluutko tietää vitsin: Jänis meni kauppaan ja kysyi, onko sinappivoileipiä ja myyjä sanoi Ei ole ja jänis sanoi Okei

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähäks hyvä vitsi. Mun mielestä paras vitsi on:
      Pappi, rabbi ja valas menivät baariin.

      Pappi meni tiskille ja sanoi: "Minulle vain vettä; alkoholi vie pois Jumalasta."

      Tähän rabbi: "Minulle viiniä; viini on pyhien juomaa."

      Tähän valas: "uuuuuuuuuuuu..."

      Millasiin pelastustoimiin? Göggögögö.

      Poista
  4. leppäkerttu sulle ja sitten tulee kaikki hyväksi

    ajattele kun on kaikkii rynnäkkökiväärei ja 50 metrisii hummeriörkkejä jotka taistelee thsuhisgh

    ja sit ne vaan tulee ja kaikki on vaa möäööMÖm ömööm

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä näin unta jossa mä olin hummeri tai taskurapu tai jotain.

      Tai emmä ollut se vaan jotenkin vaan elin sen elämää.

      dfdfdffddf

      Poista
  5. Pelastustoimet ovat yölintuja veitsenterällä.

    VastaaPoista

Sano mulle jotain tai kuolen