Asetuin hyvissä ajoin sänkyyni makaamaan. Tarkoituksena oli nukkua. Siitä ei kuitenkaan tullut mitään, joten mä oon nyt viettänyt yön asettelemalla tyynyjä erilaisiin asetelmiin ja lukemalla Fifty Shades of Greyn älyttömiä seksikohtauksia.
Nyt lopulta katsoin kirkastuvaa taivasta ja päätin vain antaa olla. Kävin hakemassa Helsingin Sanomat postiluukun alta, tai siis oikeastaan otin vain C-osan kun en oikein halua tietää että mitä paskaa maailmassa paraikaa tapahtuu, ja voin sanoa että kaksi Helsingin Sanomien C-osan juttua vituttaa minua tällä hetkellä voimallisesti:
JUTTU 1: En tajua, miten aikuiset ihmiset jaksavat riehua jostain Marimekko-suunnittelijan mokasta. Kristina Isola on kuulemma plagioinut jonkun edesmenneen ukrainalaistaiteilijan metsäkuvion ja nyt Moraalisesti Puhtoiset ihmiset riemuissaan ilkkuvat häntä joukolla. En tajua. Katsoin Kristina Isolan kuvaa ja mietin, ettei mulle koskaan tulisi mieleenikään iloita hänen virheestään. Pikemminkin haluaisin mennä hänen luokseen ja halata häntä ja kertoa että tässä maailmassa on muitakin kuin kusipäitä. (Jos siis ylipäätään osaisin halata ihmisiä.)
| Kristina Isola |
Aikuiset ihmiset tuntuvat keksivän näitä aiheita kollektiivisiin lynkkauskekkereihin tasaisin väliajoin. Milloin uhriksi joutuvat housuun kakanneet nuoret toimittajat, milloin pimeän oviremontin teettänyt Heidi Hautala, milloin hassun tulevaisuustutkimuksen kirjoittanut Pekka Himanen. Kai kyse on yksinkertaisesti jostain primitiivisestä kiusaamisvietistä. Kun nyt harmillisesti ei enää voi taluttaa ihmisiä mestattaviksi keskusaukioille, pakottava lynkkaustarve pitää tyydyttää jotenkin muuten. Haistakaa vittu.
JUTTU 2: Mielipidesivujen Nuorten postissa opiskelija Mikko Autio kirjoittaa siitä, kuinka "nuoret" (nähtävästi Kaikki Nuoret) "kirjoittavat ja lukevat nykyaikaisesti". Toisin sanoen "nuoret" kuulemma "kirjoittavat, eivät novelleja, vaan chat-viestejä ja twiittejä". Tässä on kirjoituksen ensimmäinen Ajatuspaska. En tiedä keistä nuorista Autio kirjoittaa, todennäköisesti lippispäisistä energiajuomaa hörppivistä apinoista, mutta tutkittuani asiaa perusteellisesti, vaivihkaa ja ovelin keinoin rohkenen väittää, että tässäkin maassa Vaarallisen Moni nuori ihminen – etenkin jollain tasolla kiinnostava nuori ihminen – kirjoittaa syvistä, oikeista, merkityksellisistä asioista (novellien/runouden/romaanitaiteen/esseiden muodossa) sen sijaan että ilmentäisi ajattelunsa tasoa vain jonain vitun twiitteinä tyyliin "Jes, lunta sataa! :) :) #talvi"
Aution seuraava Ajatuspaska on tässä: "Informaatiota on tarjolla enemmän kuin koskaan. Saadakseen irti suurimman hyödyn on luettava enemmän, mutta lyhyemmin."
Miksi pitäisi saada irti suurin hyöty?
Mitä helvettiä "suurin hyöty" ylipäätään tarkoittaa? Kyllä mun mielestä viisaus ja syvällinen, perusteellinen tieto ja ymmärrys elämästä, ihmisyydestä ja maailmankaikkeudesta ovat tuhat miljardia kertaa hyödyllisempiä asioita kuin Tehokas Perehtyminen ah niin salamannopeasti ohi välähtelevään informaatioon siitä, kenellä julkkiksella nyt vilahti vagina ja mikä uusi Apple-tuote paljastettiin missäkin samppanjanlitkimistilaisuudessa. Pinnallisten informaationpalasten imeminen mediasta mahdollisimman suurella teholla on nimenomaan pintaa. Sillä ei ole tärkeiden asioiden, kuten aivojen, sydämen tai selkärangan, elämän, kuoleman tai ajattelun kanssa mitään tekemistä.
Jos ajaudutaan tilanteeseen, jossa kukaan ei enää ymmärrä syvällisesti mitään mistään, on sivilisaatio käytännöllisesti katsoen kuollut.
Ja sitten: "Nuoret ovat sopeutuneet uuteen yhteiskuntaan, jossa ei pärjätä enää opettelemalla ulkoa Kalevalaa." Ookoo. Olis kiva tietää yksikin sukupolvi joka olisi pärjännyt opettelemalla ulkoa Kalevalaa.
Ja sitten se kaikkein pahin: "Miksi lukea kirjaa, jos sama ajatus välittyy lyhyessä Wikipedian artikkelissa tai 140 merkin mittaisessa twiitissä?"
OLETKO? VITTU? TOSISSASI? Jos jonkin kirjan ajatus välittyy 140 merkin mittaisessa twiitissä, niin kyseessä on todennäköisesti harvinaisen paska kirja. Jos nyt jostain faktakirjasta puhutaan, niin vaikea kuvitella että esim. "ajatus" toisesta maailmansodasta välittyisi 140 merkin mittaisessa twiitissä.
Jos taas Mikko Autio tarkoittaa kirjalla taiteellista teosta, esim. romaania, runoutta tai esseistiikkaa, niin sitten asia on vielä ilmiselvempi: ainutkaan twiitti tai Wikipedia-artikkeli ei tule koskaan vastaamaan edes tuhannesosaa siitä elämästä, kuolemasta, viisaudesta, jännityksestä, savusta, seksikkyydestä, rakkaudesta, vihasta, ajattelusta ja vallankumouksesta mitä yksi kirja voi sisäänsä sulkea. Tämä on itsestäänselvyys. Asiasta ei tarvitse keskustella.
Niinpä pyydänkin teiltä, te palavasilmäiset veljeni ja siskoni:
Tehkää kaikkenne suojellaksenne sydämiä, älyjä ja sieluja siltä pinnalliselta, alistuneelta, teholta ja tekohymyiltä ja paskalta löyhkäävältä tomppeleiden ja idioottien metelivaltakunnalta mitä nämä ihmiset ovat tähän maailmaan ajamassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Sano mulle jotain tai kuolen