perjantai 16. joulukuuta 2011

Sanoja muutaman valvotun yön jälkeen

Lukeeko näitä tekstejä joku? Is there someone reading this crap? If so, I'd be very interested to know who you are.

Sain postia maa- ja metsätalousministeriöltä (seuraava ihastuttava kirje lähetetään jokaiselle vuoden 2012 aikana 18 vuotta täyttävälle nuorelle, "joista minä olen yksi"):

Hei nuori luonnon ystävä,

Kertokaa toki asianne, Pentti Lähteenoja, osastopäällikkö.

on aika ajatella tulevia jännityksen hetkiä, jotka siiman kiristyessä nostavat pintaan muutakin kuin muhevia saaliita.

Ah, minun nuorena luonnon ystävänä on siis hetimiten ryhdyttävä tuhoamaan luontokappaleita! Aivan, ymmärrän. Olen totisesti ollut typerä, kun vasta nyt tiedostan tämän jalon velvollisuuteni.

Haluathan nauttia vapauden tunteesta, ilosta ja mahtavista mahdollisuuksista, joita hyvin hoidetut kalaisat vedet ja ainutlaatuinen luontomme sinulle antavat!

Toisten satuttamisen tuottama vapauden tunne ja ilo ja stressin tuottamisen mahtavat mahdollisuudet ovat tietenkin ikuisia jumalten lahjoja ihmislajille. Aika siis ryhtyä pitämään hauskaa ja siinä samalla hoitamaan näitä kalaisia vesiä, etteivät ne hallitsemattomasti täyty - yöks - inhottavilla kaloilla!

Avaimet uuteen, upeaan harrastukseen ovat tässä tärkeässä lähetyksessä, ole hyvä ja tutustu!

Selvä. Olen myös ajatellut ryhtyä järjestelmälliseksi ketjuraiskaajaksi. Hämmennyksekseni olen kuullut, että Teidän, hyvä Pentti Lähteenoja, korkea-arvoiset joukkonne kuitenkin paheksuvat suunnitelmiani, pitävät niitä laittomina - mutta Te, hyvä Pentti Lähteenoja, varmaankin ymmärrätte tämän tulevan harrastukseni upean, luonnollisen ja perinteikkään luonteen.

[mukana olevasta vihkosesta:] Taimenen ei tarvitse varoa jalkojansa, mutta kalastajan on syytä tuntea karikot ja matalat, joissa paremmuutta mitataan. Pärskeiden seassa on seisottava tanakasti ottelun loppuun asti. Voitto ratkeaa vasta kun haavi on heilahtanut ja edessä on punnitus.

Anteeksi typeryyteni; en ymmärtänyt, että kyseessä on rehellinen pikku kilpailu, leikkimielinen taisto kahden kisailevan osapuolen välillä! Minä tomppeli luulin, heh, että kyse on jonkun elämästä ja kuolemasta.

Silloin voi astella tasaiselle, antaa suolaisen tuulen ja puhtaan luonnon lisätä sitä hyvän olon tunnetta ja mielenrauhaa, mikä tekee kalastuksesta jokaiselle kiinnostuneelle kiehtovan ja hyödyllisen harrastuksen.

Väkivallasta syntyvä rauhoittava euforiantunne on kiistämättä ihmiselämän suurimpia siunauksia. Kuinka tylsää elämä olisikaan ilman sitä.

Kaunista katseltavaa kesällä ja talvella, saalis ja maisemat.

Ilman verta ja kuolemaa luonnon upeat maisemat kieltämättä menettävät kauneutensa.

Monet meistä kantavatkin koukun lisäksi kameraa, sillä kummallakin saa saalista, jonka nauttimiseen jokaisella luontoamme rakastavalla suomalaisella on ainutlaatuinen oikeus.

Mikä oikeus? Kuka antoi? Jumalako? Miksi hän antoi minulle ja ahvenelle kyvyn kärsiä ja minulle sitten oikeuden satuttaa ahventa?

Iloa ja jännitystä kaudelle 2012!

Kiitos, sitä samaa. Olen tässä jo rustaillut listaa tulevista uhreistani.

Ei, minun on harmikseni oltava rehellinen, hyvä Pentti Lähteenoja: En yksinkertaisesti suostu ryhtymään väkivaltaan, oli se kuinka vapauttavaa, iloista ja mahtavien mahdollisuuksien täyteistä tahansa. Väkivalta on kauheimmillaan ollessaan laissa sallittua ja kohdistuessaan heikkoihin ja viattomiin. Ollakseni aivan rehellinen, arvoisat maa- ja metsätalousministeriön mielenrauhan lähettiläät: työntäisin koukun suuhunne milloin tahansa säästyäkseni velvollisuudelta tehdä samoin jollekin niinkin rumalle, typerälle ja mitättömälle kuin kala. Itse asiassa uskon, että tuo kala on tuhansia kertoja kauniimpi, viisaampi ja tärkeämpi kuin Te tulette koskaan olemaan. Älkää ottako tätä henkilökohtaisesti.



_______________



Suomalaisten "lihankulutus" on kasvussa. Tämä ei tietenkään ole mikään yllätys amerikkalaisen lihateollisuuden ansiokkaiden, karppauksen ilosanomaa ajavien ponnistusten jälkeen, mutta silti... Minä kysyn teiltä sitä mitä te ehkä haluaisitte kysyä niiltä, jotka antoivat juutalaisten joutua kaasukammioihin, ja niiltä, jotka antoivat orjien nääntyä plantaaseilla: Ettekö te tiedä mitä te teette? Mitä teidän päässänne oikein liikkuu, hyvät, rakastavat ihmiset; jos vain kauneus voi pelastaa kauneuden, jos vain hyvyys voi pelastaa hyvän, onko teissä tarpeeksi hyvää ja kaunista jäljellä? Te olitte joskus kauniita ja viattomia, te olitte sikoja, nautoja ja kanoja; tekin olitte joskus lapsia.



_______________



Iltasanomat.fi:

"Tuhannet muuttolinnut murskautuivat marketin parkkipaikalle Julkaistu: 14.12.2011 20:34, päivitetty: 14.12.2011 23:30 Tuhannet muuttolinnut murskautuivat hengiltä, kun ne sekoittivat myrskyssä Wal-Mart-supermarketin parkkipaikan vesistöön. Turma tapahtui St. Georgen alueella eteläisessä Utahissa Yhdysvalloissa maanantaina illalla.

Vapaaehtoiset olivat pelastaneet alueelta tiistaihin mennessä yli 2 000 lintua, jotka päästettiin vapaiksi läheisiin vesistöihin.

Viranomaisten mukaan ilmeisesti myrskysää oli sekoittanut uikkuparven vaistot. Vesilinnut olivat muuttomatkalla Meksikoon talvehtimaan.

- Myrskypilvet kaupungin valojen yllä laittoivat parkkipaikan näyttämään kuin tasaiselta järveltä. Joten lintuparvi laskeutui kohti sitä levätäkseen, mutta sen ne murskautuivatkin päin asfalttia, kertoi Utahin villieläimistä vastavaa viranomainen Teresa Griffin.

Kenenkään ihmisen tai esineiden ei ole kerrottu vahingoittuneen lintusateessa.

- Olen ollut täällä 15 vuotta ja tämä oli pahin lintujen murskautumistapaus, jonka olen nähnyt, Griffin kertoi paikalliselle lehdelle."



Kommentti jutun alapuolella:

ostaja 14.12. 22:02

Pataan vaan ja huomenna myyntiin!



Kommentille on annettu 33 peukaloa ylöspäin.

Näitä ihmisiä todella on. Nämä "ostajat" ovat ihmisiä, jotka pienimmänkin kuvauksen ei-ihmisen kärsimyksestä nähdessään pysähtyvät ilmoittamaan, että haluavat syödä tämän. En tiedä, miksi he tarvitsevat tällaista käytöstä ollakseen kokonaisia, mutta tiedän, että "ostajia" kulkee joka päivä ohitseni. Saatan milloin tahansa istua bussissa "ostajan" vieressä. Entä jos yhteiskunta julistaisi minut laillisesti arvottomaksi? Mitä "ostaja" tekisi minulle? Jos silloin kohtaisin väkivaltaisen kuoleman, kommentoisiko "ostaja" tapahtumaa jollakin muunnelmalla lauseesta, jonka kirjoitti kymmeneltä illalla 14. joulukuuta vuonna 2011?

Helsingin sanomien kyselyn mukaan 66 % suomalaisista vastustaa eläinten tehotuottamista halvan ruoan raaka-aineiksi. Näistäkin 66 prosenttiyksiköstä vain luullakseni kolmen toiminnassa tuo jalo asennoituminen todella näkyy ostosvalinnoissa, mutta näissä lopuissa hyväsydämisten pelkureiden ja laiskamatojen 63 prosentissa sentään asuu hyvyys. Kaikkein pelottavinta on, että 34 prosenttia ei vastusta eläinten tehotuotantoa ehdottomasti. 34 prosenttia! He ovat kaikkialla, kaikkialla, kaikkialla, ja minun ja koirani kohtalo voi koska tahansa riippua ja käytännössä riippuukin heistä, heidän toiminnastaan. Pakokauhu...

...

........



...Puuh, en tiedä, olen väsynyt. En tiedä, mitä on tapahtunut, mutta viimeinenkin murunen elämäni turvallista, todellista arkitasoa on nyt kadonnut. Elämääni on jo reilun kahden ja puolen vuoden ajan leimannut tunne siitä, että TÄMÄ EI OLE TOTTA. Anteeksi caps lock, mutta niin asia on: tavalliset ihmiset, jotka elävät elämäänsä ikkunani toisella puolella ja TV:ni ruudulla ovat kiinni todellisuudessa, jonka olemassaolon tiedostan mutta josta en itse ole osallinen. Tuntuu, että jokainen tekoni on vain uusi lause, jokainen askeleni uusi kirjain elämäntarinaan, josta tulee totta vasta kirjan sivuilla tai elokuvateatterin kankaalla. Ylimielistä, naiivia, tyypillistä. Tiedän mutten välitä.

Tuntuu, että kaiken tämän ruman, pahan ja mädän keskellä elän kaikkein konkreettisimmin musiikin kautta. En siis omani, koska en osaa soittaa tai laulaa, vaan toisten ihmisten musiikin: ikään kuin nämä sävelet ja ihmisäänet olisivat polkuja, joita pitkin pääsen maleksimaan (joskus juoksemaan) aivojeni kujilla ja nummilla ja törmäämään mieleni nurkkiin ja kulmauksiin... En tiedä, voiko kukaan ymmärtää tätä tai ylipäätään mitään mitä ajattelen, koska olen ollut niin kauan yksin napani ja ajatusteni kanssa. Sitä sanotaan mökkihöperyydeksi.

Jotain kolkolla tavalla hauskaa on siinä ymmärryksessä, että olen fyysisesti nyt siinä tilassa, jota nimitetään "nuoruudeksi". Täällä minä istun väsyneenä ja pikkuvanhana huoneeni nurkassa kuuntelemassa kuinka toiset kädelliset ovat äännelleet äänityslaitteisiinsa, vaikka tiedostan, että nuoruuteni punkkarina ja nenäkkäänä anarkistina valuu yhä peruuttamattomammin kuvitteellisen rinnakkaistodellisuuden alueelle, samoin mahdollisuuteni löytää nuoruuteni sisältö ja merkitys aktivistina kaduilla ja aidatuilla alueilla tai Zeitgeist-höyrypäänä tai piraattipuolueen aktiivina - nuoruudesta ostarilla en olekaan koskaan haaveillut, joten menetys ei edes naurata.

Ehkä nuoruuteni merkitys onkin juuri siinä, etten tee sillä mitään. Hah.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Sano mulle jotain tai kuolen