lauantai 23. elokuuta 2014

Lisää tekstiä, jota ei pitäisi julkaista

Marian sanoin: :):):):):):):):)

Taas yksi päivä elämää. Minulla on tietty lista asioita jotka haluaisin sanoa ihmisille, mutten tiedä haluavatko ihmiset kuulla kaikkia asioita jotka haluaisin sanoa heille. Teille.

Minulla ei ole muuta kuin hyvin raskasta sanottavaa teille. Jos sanon mitä oikeasti ajattelen sinusta, sinusta, sinusta tai sinusta, teidän on pakko pysähtyä. En usko, että asioita jotka haluaisin sanoa voi vain siirtää sitten sivuun. Kun ne on sanottu, asiat ovat ikuisesti hieman toisin. Asiat jotka haluan sanoa eivät ole negatiivisia, mutta ne ovat enimmäkseen kiusallisia, koska ihmiset eivät kai(?) yleensä sano tällaisia asioita toisilleen.

Känni-Olli on selvästi hyvin eri henkilö kuin minä. Känni-Ollilla on useita hyödyllisiä kykyjä: kyky puhua mistä tahansa, kyky kiinnostua asioista joilla ei ole mitään merkitystä, kyky nauraa vaikkei ole hauskaa, kyky olla nuori, kyky olla iloinen, ilmeisesti kyky olla joskus epämääräisellä tavalla hurmaava.

Entä minä sitten? Tänään ymmärsin jotain lievästi musertavaa. Olisi siis pitänyt lähteä kotiin, istua sohvalle, juoda teetä ja katsoa Frasieria, mutta sen sijaan lähdin pahaenteisessä laskuhumalassa enimmäkseen tuntemattomien ihmisten matkaan ja koin pitkästä, pitkästä aikaa yksinäisyyttä, jollaista koin viimeksi ennen kuin karkasin koulusta. Sellaista yksinäisyyttä jota koet välitunnilla kun katselet ympärillesi ja tajuat että tällä käytävällä on kaksi maailmaa ja muut ovat siinä toisessa.

Yksinäisyys on pahinta silloin kun ympärilläsi on muita ihmisiä eivätkä he ole yksin. Don't get me wrong, kaikki nämä ovat hyödyllisiä kokemuksia. On hyvä muistaa kuka on. Kuka on ollut. Kuka on. Eikö totta? Eikö totta?

Olen kai jotain aika raskasta. Siis silloin kun en ole umpikännissä. (Ja silloinkin usein!) Kun olen minä, olen jotain aika raskasta.

Kysyn 2 sekuntia aikaisemmin tapaamiltani ihmisiltä tällaisia kysymyksiä: Kuka oikeasti olet? Oletko omasta mielestäsi kiinnostava ihminen? Missä olet kymmenen vuoden kuluttua? Onko sinulla intohimoa? Oletko onnellinen? Tunnetko itsesi yksinäiseksi? Sori, mutta en ole välttämättä kiinnostunut muusta. Haluan vain totuuden tällaisista asioista. En kai osaa hengata.

Yksi asia on muuttunut aivan hiljattain: en ole enää pahoillani siitä että olen minä. Pyytelen koko ajan anteeksi, mutta oikeasti en ole pahoillani. Tässä on minä, take it or leave it. Minun ei ole pakko olla elämässäsi, mutta jos haluat pitää minut täällä, varaudu menemään syvemmälle kuin haluaisit.

Tänä yönä istuin iloisten ja mukavien ihmisten asunnon lattialla keskellä paljon minua iloisempia, mukavampia ja toimintakykyisempiä ihmisiä. He olivat ystävällisiä ja hyviä, mutta minä olin tilassa jossa ei varmaan pitäisi olla ihmisten keskuudessa. Laskuhumalan ja kaiken muun melodramaattisen takia en jaksanut esittää mitään, yhtään mitään, minkä takia vaikutin varmaankin juuri niin ankealta ihmiseltä kuin olenkin. Varmasti ihastuttavaa! En jaksanut tehdä mitään, paitsi että laitoin akvaariosta spontaanisti valot pois kun kävi sääliksi kaloja jotka uivat valossa keskellä yötä ja lähetin tekstiviestin "Saanko tulla sun eteiseen itkemään?" #rock'n'roll

Yritin selittää märällä nurmikolla jotain. Jotain tärkeää. Tämä on yksi asioista jotka haluaisin sanoa. Äh. Minulla on oudon suuri tarve ymmärtää, mutten ymmärrä. Enkä aina osaa ilmaista että välitän.

Olen ihan oikeasti rasittava ihminen, mutten välttämättä jaksaisi olla mitään muuta.

Olen matkalla pois täältä. Jos haluatte tulla mukaan, tulkaa ihmeessä. Pidän teistä. Mutta olen matkalla pois täältä.

12 kommenttia:

  1. Voi luoja, tää angstaaminen alkaa ottaa jo koomisia piirteitä! Joskus voi yksinkertaisesti olla huonolla tuulella! Ei siitä tarvitse tehdä jotain suurta dramaattista kysymystä elämästä ja kuolemasta ja identiteetistä ja vihasta ja rakkaudesta ja universumista. Voi vittu mikä tyyppi. Pitää relata vähän. #idiootti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D

      hyvin sanottu. relaa vähän. olet söpö.

      Poista
  2. sinäkö sammutit valon aqua riosta23. elokuuta 2014 klo 18.10

    hei. minäkin haluaisin ymmärtää itseäni. oot ehkä vähän huolissas, niin minäkin, mutta olkaamme silti rauhassa. usein en osaa vastata kysymyksiisi. pitää tuumia niitä ensin itse. enkä siltikään osaa vastata.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä. Se olin minä. Myönnän sen. Se oli spontaani uroteko. Toivottavasti se ei haitannut. Teen sellaisia asioita. Myöhemmin otin selvää että punainen valo ei ilmeisesti(?) stressaa kaloja, mutta Hämähäkkimiehen on joskus tehtävä virhearvioita öillisillä retkillään.

      Arvaanko oikein kuka olet, mysteerihenkilö? Toivottavasti sinulla oli kuitenkin kivaa eikä trollaamiseni pilannut kenenkään iltaa. #trollibrander

      Poista
    2. Öillinen ei muuten ole sana

      Poista
  3. Kiitos muuten että ylipäätään kirjoitat tätä blogia. En ole muistanut kiittää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedän kyllä muutenkin että olet ainakin jossain määrin kiitollinen. Kiitos siitä.

      Poista
  4. Olit mukava. Joskus täytyy kiinnostua tylsistä jutuista, jotta muut kiinnostuisivat sinun tärkeistä jutuista.

    Rakkauden Messias

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet 100% oikeassa.

      Kuoleman Kuningatar (...)

      Poista
    2. En halua olla kuoleman kuningatar. Keksin itselleni vielä paremman tehtävän.

      Poista
    3. Tässä se on:

      Matematiikan Arkkipiispa

      Poista

Sano mulle jotain tai kuolen