keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Ota minut


Yritin seuraavana iltana uudestaan lavalle Morrisseyn kanssa, mutta kaksi turvamiestä painoi minut alas ja lakaisi minut takaisin lattialle. Eräs toinen kuitenkin onnistui:



Tuomas Kyrö ja Jari Tervo istuivat kahdestaan kaljalla William K:ssa. Tuli paha olo ja aioin mennä kysymään heiltä miksi he ovat niin hirveän ikävystyttäviä ihmisiä, mutta he ehtivät lähteä, ja myöhemmin tajusin että on epäreilua kiusata ihmisiä vain siksi että heillä on erilainen temperamentti kuin minulla.

Tänään puolenpäivän jälkeen tapasin terapeuttini toisen kerran, ja siksi aikomukseni viime yönä oli lähteä ajoissa kotiin. En lähtenyt. Olin taas liian kännissä ja siksi vietin pari aamuyön tuntia harhaillen jonkun helvetin Mikan kanssa ympäri keskustaa. En tiedä miksi lähdin siihen. En ylipäätään pidä siitä ihmisestä, joka minusta tulee kun olen liian kännissä.

Kaikki se mökääminen. Äh. Kaikkein pahinta on se valehtelu. Alan keksiä juttuja omasta päästäni. Lähden johonkin roolileikkiin jossa olen joku ihan muu. En tiedä mitä se on, ehkä haluan vain tulla hyväksytyksi ihmisenä, joka en ole. En valehtele paljon muuten kuin kännissä. Jotkut ihmiset reagoivat alkoholiin paljastamalla kaikki korttinsa ja haavansa, en tiedä haluaisinko olla yksi heistäkään.

Tänään heräsin lattialta ja kiirehdin tapaamaan terapeuttiani. Olin myöhässä ja hetken epämukavasti hänen sohvallaan istuttuani sanoin voivani liian huonosti ja menin kävelemään ympyröitä harmaalle sisäpihalle. Hän antoi anteeksi. (En ylipäätään tykkää yhtään istua suljetuissa hiljaisissa tiloissa, sellaisissa kuin vastaanotto- tai luokkahuoneet, vihaan sellaista valtavasti.)

Olen sukeltanut liian syvälle jonnekin.

En pidä tästä sävystä, jonka elämäni on saanut. En ole koskaan erityisemmin tuntenut vetoa "rappioromantiikkaan". Toki tässä on tiettyjä päiväunen piirteitä, mutta tämä on painajainen, painajainen jossa on päiväunen piirteitä. Voin huonosti. Haluan lopettaa tämän. Haluan lakata olemasta joku vieras ihminen. Haluan lakata kasaamasta sanoja sanoja sanoja toistensa päälle tähän blogiin. Haluan alkaa liikkua taas eteenpäin, haluan saada asioita aikaan, haluan alkaa kirjoittaa The Great Gatsbyani ja kirjoittaa sen ja saada sen maailmaan.

4 kommenttia:

  1. Emmä tiedä mut aattelin taas sanoa jotain ettet kuole hei. Mennään bisseilee joskus. Mä tarjoon neljä tuoppii. Soot hywä hei.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuolen kuitenkin, äärgh

      Kiitos! Se olisi toivottavaa, koska mun tili on taas tyhjä

      Poista
    2. mennään pian, kaipaan teitä ja oikeita asioita sairaan liukuhihnahomman vastapainoksi

      Poista

Sano mulle jotain tai kuolen