perjantai 14. marraskuuta 2014

You don't think I'll make it, I never said I wanted to

"Mennään nurkan taakse tappelemaan", päätimme aamuyön sumuisimmassa pisteessä, ja olin täysillä mukana kunnes tajusin meidän menneen nurkan taakse tappelemaan ja pääni iskeytyneen seinään ja asfalttiin. Ei sillä että otteet olisivat olleet kovia, olin vain veltto kuten aina olen ja vahinkoa tekivät lähinnä kovat pinnat. (Päivitys: Vaikuttaa siltä että horjahtelin itsenäisesti päin kovia pintoja.)

Tänään takaraivoni sivulla on kuhmu ja otsassani laastari (kun yksi haavojesi aiheuttajista desinfioi ja laastaroi haavasi, tiedät olevasi hyvässä seurassa) ja on taas vähän helpompaa olla minä. Tykkään laastareista, siksi laittelin niitä naamaani ilman syytä vielä kesällä. Niistä tulee parempi olo.


Tästä puhuttiin. ^

Itse halusin olla niin humalassa, koska olin vähän aikaisemmin viettänyt pari tuntia selostaen psyykeäni sekavasti Antti Nylénille. Menimme ilmaisen kaljan perässä meluisaan baariin, joka oli täynnä humalaisia naamoja jotka tunnistin mutta joita en enimmäkseen osannut nimetä, ja sitten yhtäkkiä Antti Nylén tunnisti minut ja sitten istuin hänen kanssaan sohvalla ja pudistelin päätäni ja hieroin naamaani. Anteeksi kaikesta. "Olen pahoillani siitä että olen teiniversio siitä ihmisestä joka tulen olemaan", sanoin lopuksi Antti Nylénille ja Anu Silfverbergille ja peräännyin paikalta.

Ihmiset ovat niin kovin inhimillisiä. Alan ymmärtää, ettei kukaan hallitse tätä kaaosta. Siihen voi korkeintaan oppia suhtautumaan vähän armollisemmin, mutta kaikki ovat lopulta viallisia ja epäselviä ja tuuliajolla. Ei olekaan niin, että joku on jotenkin ymmärtänyt Tämän Kaiken paremmin kuin minä. Ihmisillä on parhaimmillaan vain omat totuutensa. Niiden kanssa sitten räpiköidään.

Aion lopettaa Jumalasta kyselemisen, se on niin ärsyttävää. "Miltä tuntuu uskoa Jumalaan?" Mitä siihen voi vastata? "Miten se niinku tapahtuu?" Kauheaa ihmisten kiusaamista. Heti kun saan selville jonkun uskovan Jumalaan, hyökkään ahnaasti hänen kimppuunsa kuin haluaisin ostaa häneltä huumeita. Jos Jumala tulee sydämeeni, Hän tulee varmaankin Itse, omin voimin. Sitä odotellessa.

Suurin osa tuntemistani ihmisistä on teiniversioita ihmisistä joita tulevat olemaan. Tietysti on ihmisiä, jotka ovat sitä kunnes täyttävät 50 tai 75. Mutta tämä kaikki on varsin jännittävää. Saa nähdä, ketkä meistä todella nousevat täältä, ketkä putoavat kyydistä, ja niin edelleen.

En tiedä milloin elämästäni tuli tällaista, mutta tiedän että puoli vuotta sitten lähinnä sumeasti ajattelin että elämässäni voisi joskus tapahtua tällaisia asioita. Saattaa vaikuttaa siltä, että olen syrjäytynyt alkoholisti, mutta todellisuudessa kaikki etenee Suunnitelmieni mukaan ja se on niin yllättävää että en vielä osaa olla edes kiitollinen.

18 kommenttia:

  1. apina hoipertaa ite päin seinää ja sit syyttelee muita :D :D

    sitä edeltänyt oli kieltämättä aika vapauttavaa, mutta ei enää ikinä uudestaan ainakaan asfaltilla tai kännissä koska siinäkin oli kyl turhan paljon potentiaalia vammautua

    mä kieltäydyin tästä lähes viikoittain elokuusta lähtien. voi jeesus sä käyt mun hermoille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Höh, en syytä ketään. Välittyikö tästä sellainen vaikutelma? Kokemus ei ollut mitenkään negatiivinen, en kärsinyt henkisesti lainkaan ja fyysinen kärsimyskin oli niin vähäistä ja hetkellistä että varpaan kolauttaminen kynnykseenkin on tähän verrattuna iso juttu. Sain tästä iloa elämääni ja tämä on tosiasia. Se oli kierolla tavalla kivaa enkä ole hetkeäkään tuntenut vähäisintäkään kielteistä tunnetta muita osallisia kohtaan. Tapahtuma oli täysin ymmärrettävä. Itse lähdin siihen siinä missä muut. Ei ollut jotenkin niin, että muut vain saivat päähänsä barbaarisesti hyökätä kimppuuni. En koe tarvetta syyttää mistään ketään, päinvastoin. Olen ihan syystä pyytänyt ihmisiä "vetämään mua turpaan" kuukausikaupalla, olisi outoa jos suuttuisin sitten kun joku viimein suostuu tuuppaamaan minua.

      Tää kuulosti nyt niin viralliselta että pakko allekirjoittaa tämä,
      rakkaudella,
      Olli Brander

      Poista
    2. niin, itse nujusta voi oikein hyvin syyttää tasaisesti myös mua. se oli vitun urpoa ja kyllä, erittäin kierolla tavalla kivaa kuten se nyt on kunnes jotain osuu oikeasti kovaa johonkin

      Poista
    3. No, tällä nimenomaisella kerralla selviydyimme vähillä vahingoilla

      Poista
  2. Ollaan ihan tyhmiä ihmisiä ja paska

    VastaaPoista
  3. Vastaukset
    1. Toki! Vammoistani, Antti Nylénistä vai Jumalasta?

      Poista
  4. Eikä kuka vammoista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jumalasta saa parempia kuvia kuin vammoista!

      Poista
  5. Ehkä ne mahtuisivat samaan kuvaan. Paras olisi kuva Jumalan vammoista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmm... Kenties http://fi.wikipedia.org/wiki/Saatana

      Poista
    2. Ohoh, auts, tuo näyttää pahalta ja kovin kiviseltä.

      Poista
    3. Kiviset vammat ovat yleensä vaikeimpia ja parantuvat hitaimmin.

      Poista
    4. Niin, siihen voi mennä tuhansia vuosia ennen kuin eroosio silottaa arvet.

      Poista
    5. Pidän "Anonyymin" pienistä variaatioista.

      Poista

Sano mulle jotain tai kuolen