torstai 9. lokakuuta 2014

Living living living living living living living living life

Viime yö oli taas sellainen, että tajusin että jos haluaisin kirjoittaa tästä kaikesta kirjan, siitä tulisi hyvä. Ennen muuta se olisi todella hauska. Tässä kaikessa on surullinen ja apokalyptinen pohjavire, mutta sen päällä elämä on absurdilla ja typerällä tavalla hauskaa.

Osaisin jo kirjoittaa tuntemistani ihmisistä traagisen hauskoja kuvauksia. Olen itse asiassa aika tarkkanäköinen. Näen toistuvia kuvioita, komplekseja ja huvittavia maneereita ja asioita joita ihmiset eivät sano ääneen. Tarinoita ja ihmisten osia niissä. Joskus vielä kirjoitan kaikesta tästä tavalla, joka paljastaa kuinka hassuja omatkin epävarmuuteni ja vammani lopulta ovat. Kaikki se on kaunista ja surullista.

Valitettavasti en voi kirjoittaa sitä kirjaa vielä. Tarvitaan etäisyyttä. Haavoista on helpompi kirjoittaa sitten kun et ole enää paraikaa vuotamassa kuiviin.

Nyt on vain välähdyksiä, ei vielä tarinaa:

Join vodkaa, jossa oli uinut *iken verinen sormi. Myöhemmin suutelimme. Se oli elämäni toinen suudelma ja yhtä epäeroottinen kuin ensimmäinen. Sain tietää olevani *otan veli. *ozart oli taas läsnä. Bravuurini parin tuopin jälkeen on nykyään "Vedä mua turpaan." / "Haluan tappaa kaikki." / "Haluan kuolla." Se ei ole kovin rakentavaa toimintaa, varsinkaan kun en yleensä jaksa perustella sitä mitenkään.

Juoksimme pimeillä kaduilla karkuun naista nimeltä *eera. Jostain syystä hän yritti saada meidät kiinni kuin tyrannosaurus ja jostain syystä me juoksimme häntä karkuun. Pysähdyin pyytämään häneltä sekavasti anteeksi ja yritin selittää. Hän puhui minulle norsuista, hän halusi orkideoita parvekkeelleen.

Hetken aikaa vaikutti siltä että taksikuski oli yksinkertaisesti vienyt ja surmannut *kselin. Tämäkin oli jollain hirviömäisellä ja epäsopivalla tavalla hauskaa.

Istuimme pimeässä keittiössä/olohuoneessa. Kysyin saako jääkaapista ottaa Reissumiehiä, mihin *anne totesi että me olemme homoseksuaaleja. Aiheutimme ilmeisesti jonkin pienimuotoisen kattilakatastrofin. Levitin Reissumiehen päälle pimeydessä sulatejuustoa. Se maistui mauttomalta sulatejuustolta ja vasta myöhemmin kävi ilmi että sen maku oli "kylmäsavuporo". Tämä tieto ei varsinaisesti järisyttänyt maata, mutta kyllä siitä myöhemmin tuli vähän paha mieli. (Vakavaa eettistä pohdintaa; älä lue: Voi kysyä, miksi poroton juusto sitten olisi ollut minulle aivan ok. Lehmä koki todennäköisesti vielä kauheampia asioita kuin poro ja kummankin kohtalo oli surkea. Pitäisi varmaan ryhtyä vegaaniksi. Toisaalta kyse on lopulta periaatteesta, ei niinkään todellisesta vaikuttamisesta. Vegetarismi on minulle hiljainen kannanotto maailmassa, jossa synteettinen liha ei vielä ole tosiasia. Väkivallalle on syytä sanoa "ei", vaikka "ei" ei vielä yksin pysäyttäisikään väkivaltaa. Mutta itse ratkaisut ovat lopulta suuremmissa kuvioissa kuin siinä syönkö minä poroilla maustettua Koskenlaskijaa vai en.)

Koko aamuyön ja aamun päässäni oli uusi hattu. Todellisuudessa se oli satulansuoja, jonka *ikael ymmärrykseni mukaan varasti jonkun polkupyörästä Flemarin ulkopuolelta. Joku joutui pyöräilemään epämukavasti kotiin ja minä sain hienon uuden päähineen, joka antaa minulle sotilaallista Tom of Finland -vibaa:


Minulle on tällä hetkellä hyvin vaikeaa olla ihanteideni mukainen. Voi vittu että se on vaikeaa. Näen säännöllisesti kaikenlaista pahantahtoisuutta ja ahdasmielisyyttä ja typeryyttä, enkä jaksa protestoida, istun mieluummin paikallani ja annan kaiken kulkea ohitse. Tiettyyn pisteeseen asti se on oikea tapa toimia. Olen itsekin säännöllisesti pahantahtoinen, ahdasmielinen ja typerä. Tietty karu, traagillinen huumori tekee maailmasta värikkäämmän paikan elää. ('Traagillinen' on oikea sana.) Haluaisin kuitenkin osata toimia, jos joskus joudun oikeasti tilanteeseen jossa on puolustettava sitä jota tallotaan.

Haluan olla lojaali. Haluan olla luotettava. Toistaiseksi en tiedä olenko siinä kovin hyvä. Haluan uskoa, että ihmiset välittävät toisistaan oikeasti. Liian usein ihmiset teeskentelevät välittävänsä vain kampatakseen toisen tai saadakseen nähdä maailman palavan. Haluan uskoa, että on taso jolla välitämme toisistamme oikeasti. Aion etsiä ja nähdä sen.

13 kommenttia:

  1. Miten kuvaisit minua traagisen hauskasti?

    Jostain syystä mielenkiintoni tätä blogia kohtaan on ollut melko vähäistä viime kuukausien aikana. Tapasi puhua sinustasinustasinusta ja omasta erikoislaatuisuudestasi on ollut rasittavaa. En usko että olemme erikoislaatuisia. Olen itse varsin täynnä itseäni ja asioitani juuri nyt, ja se tekee minusta itsekkään. Se on kyllä ihan ok koska sinäkin olet itsekäs ja varmaan noin 90% muista ihmisistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tietenkään voi kertoa sinulle tässä kuinka kuvaisin sinua traagisen hauskasti. Sehän pilaisi koko jutun. Olet muutenkin poikkeuksellisen vähän traagisen hauska ihminen, koska tiedostat ja myönnät ongelmasi ja epävarmuutesi harvinaisen hyvin. Avoimuus ja rehellisyys ja tietty vahvuus kohdata todellisuus sellaisena kuin se on vähentää traagista hauskuutta. Hauskaa on juuri pikkumaisuus ja lapsellisuus ja se kun ihminen juoksee todellisuutta karkuun, etkä valitettavasti tee niin. Itse asiassa henkilöhahmona hauskuutesi ei olisi tragikoomisuudessa vaan asioissa joita sanot, koska ne asiat ovat karuja ja hauskoja. Olet hauska omilla ehdoillasi. Olen pahoillani, se on varmaan rankkaa.

      Jos ei jaksa lukea sitä kuinka ihmiset kirjoittavat itsestään, ei kannata lukea blogeja. Mielenkiintosi tätä blogia kohtaan on ollut vähäistä, koska tajusit miten raivostuttava ihminen olen oikeassa elämässä.

      Poista
  2. Tom of Finland runkkaa haudassaan

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siitä ei ole koskaan ollut epäilystäkään.

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Mitä! En edes tiedä mistä puhut ja se on hauskaa

      Poista
  4. http://images.dangerousminds.net/uploads/images/mozart_mug_shot.jpg

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on todella siisti.

      Mistä tiedetään, että Mozart näytti tältä? Maalaukset Mozartista eivät varsinaisesti näytä tältä. Asiantuntijat tiesivät mitä piirteitä Mozartin aikana oli tapana liioitella, ja tekivät sen perusteella johtopäätöksiä?

      Poista
    2. https://www.youtube.com/watch?v=hieCzEZwRw4

      Poista
    3. Anonyymi, joka kommunikoi uhkaavasti vain linkein.

      Tämä biisi tekee minut onnelliseksi. Olen kuunnellut sen nyt 4 kertaa.

      Kirjoitin jollekulle jotain Mozartista ja huvituin kun käytin hänestä sanaa "se". Ajattelin että voisin muokata koko Mozartin Wikipedia-artikkelin sillä tavalla:

      "Wolfgang Amadeus Mozart syntyi Salzburgissa vuonna 1756. Se sai nimensä isoisänsä ja pyhimys Johannes Krysostomoksen mukaan: Johannes Chrysostomus Wolfgangus Theophilus Mozart. Myöhemmin sen isä, hovimuusikko Leopold Mozart lyhensi nimen ja käänsi kreikkalaisen Theophiluksen latinalaiseksi Amadeukseksi (Jumalan rakastama). Mozart käytti itse etunimeä Wolfgang ja sen perään kirjoitti Theophiluksen ranskankielisen (Amadé) tai italiankielisen (Amadeo) käännöksen. Se ei myöskään käynyt koskaan koulua."

      Kuin Wikipedia-artikkeli jostakin kiehtovasta eläinlajista

      Olen hyvin hyvin väsynyt

      Poista

Sano mulle jotain tai kuolen