maanantai 28. heinäkuuta 2014

Mitäs olet niin ihana

Olen nyt matkalla, joten kirjoitan tämän merkinnän ilman rivinvaihtoja kuin Jack Kerouac. Kokeile pysyä mukana. (Jack Kerouac on tietyllä tavalla kiinnostava hahmo, mutta en tajua hänen kirjoistaan mitään.) Joka tapauksessa olen nyt Vadsössä, Norjassa, Barentsinmeren rannalla. Hyvin pohjoisessa. Tähän mennessä matkani on ollut sumuinen katastrofi. Matkustin tänne viime yönä bussilla Rovaniemeltä. Sain tarvitsemani valokuvat ja lähden täältä jo 2.30 (3.30 Suomen aikaa). Rovaniemelle saavuin eilen aamupäivällä. Siellä ostin halvan kameran täsmälleen tämän näköiseltä mieheltä:


Tässä tuli nyt rivinvaihto. No joo, paskat siitä. Oli omituista ostaa kamera täsmälleen tuon näköiseltä mieheltä. Joka tapauksessa. Rovaniemellä nukahdin (vuosi sitten kuolleen) isotätini asunnon tyhjennetylle lattialle. Nukuin niin että meinasin myöhästyä Vadsön-bussistani. Säpsähdin hereille, löysin isotätini vanhojen romujen joukosta (KATKAISEN LAUSEEN TÄHÄN niin näyttää siltä kuin olisin löytänyt isotätini vanhojen romujen joukosta! anteeksi lukukokemuksesi terrorisointi) hänen vuosikymmeniä vanhat, valtavat aurinkolasinsa (joista minulle tulee jostain täysin käsittämättömästä syystä mieleen River Phoenix) ja sitten menin kauppaan ostaakseni itselleni jotain syötävää matkalle. Päädyin ostamaan kaljaa (?!?). Tämä oli ensimmäinen virhe. Kaljaa ja River Phoenixin aurinkolasit mukanani lähdin ontumaan kohti linja-autoasemaa. Kyllä, onnun edelleen, koska minulla ei vieläkään ole oikeita kenkiä. Lähtiessäni minun oli valittava joko a) liian pienet kengät ja niistä aiheutuva verenvuoto, b) niitä edeltäneet hajonneet kengät, jotka pysyvät juuri ja juuri kasassa teipin avulla ja joilla käveleminen tuntuu todella vaivalloiselta. Valitsin vaihtoehdon b. Linja-autoasemalla otin tavarani säilytyksestä ja nousin bussiin ja matka alkoi. Ei, en unohtanut mitään minnekään ja kaikki oli ihan ok, mutta sitten lähellä istuva bodatun vangin näköinen kundi vastasi puhelimeensa. Hän aloitti loputtoman, hyväntuulisen, kovaäänisen puhelinkeskustelun henkilöstä nimeltä Olli. Se vaikeutti maisemien ihailuani huomattavasti, koska alitajuntani valpastui aina kun hän sanoi "Olli". Lopulta bodatun vangin näköinen kundi lopetti puhelunsa ja minä pääsin levolliseen matkamielialaan iPodini kanssa, kun yhtäkkiä tajusin että bodatun vangin näköinen kundi ojensi viinapulloa minua kohti. Olin niin yllättynyt että osasin vain sanoa "Sori". "No terve!" bodatun vangin näköinen kundi sanoi pettyneenä ja ryhtyi murjottamaan. Vajosin todella tuskalliseen tunteeseen siitä, että olin pilannut hänen hyvän tunnelmansa. Hän oli ajatellut minun olevan Yksi Pojista Hehee Hyvä Meininki, ja sitten tuhosin kaiken olemalla Minä. Tuijotin tuskastuneena ikkunasta ja ajattelin, että olisi nyt edes vaikka läpsäissyt minua naamaan, sekin olisi häirinnyt minua vähemmän kuin tämä. Yleisten harhaluulojen vastaisesti olen kroonisen mukava ihminen. Tuskani loppui vasta Ivalossa, jossa vanki jäi pois. Jäin isoon bussiin yhdeksi about neljästä matkustajasta. Valtasin takimmaisen rivin (takimmaisen? takimmaisen? kyllä, oletan että se on sana) ja bussi jatkoi matkaa ja pääsin viimein liukumaan tiettyyn onnelliseen, huumaavaan tilaan, johon pääsen usein tällaisilla bussimatkoilla. Siinä tilassa aivoni muuttuvat ihmeellisiä ideoita tuottavaksi maaniseksi, nerokkaaksi tietokoneeksi. Oikeastaan saan aidosti hyviä ideoita vain ollessani onnellinen. Kun olen ahdistunut, sitä ei tapahdu. Ollenkaan. Siksi velvollisuuteni maailmalle taitaa olla onnelliseksi opetteleminen. Rovaniemi-Vadsö on yli 8 tunnin matka läpi pohjoisen, valoisan yön ja maisemien, jotka muuttuvat sitä karummiksi ja kauniimmiksi mitä pohjoisempaan päästään. Viime yönä tajusin että taisin istua samassa bussissa täsmälleen 365 päivää sitten. Täsmälleen vuosi sitten tein tämän saman matkan. En ollut silloin sama ihminen kuin nyt. Ajattelin yöllä kaikkea muutakin. Ajattelin kaikkia ihmisiä, jotka olen viime kuukausina tavannut. Mietin mitä teistä tulee. Mietin pysyttekö elämässäni. Mietin kuka meistä kuolee ennenaikaisesti. Sellainen on matemaattisesti aivan todennäköistä. Mietin kaikkia ohimeneviä eleitä ja ilmeitä, joita en ymmärtänyt silloin kun ne tapahtuivat enkä ymmärrä vieläkään. En toistaiseksi osaa lukea ihmisiä kovin hyvin. Pitää harjoitella. Olen myös aistinut lähes kaikissa tapaamissani ihmisissä omituista surua. En tiedä mitä se on. Kaikilla on jokin oma surunsa. Vai voiko olla niin, että projisoin oman suruni koko maailmalle? Kenties muut eivät olekaan surullisia? En tiedä. Mietin seksuaalisuutta. Mietin, olisivatko ihmiset onnellisempia vai onnettomampia ilman sitä. En tiedä. Seksuaalisuus on omituinen asia ja ärsyttävä sana ja minulle mysteeri. Ihastun ihmisiin helposti, ja se on vähän rasittavaa. Minulla on omituinen aavistus, etten tule koskaan seurustelemaan kenenkään kanssa. Kukaan ei tule koskaan rakastamaan minua sillä tavalla. Olen liian omituinen. Pysyn etäällä, ETENKIN silloin kun haluaisin päästä lähelle. Tämä on kaikki hyvin surullista. Ja tietysti olen varmaankin väärässä. En tiedä. En tiedä miten ihmiset toimivat. Sanovatko he vain: "Seurustellaan nyt" ja sitten he seurustelevat? En tiedä. Jos haluat ryhtyä rakastajakseni, niin kommentoi vain tähän, niin ryhdytään toimeen. Olen tosissani. Yleensä ihastun vain ihmisiin, jotka ovat 1) fiktiivisiä (tyyliin, en tiedä, Lisbeth Salander), 2) niin eri ajassa ja paikassa, ettei heitä käytännöllisesti katsoen ole edes olemassa (Harriet Wheeler), 3) itse keksimiäni (en paljasta). Tuntuu että olen muuttunut tässä viime aikoina. En jaksa puhua aiheesta enempää, en tiedä miksi puhuin siitä näinkin pitkään. Mutta hei rakastajani, ilmoittaudu. Olen valmis. Tämä ei ole vitsi. Istuin takapenkillä ja join kaljaa velvollisuudentuntoisesti. Se oli järjetöntä. On alkanut enenevissä määrin tuntua, että voisin hyvin ryhtyä absolutistiksi. Rakastan nousuhumalan tunnetta ja sitä huojentavaa villiä vapautta, mutta se on hyvin poikkeuksellinen tunne enkä oikeastaan pääse siihen kaljalla, koska kaljan juominen on hidasta ja inhottavaa. Join kuitenkin kaljaa ja tänään voin koko päivän lievästi pahoin. Juuri tällä hetkellä tilanne on se, että olen hotellihuoneessani valmiina lähtemään bussilla vittuun täältä kello 2.30 aamuyöllä. Tililläni ei ole enää rahaa, joten en tiedä miten maksan yöpymiseni täällä. Tililläni ei ole enää rahaa. Tililläni ei ole enää rahaa, koska, argh, MAKSOIN TÄNÄÄN 2693 KRUUNUA TAKSIMATKASTA. Siis jotain 300 euroa. Kävi näet ilmi, etten pääse millään bussilla Hamningbergiin enkä sieltä takaisin. Sinne oli kuitenkin pakko päästä, se oli koko matkan pointti, joten huoh, ryömin sisään jollekin vardöläiselle taksiasemalle. Ja sitten geelitukkainen norjalainen taksikuski ajoi minut epätodellisten maailmanlopun maisemien halki Hamningbergin läpi jollekin äärimmäiselle rannalle. Jos haluat seikkailla Google Mapsin avulla samalla rannalla, niin ole hyvä. Liukastelin äärimmäisellä rannalla 15 minuuttia halvan kamerani kanssa ja geelitukkainen taksikuski odotti jonkin matkan päässä ja sitten ajelimme täydessä hiljaisuudessa takaisin. Se oli kaikki hengästyttävän kaunista ja hyvin, hyvin typerää. Typeryys ei haittaa, mutta 300 euron hintainen typeryys kyllä haittaa. Nyt en jaksa kirjoittaa enempää. Olen tavallaan pulassa. En tiedä miten maksan itseni ulos täältä, hehheh. Kuten näet, otsikko ei liittynyt juuri mihinkään. Anna anteeksi. Tai ei. En tarvitse anteeksiantoasi. Tarvitsen rahaa.

61 kommenttia:

  1. Olen lukenut Kerouacin Matkalla-kirjaa hieman alusta mutta en muista että olisin myöskään ymmärtänyt siitä mitään. Oletko lukenut Herman Hessenin Lasihelmipelin? Pääsin puoleen väliin (sivuja viisisataaneljäkymmentä), mutta en siinäkään vaiheessa ollut vielä ymmärtänyt yhtään mikä helkkari oikein OLI tämä kyseinen peli josta niin kovasti puhuttiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ... Niin, tai sitten se oli vain liian hieno kirja tälläiselle vöpelölle.

      Poista
    2. Jotain muuta Hessen kirjoittamaa olen aloittanut. Voisin joskus yrittää uudestaan. Suurin osa kirjoista on mielestäni joko liian epäselviä tai liian yksioikoisia.

      Itse pyrin kirjoittamaan hyvin selkeää ja helposti seurattavaa tekstiä, mutta luomaan jatkuvaa mysteeriä henkilöiden ja tarinan kautta.

      Poista
    3. Tai siis pyrin ja pyrin, todellisuudessa se vain tapahtuu.

      Poista
  2. Hyvää nimipäivää Olli! Teksti herätti taas kaikenlaisia ajatuksia mut en vaan osaa sanoa muuta, olen koko aamun vain halunnut toivottaa hyvää nimipäivää.:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Sitä samaa sinullekin, Valentin!

      En koskaan muista kenenkään nimipäiviä, en myöskään omaani. Tiedän vain että se on joskus heinäkuun lopulla. Pitäisi varmaan juhlia ja vetää kunnon kännit. Tai ei.

      Poista
  3. Olen pettänyt vastuuni Batmanina kun en viime yönä käynyt täällä ja tarjonnut apua. Se vain tuottaa lisää surua. Toivon, ettet joutunut kovin suuriin vaikeuksiin tai selätit ne supervoimillasi.
    Se on totta että surut heijatuvat... Ja tuntuvat leviävän kaikkialle siniharmain vesivärein. Mutta jokaisella meistä on suruja. Pieniä suruja, suuria suruja. Mutta vesivärit ovat kovin haaleita ja helppo peittää. Niillä luodaan suuria ja tummia asioita kuten myös kirkkaita ja minimalistisia teoksia. Jaetaan surumme ja maailan surut. Koska vesivärit leviävät helposti, niin on luonnollista, ehkä hyvä.
    Hmm, toivottavasti blogin serveri on samaa mieltä siitä, että nyt on 22:22. Se on hyvä aika kommentoisa se...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mistä muuten tuli mieleen lause, joka on jäänyt elävästi kaikumaan pääni sisälle: "Vaikutit siltä, että kantaisit koko maailman suruja ja tuskia harteillasi." Sitaatit piirroshahmoilta... Oi voi.

      Poista
    2. Älä huoli, Batmankin tarvitsee vapaapäivänsä. Häntä korvasi tällä kertaa isäni, joka osasi siirtää tililleni lisää rahaa. On vaikea elää traagista rock'n'roll-elämää, kun on näin auttavaiset vanhemmat.

      Suru on usein väsyttävää, mutta yleensä vähemmän väsyttävää kuin viha.

      Kuka piirroshahmo noin sanoo? Hyvä lause.

      Poista
    3. Shoko Sano elokuvassa Colorful.
      Viha on raskasta kuin kiinteä aine. Suru painaa, mutta surussa oleminen on kevyempää, kuin nesteessä. Onni on kevyttä kuin kaasu.
      Keveät päivät ovat edessäsi.

      Poista
  4. Muistutus! Perjantaina 1. elokuuta puutarhajuhlat Toukolassa!

    http://cdn.acidcow.com/pics/20110117/party_on_21.jpg

    On satanut niin vähän, ettei punaisia kärpässieniä oo näkynyt, mut käytiin maanantaina Tallinnassa 1,5 tunnin _risteilyllä*

    http://www.youtube.com/watch?v=0HomWYCYipw

    Tervetuloa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iik. Pelottaa vähän. Onneksi mukana tuli noin rohkaisevaa kuvamateriaalia.

      Mihin kellonaikaan?

      Poista
  5. Ensi yö on viimeinen heinäkuinen. Huomisen jälkeen on jo elokuu. Tämä on ollut katoava kuukausi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tavataan huomenna. Ei tekosyitä. Onko selvä!

      Poista
    2. Hmmmm! Se on sitten elokuinen yö, tietääkseni. On aika selvä.

      Mitä hautuasmaalla yleensä tehdään jos ei olla kuolleita?

      Poista
    3. Upeaa! Kohtaamme Hietaniemen hautausmaalla tostain 31.7.2014 ja perjantain 1.8.2014 välisenä yönä.

      Itketään.

      Poista
    4. Olen viime aikoina kirjoittanut torstain aina väärin. En tiedä miksi.

      Poista
    5. Kuulostaa kohtalokkaalta. Yritän olla olematta JÄNIS.

      Mäkin kirjoitin hautausmaan väärin eli se on ihan ok. Hautuasmaa. Maa jossa haudutaan.

      Poista
    6. En osaa sanoa muuta kuin lol. Olen valvonut kaksi yötä bussiin hyvin pitkillä bussimatkoilla. Siis putkeen. Mitä.

      Poista
    7. Joten sanoit lol. Ehkä sun sitten pitäisi nukkua. (Kirjoitin tähän ensin valvoa. Alitajuntaisia viestejä.) Lähden kohta piknikille ystäväni kanssa. En tiedä yhtään millainen sää ulkona on. Pitää käydä kurkkimassa rappukäytävään. Naapurini varmaan pitävät minua hulluna, mutta ei se haittaa.

      Poista
    8. Ps. en voi sille mitään että olen sietämättömän ihana.

      Poista
    9. I bet you see right through me, don't you.

      Tämä oli Rebel without a cause -viittaus. ^ Viljelen tällaisia. Huh. Väsyttää

      Poista
    10. Tietenkin.

      Valvo nuku valvo. Nukkuminen voisi tietenkin olla terveellistä. Tunnin päästä ilmeisesti sataa.

      Poista
    11. Kyllä. Missä? Helsingissä? Haluan että sataa!!!!!

      Poista
    12. Näin ilmatieteen laitos minulle kertoi. Taivas näyttääkin sateiselta. Näen sen koska olen metrossa. Lupasivat myös ukkosta, haluan että ukkostaisi. Tosin tuskin voimme olla ystäväni kanssa piknikillä jos näin käy.

      Poista
    13. Älä mene piknikille typerän "ystäväsi" (!) kanssa vaan jää keskustelemaan minun kanssani. Tämä on vaatimus.

      Poista
    14. Oletpa ikävä ja ajattelematon. Tiedän että kanssani keskusteleminen on nautinto, mutta ystäväni ei ole typerä. Hänkin vain haluaa osingolle minusta.

      Poista
    15. Hän yrittää vain hyötyä sinusta. Tiedän hänen olevan paha.

      Poista
    16. Höh. Olet väärässä. Puhuimme feminismistä ja elämästä ja yliopistosta ja ihmisistä jotka eivät anna meille mitään. Se oli ihanaa. Hän on niitä ihmisiä jotka jotenkin ymmärtävät minua ja onnistuvat olemaan ihastuttavia samaan aikaan.

      Poista
    17. Pidän mahdollisena, että kyse on huijauksesta. Puhuitte varmasti minusta! Kerro kaikki.

      Poista
    18. Ymmärrän koska tuntuu aika uskomattomalta että joku ihastuttava ihminen voisi ymmärtää ja pitää minusta.

      Puhuimme sinusta hyvin vähän. Raotin hänelle kolmannen elämäni ovea ja mainitsin sinusta muutamalla lauseella. Hän pyysi soittamaan jos yrität murhata minut huomenna. Se oli mielestäni ajattelevainen tarjous. Sitten puhuimme taas ihmisistä ja itsestämme ja joimme vähän viiniä ja olutta,ja olimme vapautuneita.

      Poista
    19. Hän vaikuttaa huomaavaiselta. Kenties hän on kunnon ihminen. Kenties annan kätesi hänelle. Siis sitten kun hän tulee pyytämään kättäsi. Tai ihan muuten vaan! Sitten kun olen paloittelumurhannut sinut.

      Poista
    20. En kohta tule ollenkaan kun olet noin epäilyttävä. Jätän tulematta. Saat jäädä ikuisesti pimentoon siitä miten hieno ihminen ja kokemus olisin voinut elämässäsi olla. Olisiko Se hauskaa?

      En halua kenenkään näkevän palojani.

      Poista
    21. Se ei olisi Lainkaan Hauskaa. Lupaan rauhoittua. Kunhan olen lähettänyt vielä yhden pahasti epäilyttävän viestin Britannian puolella. Sitten lupaan käyttäytyä!

      Poista
    22. Parempi olisi! Tällaiset paloitteluhommat saavat loppua alkuunsa. Muuten epäilyttävyys on ihan ok. Kuolema on hankala juttu. Paloiksi joutuminen on vielä hankalampi.
      Meni liian pitkään tajuta tämä Britannia asia. Se on toinen juttu se.

      En ole koskaan käynyt Hietaniemen hautausmaalla. Mihin aikaan haluat tavata siellä? Yritän suunnitella elämääni, vaikka en oikeasti varmaan tee mitään muuta koko päivänä, nukun vain.

      Poista
    23. Tavataan kello 23! Marian sairaalan puoleisten porttien edessä. Sitten yritetään livahtaa sisään ja katsotaan liikkuuko paikalla vartijoita tai muita aaveita.

      En malta odottaa. Pitäis varmaan nukkua.

      Poista
    24. Katsoin karttaa ja hautausmaa näytti valtaisalta enkä ollut aivan varma minne olen tulossa mutta tulen varmaan luultavasti kaiketi kuitenkin koska löysin Helsingin seurakuntayhtymän sivuilta hyvin avuliaan kartan ja nyt luulen tietäväni.

      Pitäisi, mutta täällä voi tuskin hengittää ja olen melko varma että unestani tulee paksua ja kitkerää jos nyt yritän nukahtaa.

      Poista
    25. On muuten aika ihmeellistä että sulla on oma sairaala!

      Poista
    26. Tiedän! En valitettavasti ole ehtinyt juuri vierailemaan siellä vaikka tietenkin pitäisi ihan hyväntekeväisyyden nimissä. On niin paljon tehtävää.

      Poista
    27. Kuulen ukkosen ja sateen mutten näe mitään. Vittu että vihaan tätä. En näe mitään.

      Poista
    28. Hauskaa. Minä menetin internet-yhteyteni pariksi tunniksi. Olen katkera. Oletko vielä siellä?

      Poista
    29. En tiennyt että tuota tapahtuu kaupungissakin. Mulle ei ole ikinä käynyt niin täällä.
      Kyllästyin yksinäisyyteeni ja kömmin nukkumaan. Nyt joku kävelee äänekkäästi ikkunani takana.

      Poista
    30. Tapaamme siis kello 23 hautausmaan porteilla sairaalasi lähellä. Hautausmaa muuten menee kiinni kello 22 tai jotain. Olen kiinnostunut näkemään mitä tapahtuu jos menemme sinne kuitenkin. Varaudu taisteluun.

      Poista
    31. Mulla on auktoriteettivamma päässäni. Jos joku kieltää mua menemästä hautausmaalle, en luultavasti voi mennä sinne. Olen siis todennäköisesti aika paska taistelupari. Mutta joo, klo 23. Yritän selvitä.

      Poista
    32. Myöhästyn lähes varmasti, koska olen huomannut että myöhästyn aina. Toivottavasti en kuitenkaan hirviömäisen paljon. Myöhästyn tai en, tulen varmasti paikalle, joten just wait.

      Poista
  6. Vaik joskus neljäst eteenpäin, aikasemmin voi tulla! Bileet jatkuu seuraavaan päivään

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuun melko varmasti myöhemmin, koska hengaan edeltävän yön hautausmaalla. Pelottaa edelleen. Keitä on kutsuttu?

      Poista
  7. Erkka ainaki ja mun tyttöystävä Putti ja kaikkii kivoi tyyppei, ei hätää, pidetään susta huolta, voi grillaa ja saunoo ja polttaa röökii katol ja juoda virolaista viinaa

    VastaaPoista
  8. Vastaukset
    1. En! Fanityttöni ovat puhtaita ja viattomia.

      Poista
    2. Tarkoitatko, että me olemme likaisia ja julmia :'(

      Poista
    3. Kviiisterr, Kviiii iiiisteeerrr, Kviiisteeer

      Poista
    4. Kvister makaa kylmässä haudassaan.

      Poista
    5. Qvifuuu, Qviffeeee, Queefter

      Poista
    6. Tiätsä, mua pelottaa nää puutarhajuhlat ihan vitusti. Puutarhajuhlat pelottaa mua enemmän kuin jos joku murtovaras tulisi yöllä taloon tai jotain. En tiedä miksi. En tiedä mitä odottaa. Kai se vaan on sitä että oon viime aikoina tehnyt paljon asioita joita en ole ennen tehnyt enkä oo nukkunut moneen viikkoon normaalisti ja olen jossain kriisissä ja epävarma kaikesta ja väsynyt. Että joo, nukun ja tuun joskus illemmalla. Toivon ettei multa tavallaan vaadita mitään, koska psyykkinen akkuni on loppu enkä tiedä jaksanko tehdä mitään. En tiedä. Anteeksi tää.

      Poista

Sano mulle jotain tai kuolen