Tää blogi on oikeasti helvetinmoinen sotku ja irti mun hallinnasta. (Tai siis nää blogit, näitähän on 2.)

Jostain syystä olen päättänyt kirjoittaa tänne kaiken sataprosenttisella rehellisyydellä. En tiedä, kuinka pitkälle todellisuuteni vastaa muiden todellisuuksia, mutta omalle totuudelleni olen viimeiseen asti rehellinen. En aio valehdella. Ja sen takia kirjoitan kontrolloimattomia asioita joita pelkään jälkeenpäin. Helvetti että elämä on vaikeaa.

Lopulta mun ongelmien ydin on siinä etten luota muihin ihmisiin. Luotan itseeni ja omaan moraaliini, mutta muut ihmiset ovat aina riski ja vaara. Olen pettynyt liian monta kertaa.

Pitäisi saada takaisin se hallinnan ja eteenpäinmenemisen tunne, joka on luiskahtanut mun otteesta joskus tässä viimeisten neljän kuukauden aikana.

Entä jos vaan menisi kadulle ja levittäisi kädet ja sanoisi että tulkaa halaamaan tai vetämään turpaan?

Päädyin antamaan 40 e romanikerjäläisille. Sekin tilanne karkasi hallinnasta. Kai hämmennyin siitä että pitkästä aikaa joku silitti käsivarttani. Toivon vain että se raha menee oikeaan osoitteeseen. Niillä rahoilla sinänsä ei ole mulle paskan väliä, en kuitenkaan ostaisi niillä muuta kuin kaljaa.

Äh. Ron Weasley.