Toistuva kuvio:
Ihmiset kertovat lukeneensa blogiani ja vihanneensa minua. Ja myöhemmin antaneensa toisen tilaisuuden, jostain syystä!, tavanneensa minut sitten ja tajunneensa etten olekaan niin perseestä kuin blogin perusteella voisi olettaa.
Tänään, tai siis eilen, tai en tiedä, puhuin jotain ihmeellistä siansaksaa koko illan. En vain löytänyt oikeita sanoja. Se oli omituista.
Ps. Osaan itkeä muidenkin onnen takia.
Jos en lokakuun viimeisenä päivänä ole saanut kirjaani valmiiksi, hylkään kaiken ja ryhdyn pyromaaniksi.
Ajankohtainen biisi, tai ainakin kuuntelen sitä koko ajan, koko ajan. Jos sinulla on 3 minuuttia ja 24 sekuntia:
En edes muistanut Morrisseynkin leikkineen laastareilla. Varmaan kopioin sen häneltä (enkä Nellyltä). Pitäisi varmaan lopettaa, mutten jaksa.
Alat olla liian lähellä, liian lähellä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Sano mulle jotain tai kuolen