Haluan oksentaa sydämeni ulos:

Olen tänään käytännössä kävellyt edestakaisin huoneesta toiseen ja ollut helvetin kauhuissani. Itsestäni. Olen nyt (vasta nyt) jotenkin havahtunut siihen, että okei, tässä on elämäni, se on nyt oikeasti tässä ja se pitäisi jotenkin elää. Eikä se tule olemaan yhtään helppoa. Pelkään että tulen elämään koko elämäni vitun hankalassa tilanteessa. Jonain toisena päivänä se voisi tuntua seikkailulta, juuri nyt ei.

Olen miettinyt että miten voisin päästä eteenpäin tästä mustasta tahmeasta fiiliksestä. Keksin yhden ratkaisun ja se on että tiivistän Tilanteen tähän. Haluan että joku ymmärtää minua. Haluan että joku ymmärtää miksi valitan koko ajan ei-mistään.

Ensinnäkin. Taidan olla edelleen vähän humalassa. En tajua että kuinka paljon oikein join, mutta ilmeisesti ihan helvetisti. En muista mitä join. En tiedä miten on mahdollista että poltin viime yönä tupakkaa!? En osaa polttaa tupakkaa! Rintakehässäni on omituinen vapiseva fiilis. Se varmaan tarkoittaa että minun todella pitäisi oksentaa sydämeni ulos.

Ennen tätä kesää en ole koskaan ollut kenenkään kanssa missään. En ole tehnyt mitään, olen vain suunnitellut. En ole ollut nuori. En ole ollut ainoissakaan bileissä, ikinä. En ole viettänyt iltoja enkä aamuja kenenkään kanssa. En ole tuntenut mitään kiinnostusta oikeisiin ihmisiin. Oikeat ihmiset eivät ole puhuneet minulle. En ole puhunut oikeille ihmisille. Olen juoksennellut öisillä kaduilla iPodini kanssa.

Arvelen että yleensä se jää siihen. Yleensä ihmiset syrjäytyvät kerran perusteellisesti eivätkä sitten enää koskaan tule ulos. Jotain todella omituista kuitenkin tapahtui ja nyt elämäni on täynnä ihmisiä. Maailman kiinnostavimpia ihmisiä. Tämän blogin takia. Tapaan joka yö jonkun. Miten se on mahdollista? Haluatteko te olla minun kanssani tekemisissä? Miksi Saatanassa? Voisiko joku selittää? Miksi?

Joka tapauksessa muut ihmiset, vieläpä äärimmäisen hienot ihmiset, kiinnittävät minuun nyt huomiota. Se on käsittämätöntä. Se on pyörryttävää.

Oireilenkin tästä kahdella tavalla:

1. Katselen tätä kaikkea pökertyneenä, annan vain asioiden tapahtua ja ihmisten tulla. En tiedä olisiko minun pitänyt jotenkin valmistaa sydäntäni tähän kaikkeen. En tehnyt niin. Sydämeni on täysin, siis täydellisesti auki kaikelle. Kaikille. Ihmiset ovat kiinnostuneita minusta, mikä on niin vitun omituista etten tiedä miten siihen pitäisi reagoida. Reagoin tuntemalla suuria asioita ja siihen taas reagoin pakokauhuisella tunteella, että nyt on pakko kääntyä ja kävellä helvettiin täältä. Sydämeni on nolo idiootti. En pysy tässä mukana. Olen mm. "ihastunut" johonkuhun, ja se on idioottimaisimpia ja rasittavimpia asioita mitä olen pitkään aikaan tehnyt. Haluan mennä pois.

Kertokaa toki jos teille on ok että rakastun teihin. Huom: se ei tarkoita mitään. En odota keneltäkään mitään. Hyvät ihmiset, kertokaa jos on ok että pidän teistä, niin sitten en ole siitä niin helvetin pahoillani.

2. Kerron itsestäni kaiken kenelle tahansa. Hölisen koko ajan. Itsestäni. Tapaan ihmisiä ja hölisen kaikille täysin estottomasti kaiken typerän paskan mitä keksin sanoa itsestäni. Useimmiten kerron totuuden, joskus vuodatan vain jotain outoa ajatusvirtaa, jonka tarkoitus on kai jotenkin huvittaa ihmisiä. Tässä piti olla joku kontrolli. Mitään kontrollia ei ole. Olen joka yö tai päivä jossain ja tapaan jonkun uuden ja kerron hänelle kaiken. Se on järjetöntä.

Nämä kaksi juttua ^ ovat todella hankala yhdistelmä. Pelkäänpä, hyvä ystäväni, että olen kohta tilanteessa jossa olen tuhonnut kaiken. Jättänyt taakseni särkyä ja pettymystä.

Voin kyllä ryömiä takaisin entiseen elämääni. Mutta en varsinaisesti halua. Toisaalta en kestä sitä mitä tässä nyt tapahtuu. En tiedä minne menisin. Kaikki on vaikeaa. Haluaisin vain olla olematta olemassa nyt jonkin aikaa. Mutta niin ei voi tehdä.

Hyvä lukijani, saattaa olla että olen nyt tullut jonnekin maailmasi laidalle. Saattaa olla että olet hiljattain tavannut minut. Tarvitsen jotain selkeyttä, koska en tiedä että mitä vittua tapahtuu. Kysymys kuuluu: haluatko pitää minut maailmassasi? Haluatko että tämä jatkuu?

Koska minun ei tarvitse jäädä. Voin mennä pois, jos et jaksa tai halua odottaa että tämä katastrofi asettuu. Löydän kyllä joka tapauksessa jotain. Jos et halua että tämä juttu jatkuu, niin kerro se nyt. Ajoissa. Jos haluat jatkaa tätä matkaa kanssani, niin kiitos. Tarvitsen totuuden.