Kauko Röyhkästä, rikoksesta, ihmisten halaamisesta

"Pikku G puhuu vähän mutta asiaa" on hauskin lause jonka tiedän. Joku YouTube-kommentoija oli joskus kommentoinut niin johonkin Pikku G:n vanhaan musiikkivideoon, ja jostain syystä meinaan tukehtua nauruun joskus kun ajattelen sitä. Se on niin melodramaattisen vakava, kunnioittava ja älytön ja sisältää käsitteen 'Pikku G'.

Olette kaikki niin kiinnostavia ja hienoja ihmisiä. En tiedä kuinka olette päätyneet elämääni. Mutta kiitos siitä että olette siinä. Aika näyttää miten meille käy.

Ihmiset ovat moittineet minua paljon viime aikoina. Siitä on tullut useiden keskustelujen perussävy. Käyttäydyn ilmeisesti huonosti ja herätän mm. "levottomuutta" ja "myötähäpeää". Älkää huoliko. Opin tällä tavalla. Se voi näyttää hullulta, mutta siinä on tietty punainen lanka. Lopulta tiedän mitä teen. Kaikki tämä on osa kehitystä, jossa minusta tulee minä.

Itsensä pitää kadottaa, jotta voisi löytää itsensä. Sanotaanko raamatussa näin, vai keksinkö tämän itse? Se lukee ainakin kirjassani. Joka tapauksessa se on tosiasia.

Jos joku tulkitsee käytökseni "Dikki Hiiren" käytökseksi, niin kyse on siitä että kokeilen uusia asioita. Kokeilen olla hetken aikaa siinä asennossa. En ole jotenkin katastrofaalisesti liukumassa ihmiseksi, jollainen en ikinä haluaisi olla. Voiko sellaista edes tapahtua? Antakaa tälle aikaa. Elämäni toistuva kaava on, että ihmiset luulevat etten pärjää, ja sitten pärjään. Olen salaa kärryillä. Putoan aina jaloilleni. Näette vielä, ystävät.

...

Yksi mukava juttu tässä tilanteessa on, että voin tehdä asioita joita en vielä 3 kuukautta sitten olisi koskaan tehnyt. Koska kukaan ei varsinaisesti odota minulta mitään. Voin olla mitä tahansa. Kuka tahansa, hetken aikaa.

Esimerkkejä:

Olen alkanut halailla ihmisiä! Tapaan ihmisiä ja eroamisen hetkellä kysyn että halataanko. Ihmiset eivät yleensä aavista ettei se ole minulle "normaalia käytöstä", ja olen salakavala ja käyttäydyn kuin asiassa ei olisi mitään outoa. Älkää nyt säikähtäkö, mutta minulle kaikki se on hurjaa. Suorastaan huumaavaa joskus. Rakastan sitä. Jatketaan.

Niin, ja olen nyt Turussa. Siskoni kysyi aamupäivällä haluanko lähteä Turkuun ihan muuten vaan, ja sitten lähdimme Turkuun.

Olen tehnyt omituisia asioita täällä.

Esimerkkejä:

Iltapäivällä päädyin istumaan yksin Kirjakahvilan nurkkaan. Join kaljaa [En muuten juo kaljaa jotenkin koko ajan. Aion mahdollisesti ottaa täyden tauon Kaljasta tässä lähiaikoina.] ja kävin Marian kanssa loputonta ja päämäärätöntä tekstiviestikeskustelua. [En tiedä haluaako Maria olla toistuva henkilöhahmo Trolli Branderin seikkailuissa. Onko se sulle ookoo?]

No niin. Istuin siis yksin nurkassa ja join kaljaa, kun havaitsin Kauko Röyhkän saapuneen paikalle.

En tiedä mitä Kauko Röyhkä teki siellä. Hauskaa että hänkin on keksinyt itselleen urpon nimen. Kului jonkin aikaa, ja sitten menin Kauko Röyhkän luo.

Lolli Brander: "Anteeksi tämä häiritseminen, mutta ystäväni Maria on suuri fanisi ja hänelle olisi tärkeää että voisin sanoa puhuneeni sinulle."

Kauko Röyhkä: "No puhutaan! Pälä pälä pälä! [räiskyvää naurua]"

Lolli: "Ei mulla ollut muuta asiaa. Kiitos ettet murhannut minua."

Kauko: "En minä ketään murhaa!"

Sitten uin pois kuin meduusa. En oikein tiedä miksi tein tämän. Varmaan vain siksi että se oli mahdollista. Oli mahdollista tehdä tämä, joten tein tämän.

Elämäntapanolous!

Tein myös rikoksen tänään.

Se ei ollut mitään vakavaa, mutta kuitenkin sen verran vakavaa, että siitä voisi joutua Vaikeuksiin. En yleensä tee rikoksia, mutta en suhtaudu niihin hysteerisesti ja pikkutarkasti. Toivoisin, että ihmiset ajattelisivat omilla aivoillaan enemmän, sen sijaan että kuvittelevat että joku 30-luvulla ummehtuneessa neuvotteluhuoneessa omien hölmöyksiensä ja intressiensä pohjalta säädöksiä kirjoitellut apinajengi piti hallussaan Ikiaikaista Totuutta. Niin kauan kuin ketään ei vahingoiteta, rikos ei ole vakava. Ja jos rikoksella voi pelastaa jonkun, rikos on joskus suorastaan välttämätön.

Vastoin yleisiä harhaluuloja ihmiset eivät ole jotain kontrollittomia sekopäitä, jotka omia aivojaan käyttäessään syöksyvät sekasortoon ja hulluuteen. Useimmilla ihmisillä on terve ajattelukyky ja terve oikeudentunto. Jos he luottaisivat niihin enemmän, maailma olisi jo paljon parempi paikka.

Tässä tapauksessa tiesin täysin miksi toimin niin kuin toimin. Oli tehtävä valinta. Oli joko A) mentävä sääntöjen mukaan mutta omaa myötä- ja oikeudentuntoaan vastaan tai B) toimittava sen mukaan minkä sydämessään tiesi olevan oikein.

Mietin hetken uskaltaisinko toimia oikein. Kyse oli vain siitä, uskaltaisinko ottaa riskin. On aina, aina, aina helppoa ja turvallista mennä sääntöjen mukaan. "Bonnie and Clyde", totesin siskolleni ennen kuin hän poistui paikalta ja jäin sitten miettimään tilannetta sydän hakaten. Hieman myöhemmin juoksin hämärillä kaduilla niin nopeasti kuin pystyin. En tiedä olenko koskaan ennen juossut sillä tavalla karkuun, mutta se tuntui tässä tapauksessa hyvältä ja on hyvä että sitäkin tuli kokeiltua.

Keskiyöllä Kirjakahvilassa näytettiin tällainen kauhuelokuva vuodelta 1932. Uhkaavaa.

Minun pitää nukkua.

Muuten:

En voi olla ikuisesti 19. Täytyy täyttää 20 joskus. Ajattelin tehdä niin viikon kuluttua. Taisin sanoa Rotalle, että voisin juhlia tätä ajelemalla busseilla ja juomalla teetä tai jotain. Haluaako joku (esim. kuka tahansa) osallistua tähän kreisibailaamiseen?