perjantai 29. elokuuta 2014
Viimeinen merkintä, ystävät
Minusta tuntuu etten ole koskaan vilpitön.
Silloinkin kun olen vilpitön, tiedän olevani vilpitön. Kaiken tiedostaminen tuntuu vilpilliseltä. En tiedä ovatko kaikki muutkin tällaisia vai onko minussa tällainen poikkeama. Se on kuin jokin sairaus. Olen huijari. Tämä on yksi asioita joita vihaan itsessäni. Vihaan itseäni usein valtavasti. Nyt ette taaskaan tiedä mistä puhun, mutta vasta viime aikoina olen tajunnut että minulla on monta samaa ongelmaa kuin parhaalla koskaan keksimälläni henkilöhahmolla. Ajattelen häntä joka päivä. Ehkä se johtuu siitä että työstän hänen kauttaan asioita joita en ole osannut muuten työstää. Voi luoja että rakastan häntä. Voi luoja että rakastan häntä. Tämä alkoi 30.10.2010 ja on jatkunut siitä lähtien joka päivä.
Älkää ottako vittuiluani tosissanne. Oikeasti haluaisin sanoa suuria asioita, mutten joko osaa tai uskalla, joten päädyn sanomaan rumia asioita. Arvostan valtavasti sitä että minä ja tekemiseni merkitsevät teille jotain. Siis minä! Teille! Se on hämmentävää, tänään kävelin ja ajattelin sitä. Puhun nyt totta, mutta tiedostan puhuvani totta, ja se tuntuu oudon väärältä.
Kertokaa aina kun menen mielestänne väärään suuntaan. Saatan olla eri mieltä, mutta teidän totuudellanne on silti merkitystä. Vähintään se on kiinnostavaa. Lopulta teen itse omat päätökseni, mutta kritisoikaa minua täysin vapaasti, juuri niillä sanoilla kuin haluatte. Minua saa vetää turpaan. Älkää pelätkö sen tuhoavan minua. Se puhdistaa sieluani ja selkeyttää näköni. Yritä lyödä minut maahan jos näet minun menevän väärään suuntaan. Käytä kaikki keinosi. Joko pelastat minut virheiltä tai testaat ja vahvistat visiotani. En voi olla hyötymättä siitä.
Yritän olla hyvä ihmisille. Yritän kohdella toisia hyvin. Se on vaikeampaa kuin olisin koskaan voinut kuvitella, mutta minulla on koko elämä aikaa oppia paremmaksi.
Jos haluatte tavalla tai toisella jatkaa matkaa kanssani, teidän on hyväksyttävä tämä: tiedän mitä haluan tehdä, tiedän mitä aion tehdä ja minulla on oma visioni siitä kuinka se tehdään. Unelma ja kunnianhimo on jotain mitä en voi irrottaa itsestäni. Se ei ole mahdollista. Voin joko tehdä ylpeästi oman juttuni tai olla koko ajan pahoillani. Olen ollut pahoillani jo ihan tarpeeksi. En voi muuttua keneksikään toiseksi enkä halua tuntea jatkuvaa riittämättömyyttä siitä etten osaa olla kukaan muu.
Unelmoin mielestäni hyvistä asioista. Unelmoin hyvästä elämästä, jossa voin hyvin, jossa ihmiset ja koirat ympärilläni voivat hyvin ja jossa saan tehdä juuri sitä juttua mitä rakastan. Seesteistä seikkailua; joskus tuskallista, mutta aina jännittävää ja täyttymyksellistä. En ole siitä pahoillani. Håkan Hellström ei ole pahoillaan siitä että luo toivoa ja kauneutta. Nuoret, jotka kokevat toivoa ja kauneutta hänen keikoillaan, olisivat yksinäisempiä ilman häntä. (Anteeksi, katsoin äsken Håkan Hellström -dokumentin.) Aion opetella luomaan toivoa ja kauneutta. Aion tulla siinä niin hyväksi kuin vain ikinä voin olla. Toiset opettelevat soittamaan kitaraa.
Aivan ensimmäiseksi kirjoitan Harry Potterin. Voin sanoa että kirjani on viisi kertaa parempi kuin kuvittelette sen olevan. On tärisyttävää ja hauskaa ja ihanaa että kuvittelette se olevan huono. Ensin hieman loukkaannuin, mutta nyt voitte sanoa mitä tahansa; tiedän olevani oikeassa. Tämä ei kuitenkaan ole tarpeeksi. Sen pitää olla kymmenen kertaa niin hyvä kuin se on nyt, ja ilman apuanne en olisi koskaan löytänyt taikaa ja energiaa tehdä niin.
Minun on kohdattava kirja jota kirjoitan. Rehellisesti ja silmästä silmään. Ei illuusioita, ei valheita, totuus. Sitten Miley Cyrus. Hän syöksyy purkupallolla sisään ja hajottaa kirjan palasiksi.
Suuren osan palasia siirrän kädelläni suoraan roskakoriin. Se tulee olemaan hikoiluttavaa, mutta se on pakko tehdä. (Jos pääsen vauhtiin, siitä voi tulla myös hyvin hyvin kivaa, samalla tavalla kuin lumiukkojen tuhoaminen on kivaa.) Siirrän roskikseen kaiken mitä en ole koskaan rakastanut ja joka ei ole rakkauteni arvoista.
Tiedän mitkä palaset toimivat. Tämän kirjan juoni toimii. Se on yllättävä, monimutkainen, mahtipontinen ja vähän ällö mutta silti hyvin simppeli. Yritin selviytyä elämästäni käyttämättä sanaa "simppeli", mutta täten olen epäonnistunut.
Henkilöt toimivat. Heitä pitää vain kirkastaa. Päähenkilö toimii. "Rebekka" toimii, ensimmäistä kertaa. Marilyn toimii. Houdini toimii. Jimmy Dean toimii. Jopa Hemingway toimii. Dali toimii. George Harrison pitää mäiskiä vähän eri muotoon. Muilla ei ole niin väliä, koska he kulkevat vain ohi.
Aa, aa, aa. Voitte olla rauhassa toista mieltä, mutta tiedän että tämän kirjan kieli toimii. Teen siitä tosin vielä parempaa, ja jos tämä energia kantaa, se tulee olemaan kuin lentämistä. Jos tämä ei Teidän mielestänne ole suomea, niin sitten se on jotakin muuta. Haistakaa vittu, sanon tämän kaikella rakkaudella, haistakaa vittu, rakastan teitä.
No niin. Hyvästi blogi. Joksikin aikaa. Jouluna tämä kirja on lähetetty eteenpäin, ja tällä kertaa tarkoitan tätä.
Blogi lähtee ("englannin"kieliseen blogiin saatan kyllä twiitata edelleen järjettömyyksiä), ja tilalle tulee seuraavia asioita:
- pieni mökki kaupungin ulkopuolella
- polkupyörä
- kaukoliikennebussit toisiin kaupunkeihin yöllä
Heippa, heippa, heippa! Aa aa aa, kiitos kiitos KIITOS
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Et ole huijari. Lapsen vilpittömyys on eri asia kuin lapsuuden jo taakseen jättäneen vilpittömyys. Pieni lapsi ei edes osaa vielä olla petollinen. Aikuinen sen sijaan on tämän edessä: hän osaa olla petollinen ja vilpillinen ja hän kykenee valitsemaan kuinka toimii. Onko hän vilpillinen vai vilpitön. Tiedostamista nimenomaan tarvitaan siihen, tiedostaminen on ehto sille että voi olla vilpitön.
VastaaPoistaSinun kunnianhimosi ja unelmasi ovat sinun, ne ovat hyviä asioita. Oikeasti, siis aivan todella oikeasti kukaan täällä ei voi käskeä sinua toimimaan jollakin tavalla. Se, mikä on jonkun ihmisen tie ja tavat elämässään ei ole normi kenellekään toiselle. Sinun historiasi on ainoastaan sinulla ja sinun tulevaisuutesi on ainoastaan sinulla. Sinä päätät siitä ja sinä vastaat.
Hyvää Potterin kirjoittamista. Levätäkin kyllä kannattaa välillä, mutta kyllähän ruumis ja pää yleensä antaa merkkejä silloin kun on sen aika.
Totta, totta. Olen kuitenkin huomannut, että monessa tapaamassani ihmisessä on ollut tietynlaista luonnollisuutta ja välittömyyttä ja aitoutta, sellaista joka vain näyttää puuttuvan minusta. Kun olen luonnollinen, välitön tai aito, tiedostan sen niin vahvasti että alan epäillä voiko se edes olla totta vai esitänkö sittenkin vain olevani jotain mitä en ole.
PoistaEn ilmeisesti reagoi ruumiini ja pääni merkkeihin. Olen kuulemma laihtunut selvästi aivan viime aikoina. En ollut itse huomannut sitä, mutta taitaa olla totta etten ole muistanut syödä enkä varsinkaan nukkua läheskään normaaleja määriä, vaikka rakastan kumpaakin asiaa. En jaksa levätä, masennun, mutta on pakko jarruttaa joillakin elämän alueilla.
Niin, ja jatka kommentoimista. Nämä ovat hienoja.
PoistaEn minä itsekään usein kykene ajattelemaan itseäni erityisen luonnollisena tai välittömänä tai aitona. Mutta olen nähnyt itseäni jo sen verran, ja tunnen itseäni sen verran, että tiedän sen olevan jossakin määrin harhainen ajatus. Minä vain olen rakentunut sillä tavoin. Eivätkä muut näe asiaa aivan sillä tavoin, eivät varsinkaan silloin kun oppivat tuntemaan minua.
PoistaVastaavasti ne ihmiset, jotka ensi alkuun vaikuttavat hyvin luonnollisilta ja välittömiltä ja aidoilta, voivat olla myös jotakin hyvin muuta.
Kai se on vain niin, että voimalla on aina oltava vastavoimansa. Ja pyrkimys noiden voimien ymmärtämiseen ja tasapainoon on se merkittävä asia.
Anteeksi vastauksen hitaus, olin metsässä ja poltin puita takassa.
PoistaNiin. Luultavasti ongelma on sosiaalinen kokemattomuuteni, jonka takia kuvittelen aivan tavallisten inhimillisten ilmiöiden olevan suuria ja vaarallisia ja erottavan minut dramaattisesti Kaikista Muista, vaikka todellisuudessa ne juuri yhdistävät minut kaikkiin muihin.
Olisi kuitenkin kiva joskus sanoa jotain totta ja kaunista ilman että ääni päässäsi huutaa "SANOT NYT JOTAIN TOTTA JA KAUNISTA. JUURI NYT. TÄMÄ ON TOTTA JA KAUNISTA."
Pakko muuten sanoa tämä (sulkekoon tämä osuuteni keskustelussa kirjastani) (huomenna poistun muutamaksi yöksi kaupungista):
VastaaPoistaTaakse jäänyt päivä oli varmaan onnellisin päivä elämässäni pitkään aikaan. En edes tehnyt juuri mitään, kävin siskoni kanssa elokuvissa ja söin seitankebabia bussipysäkillä, mutta olin koko ajan ihmeellisen hyvällä tuulella, kevyt, helpottunut, itsevarma, toiveikas, innoissani. Se tuntui selittämättömältä ja järjenvastaiselta, mutta veikkaan että syy on tämä:
Uskon tähän kirjaan.
Aikaisemmin en ollut varma, ja epävarmuus rasitti minua ilmeisesti enemmän kuin itse tajusin. Tarvittiin nähtävästi vain se että muut vakuuttivat kirjan olevan paska. Kun tämä oli sanottu tarpeeksi monta kertaa ja tarpeeksi monella tavalla ja selvisin alkuhämmennyksestä ja tajusin kaiken jälkeen _rakastavani kirjaa enemmän kuin koskaan_, tajusin uskovani siihen. Se oli yllätys joka jotenkin sytytti minut tuleen. Kuulostan dramaattiselta, mutta elämä on usein dramaattista.
Rakastan tätä aivan uudenlaisella voimalla ja kun rakastat sitä mitä kirjoitat, muutut vähintään 10 kertaa paremmaksi. Tässä oli paljon löysää ja nyt tiedän osaavani ottaa sen pois. Kaiken löysän kanssa kirjan elinmahdollisuudet olisivat olleet huonommat.
Tarina ei ole kliseinen, kankea eikä pinnallinen. Niitäkin välillä, mutta samalla niin paljon myös niiden vastakohtia, että yhdistelmällä on potentiaalia olla jotakin voimakasta. Kirjan sisällä hengittää tappeluni kauhua ja masennusta vastaan aikaväliltä syksy 2012 - syksy 2014. Yritin löytää toivoa, ja arvelen että tämä voi myös antaa sitä. Tämä tarina saattaa viedä minut siihen alkuun jonka haluan. Aika näyttää.
Laitoin näkyville reilut 1% kirjan tekstistä. Jos kirja vaikuttaa sen prosentin perusteella huonolta, sitten prosentti valikoitui huonosti. Loput 99% ovat loput 99%. Aika näyttää.
Maanis-depressiivinen Harry Potter.
piä kivvaaa kuulemisiin!
VastaaPoistaPiän!
PoistaApina saatana.
VastaaPoistaErityisen paska maku jäi kattoo tyyppiä joka yrittää huolehtia kaikista ja paskot vaan päälle. Ispa kyenny olemaan ite johdonmukaisempi koirankouluttaja
En ollu tänä iltana pahempi kuin muut. Tiedän etten ollut. Mikä selittyy sillä että muutkin oli vitun perseestä
PoistaOkei, olin ilmeisesti pahempi kuin muistin.
PoistaEn tajuu että kuka on lyöny mua nenään tai oonko törmännyt johonkin, mutta mun nenä on kipeä. Kenties ansaitsen sen.
Mää mietin just yks päivä että sulle vois äläsdee-trippi tehdä poikaa ja asetella asioita kohdilleen, mut sit muutinkin Kiinaan ja huutelu jäi.
VastaaPoistaJoka tapauksessa, vinkki kanssakirjailijalta: älä pyörittele ja panttaa sitä kirjaa keskenäsi! Oma kirjoitusprosessini oli huomattavan lyhyt verrattuna omaasi (5 kk), mutta tuonakin aikana painetta tuntui kerääntyvän kerääntymistään, kunnes lopulta tyrkkäsin sen varmaan kymmenelle ihmiselle samanaikaisesti luettavaksi. Pointtini siis on: kirjoittamisprosessia ei kannata mystifioida liiallisuuksiin - kirjoittaminen on ihan samanlaista inhimillistä tekemistä kuin trippailu, sekstailu ja, öö, no vaikka kakkailu. Itseensä patoaminen on turhan rankkaa ja loppupeleissä aika hyödytöntäkin. Kirja on pelkkä käsikirjoitus niin kauan, kuin se muhii omissa oloissaan. Varsinainen kirja siitä tulee vasta silloin, kun se kohtaa lukijan.
Ja jos sopivia lukijoita ei tunnu löytyvän, niin mäkin oon vapaaehtoinen lukemaan!
Olin siis hyvin lähellä LSD-trippiä ja sit sä häivyit Kiinaan? Törkeää! Ilmoita heti kun tulet takaisin!
PoistaEn ole vielä varma, miten suhtaudun kirjaan tuossa mielessä tästä eteenpäin.
Tiedän mitä aion muuttaa. Muutettavaa on paljon. Aion deletoida kokonaisia jaksoja ja kirjoittaa niiden tilalle jotain huomattavasti parempaa. Tiedän mitä on kirjoitettava. Tällä hetkellä kerään jonkinlaista rohkeutta tehdä mitä on tehtävä. Toivon, että kun lähiaikoina ryhdyn tähän, se tapahtuu räjähtävän nopeasti.
Keskeneräisen jutun esitteleminen muille ei ole hyvä idea. Se ei tee hyvää. Olen siitä melko vakuuttunut. Valmista tai miltei valmista juttua sen sijaan voi ja pitää esitellä muille. Saa nähdä.
Kaikessa tekemisessä, kirjoittamisessa ja kirjoittamisen esittelemisessä, tärkeintä on luultavasti että se tuntuu oikealta. Ennemmin tai myöhemmin tulee tuntumaan oikealta laittaa tämä kirja maailmaan.
PoistaSuurimpia ongelmia kirjoittamisessani nykyään on kyllä se että otan sen liian vakavasti. 16-vuotiaana vain kirjoitin. Silloinkin olin mielipuolisen kunnianhimoinen, mutta silti vain kirjoitin ja kirjoitin, ja se oli niin yksinkertaista. En ole koskaan myöhemmin ollut niin hyvä. Haluan päästä siihen takaisin.
Poista"kaiken tiedostaminen tuntuu vilpilliseltä"
VastaaPoistaexactly. hyvin yksinkertaisesti onnistuit sanahtamaan epämääräisestä ahdistuneen virittyneestä tilanteesta, jossa olen paininut itseni kanssa niin kauan, kun muistan. en mä tiedä.
olen myös huijari. ainakin tuntuu, että huijaan itseni kaikesta läpi ihankuin elämä ja sanat ja liikkeet olisivat ihan tahattomia ja hetkellisiä vaikka kaikki on tarkkaa koreografiaa. saatana.
I know the feel, brother. :I
PoistaHymiö tuntui relevantilta.