Sinä! Niin, sinä. Tule ajelemaan busseilla kanssamme torstaina

1) Ensin tämä:

Äsken tapahtui jotain hyvin omituista. Olin etsimässä jotain ja hiivin sen takia vanhempieni pimeän makuuhuoneen oven ohi. Kuulin heidän keskustelevan jostakin, vaikka heidän olisi luullut nukkuvan. Pysähdyin ja astuin lähemmäs ja jäin kuuntelemaan.

He keskustelivat minusta! Mitä! Se oli uskomatonta. Olisin voinut oksentaa kiihtymyksestä. Näinkö vanhempani keskustelevat minusta, kun en ole paikalla? En oikein tiedä kuinka paljon olen kertonut heille yksityiskohtia elämästä jota nyt elän, mutta he tiesivät minusta hätkähdyttävän paljon.

He kehuivat ihmisiä jotka olen tavannut. Se oli todella outoa. Joka tapauksessa heillä on käsitys, että ihmiset ympärilläni välittävät minusta, tiedostavat lapsellisuuteni ja vievät minua hyvään suuntaan. He ajattelevat että olette minulle hyvää seuraa. Lisäksi he kuvittelevat, että lähden kenties opiskelemaan nyt kun moni ihminen elämässäni lähtee opiskelemaan.

Voi luoja, tuossa asiassa he eivät tunne minua ollenkaan. Minulle on aivan yhdentekevää menevätkö kaikki ympärilläni opiskelemaan vai meneekö kukaan. Itselläni on muut suunnitelmat, ne ovat totta ja vahvoja eivätkä ne tule muuttumaan. Teen unelmistani totta, ja siinä on kaikki, eikä mitään muuta polkua ole. (Kyse on varmaankin toiveajattelusta; he haluavat että teen jotain turvallista. Näytän heille vielä. He haluavat minulle hyvää, ja annan heille jotain parempaa.)

Kun he alkoivat puhua siitä kuinka rakastunut olen, painoin naamani käsiini. Mistä he sen ovat keksineet? Se oli epätodellista. Seisoin parin metrin päässä pimeydessä ja kuuntelin keskustelua minusta. Tältä tuntuu Harrysta näkymättömyysviitan alla!!!!!!!!!!!!!!! Anteeksi huutomerkit, taas.

Joka tapauksessa, se oli käsittämätöntä. Halusin ottaa kantaa kaikkeen mitä he sanoivat, koska he olivat ymmärtäneet lukuisia yksityiskohtia väärin, mutten voinut, ja sitten menin pois. Olen hyvin kiihtynyt tällä hetkellä. Kuinka jännittävää.



2) Sitten varsinainen asia:

Suunnitelmani on ilmeisesti täyttää 20 vuotta torstaina 21. päivä. Se on suunnitelmani, ja näyttää siltä että aion pitää siitä kiinni.

Olen keskustellut asiasta parin vaarattoman sarjamurhaajan kanssa, ja heidänkin mielestään olisi hyvä idea että juhlistaisimme tätä dramaattista faktaa AJELEMALLA BUSSEILLA YÖLLÄ. Tähän tarvitaan vain Helsingissä toimiva bussikortti tai hieman taskurahaa. Nämä tulevat olemaan pääkaupunkiseudun kuumimmat bileet. Hallitsematon, riehaantunut humalatila saavutetaan häikäisevillä öisillä maisemilla. (Toki saa tuoda myös eväitä. Voisin järjestää evästarjoilun niin kuin koulun luokkaretkille: Trip-mehu, banaani ja vegaaninen juustosämpylä. Kyllä, vegaanista juustoa on olemassa. Se ei yleensä ole kovin hyvää, mutta siinä on potentiaalia.)

En tiedä. Minun puolestani kuka tahansa saa tulla mukaan, jos huvittaa. Riippumatta siitä olemmeko jo tavanneet vai emme. Vähän samaan tyyliin kuin sateinen Paloheinä pari kuukautta sitten: jos kaipaat tällaista omituista inhimillistä kontaktia omituisten tuntemattomien sielujen kanssa, tule. Sinun ei tarvitse olla täysjärkisen, älykkään tai sujuvan oloinen. Nolous ja outous on hyvä. Voit olla täysin mykkä, jos huvittaa. Jos haluat tulla, tule ihmeessä. Olet tervetullut.

No niin. Sana on nyt maailmassa. Hyvin mahdollisesti paikalle tulee 2,5 ihmistä ja bileet ovat hurjat. Pienellä porukalla asiat ovat usein hurjempia kuin suurella. Mutta olen valmis myös sellaiseen yllättävään tilanteeseen, että paikalle saapuukin kolmetuhatta hanipupua. En tiedä mikä hanipupu on, mutta olisi kieltämättä jännittävää nähdä niitä kolmetuhatta samassa bussissa.