Mennään uimaan

Eilen tai siis virallisesti toissa päivänä olin kuulemma "raivostuttava ja töykeä ja kovaääninen ja itsekeskeinen ja itseäni toistava" ja keräsin kaikkialta negatiivista huomiota. Toisen silminnäkijän mukaan en ollut minä vaan Dikki Hiiri.

En oikein tiedä mitä muuta voisin sanoa kuin että anteeksi. Olin perseestä. En ole oikeasti niin perseestä.

Tämä on ollut elämäni hulluin viikko. Siis siinä merkityksessä, että olen oikeasti ollut jotenkin hullu. Vietin viikon jossain oudossa pakahduttavassa tilassa, joka oli hehkuva sekoitus itseinhoa ja outoa kaipausta. Jos istuin paikoillani, rummutin kaikkia ympäröiviä pintoja järjettömästi käsilläni. En nukkunut käytännössä ollenkaan.

Eniten häiritsee, että kohtelin ihmisiä ympärilläni niin huonosti. Olin oikeasti vitun vastenmielinen idiootti. Sanoin inhottavia asioita. (Hyi helvetti!!!!!) Tein inhottavia asioita. Aiheutin huolta ja murhetta. Käyttäydyin niin oudosti, että koirani meni sekaisin.

Toivon että se on nyt ohi. Nukuin nyt koko päivän ja yritän olla "normaalimpi". En tietenkään voi palata "normaaliksi" jotain nappia painamalla, mutta yritän tajuta että ympärilläni on muita ihmisiä enkä voi häiritä heidän elämäänsä jatkuvasti omalla kriisilläni. Jos käyttäydyn idioottimaisesti, minulle saa ja pitääkin sanoa että turpa kiinni.

Myöhemmin tulen muistelemaan tätä viikkoa ja ajattelemaan että tämä oli jonkinlainen hermoromahdus. Kokemuksena opin tästä paljon. Se oli hauskaa, ja sitten se lakkasi olemasta hauskaa. Toivon että tämä on nyt ohi, mutta en voi olla täysin varma.

Pystyn kuvittelemaan että useampikin ihminen on tällä viikolla harmitellut kun piti mennä kiskomaan se hullu susipoika ulos luolastaan ja pistää sen pää sekaisin.

Jos joku haluaa hengailla kanssani, kertokaa. Haluan hengailla ja yrittää olla ainakin jossain määrin ihmisiksi. Saatan olla outo, mutta sitä nyt olen ollut aina.