Pyromaani

Alkaako Toivo Rotkon oikea nimi A:lla?

____________________________________________________________________


Julkaisisipa Herra Ylppö jonkin hyvän biisin nyt keväällä. Mulla ei ole mitään erityistä suhdetta Herra Ylpön musiikkiin, mutta jo kahta hyvää kevättä mun elämässä on määrittänyt joku Herra Ylpön kappale. Ihan sattumalta. Vuonna 2010 se oli Horros, 2012 se oli Mustat hevoset. Oi oi, good times, good times

Palasin äsken kotiin busseilla ajelemasta. Itäkeskuksessa nousin bussiin 550, ja oi oi se oli mukavaa.

Bussi odotti ensin n. 7 minuuttia siinä lähtöpysäkillä. Kyytiin nousi hiljalleen joitakuita ihmisiä. Vähän ennen lähtöä tajusin viihtyväni harvinaisen hyvin.

Bussin matkustajisto oli seuraavanlainen: Kaksi somalimiestä puhui kumpikin omalla paikallaan kovaa puhelimiinsa. Kuskikin oli somali. Eteeni asettui about 60-vuotias ehkä kongolainen mies, joka kuori mandariinia ja mutisi hänkin itsekseen jotain afrikkalaista kieltä. Hänen edessään istui pitkätukkainen viulunsoittoa harrastavan hipin näköinen tyyppi syventyneenä paksuun kirjaan. Keskiosassa seisoi nuori rastatukkainen nainen pienen haukahtelevan terrierin kanssa. Kohta sisään tuli vielä nuori Tyylikäs lähi-itäläinen mies ja hänen jälkeensä nuori blondattu homppeli, jonka käsivarrella roikkui käsilaukku ja joka myös puhui puhelimeensa. Sitten olin vielä minä, joka näytän muuten vain oudolta. Totta kai paikalla oli myös pari hiphoplippispäistä yhdentekevää Jare&VilleGallea, mutta niitä nyt on joka bussissa joten sillä ei ole väliä.

Lähtöön oli pari minuuttia, kun sisään käveli vielä iso kaljupäinen partajätkä. Hän näytti siltä että olisi ihan hyvin voinut kuulua Suomen vastarintaliikkeen iskujoukkoihin. Hän istui jonkin matkan päähän minusta ja kongolaisukosta, ja sitten me odotimme bussin lähtöä humisevassa Hiljaisuudessa, joka ei oikeastaan ollut hiljaisuutta koska sen rikkoi rauhoittavasti kahdesta suunnasta kantautuva kovaääninen somalin kieli, pikkukoiran haukahtelu ja silloin tällöin väliin tunkeva blondatun homon korkea tukahdetettu naurunpyrskähdys. Ne äänet jotenkin sekoittuivat meditatiiviseksi huminaksi, ja tuli oudon lämmin ja rauhallinen olo ja aloin miettiä että haluan muuttaa Afrikkaan. Se patriootti.com-ihmisen näköinen partajätkäkin loi läsnäolollaan vain miellyttävää lisää siihen huminaan. Tuntui hyvältä olla siinä seurassa.

Istuin kyydissä niin kauan että jouduin Espoon puolelle ja jouduin sitten juoksemaan kilometrikaupalla öisiä katuja korvat jäässä ja verenmaku suussa ennen kuin pääsin takaisin Helsingin maksualueelle.



Viihdyn ihmisten keskellä ylipäätään paremmin kuin yksin ollessani ajattelenkaan. Usein tuntuu yksinkertaisesti hyvältä olla yksi nimettömistä kansalaisista vaeltamassa jonkin supermarketin käytäviä klo 7 aamulla. Tuntuu hyvältä kun kassatyttö hymyilee tietämättä että olen vihainen yhteiskuntakelvoton pyromaani. (En oo pyromaani, mutta oon tuntenut vetoa pyromaaneihin jo kauan. t:hessuhopo) "Haluatko kuitin?" "Emmä tarvii." Sitten hymyilemme toisillemme ja minä astun ovista takaisin kadulle muovikassissa sipsipussi ja kaksi puolen litran limupulloa ja tunnen että MINUT HYVÄKSYTÄÄN, kukaan ei katso oudosti, kukaan ei tiedä minusta mitään.

Eilenkin katselin jonkin pienen Siwan kassajonossa kuinka turkistäti ja pinkkiin puettu pikkutyttö maksoivat ostoksiaan, kun pikkutyttö yhtäkkiä huomasi näkyvänsä katonrajan TV:ssä valvontakameran kuvasta: "Kato, mä oon telkkarissa!" "Joo, sä oot telkkarissa", sanoi turkistäti stressaantuneena, mutta kun lapsi hyppi ja viuhtoi TV-ruudulla, tätikin heltyi ja hän ja kassanainen intoutuivat kummatkin vilkuttelemaan kameralle. Ja sitten kaikki kolme seisoivat siinä ja riehuivat näkyäkseen TV:ssä ja minä hymyilin ja ajattelin että onpa mukavaa.

Maksettuani sipsipussin ja kaksi puolen litran limupulloa nousin bussiin, ja siellä takapenkillä istuva n. 15-vuotias Kova Jätkä tuijotti minua uhkaavasti ja minä hymyilin hänelle hajamielisesti ja ajattelin että ääääh, miksi yrität olla Kova Jätkä kun on niin paljon mukavampaa olla HULLU JÄTKÄ

woooooooooo
jeaaaaaahhhhh