Kasvoja

Siskoni näkee Pirkko Saisiota jatkuvasti kaupungilla. Siis ihan vaan vilaukselta. Yleensä siskoni esim. kävelee jonkin kahvilan ohi tai istuu bussissa tai muuta vastaavaa, kun yhtäkkiä hän huomaa tuijottavansa Pirkko Saisiota silmästä silmään. Ilmeisesti Pirkko Saisiolla on tapana toljottaa vastaantulijoita häpeilemättä suoraan silmiin tai sitten hän näkee siskossani jotain tuttua tai kiinnostavaa.



Minä en ole koskaan nähnyt Pirkko Saisiota. Tai kerran joo: istuin siskoni kanssa ratikassa. Yhtäkkiä siskoni sanoi: "Kato!" Katsoin ikkunasta ulos ja näin jonkun kävelevän katua poispäin. "Se oli Pirkko", siskoni sanoi selittämättömän tuttavallisesti. "Se katto mua suoraan silmiin. Olipa uhkaavaa."


Antti Nyléniä näen tosi usein. Aina jossain Sörnäisissä, aina bussin ikkunasta. Hän raahustaa yleensä eteenpäin joidenkin raskaiden kassien kanssa ja tuijottaa maata ja näyttää alakuloiselta.

Jos katseeni joskus kohtaisi Pirkko Saision katseen, menisin hänen luokseen ja sanoisin: "Sun äidinkielenopettajan nimi oli Ruutusotilas" ja osoittaisin näin tuntevani hänen tuotantonsa. (No ei, oikeasti en tekisi mitään jos katseeni joskus kohtaisi Pirkko Saision katseen.) (Pirkko Saisio -rakkauteni on Woody Allen -rakkauteni ohella oudoimpia rakkauksiani.)

Jos joskus sattuisin samaan paikkaan Antti Nylénin kanssa, taputtaisin häntä selkään ja sanoisin: "Älä sure. Me voitetaan vielä." (En nyt jostain syystä muista, onko ihmisillä tapana lohduttaa toisiaan taputtamalla selkään. Vai olalle? Vai mihin????)


Tuntuu, ettei nykyään voi mennä ulos törmäämättä ihmisiin, jotka tunnen mutta jotka eivät tunne minua. Siinä on jotain pervoa. Tykkään olla Kasvoton Anonyymi. Ei haittaa vaikka liukastuisit kadulla perseellesi, kun kukaan ei kuitenkaan tiedä kuka olet.