Ne, jotka sanovat, ettei taide voi tavoittaa ihmisiä, tai että siitä ei voi oppia mitään, tai että sillä ei voi muuttaa maailmaa, ovat yksinkertaisesti ihmisiä, jotka tekevät taidetta joka ei tavoita ihmisiä, taidetta josta ei voi oppia mitään, taidetta joka ei muuta maailmaa.
Olen miljoona kertaa nähnyt elokuvaohjaajan tai kirjailijan tai muusikon tai muun taideihmisen sanovan että "tämähän on vain pelleilyä" tai että "ainahan voi kuvitella muuttavansa maailmaa, mutta realiteetit on kohdattava" tai "nuorempana sitä halusi kuvitella vaikuttavansa asioihin, mutta kyllä ne haaveet ajan kanssa karisivat". Mitä vittua? Tuossa ei ole mitään järkeä. Tuo ei lähde mistään. Sille ei ole mitään todellisuuteen pohjautuvaa perustetta. Jos taiteella ei voi muuttaa maailmaa, niin MILLÄ voi? Jakamalla lentolehtisiä rautatieasemalla? Mikään, mikään ei vaikuta ihmismieleen niin tehokkaasti kuin taide. Laulu tai elokuva tai kirja tai vaikka esseekokoelma tai performanssiesitys on parhaimmillaan kokemus, joka vaikuttaa ihmisen psyykeen ja ajatteluun kokonaisvaltaisesti, mahdollisesti peruuttamattomasti, kaikkialle, sydämeen ja aivoihin ja helvetti sukuelimiin. Minä ainakaan en olisi MITÄÄN ilman niitä ääniä jotka olen kuullut, lauseita jotka olen lukenut, elokuvia jotka olen nähnyt. Voin jäljittää niihin teoriassa kaiken poliittisuuteni, paloni ja ajattelukykyni.
"En yritä muuttaa maailmaa taiteellani, sehän on mahdotonta" on perseensä liian vakavasti ottavien ja kyseenalaistuskyvyltään puutteellisten taiteentekijöiden joukkopsykoosi. Se on täyttä paskaa, mutta jostain syystä on päätetty että tuollaisia puhumalla taiteilija pääsee "vakavien", "kypsien" ja "maanläheisten" kulttuuri-ihmisten joukkoon.
Jos päätät muuttaa maailmaa, muutat maailmaa. Jos taas hienostelet ja hoet kypsien taiteilijoiden paskamantroja, päädyt tekemään tauluja joissa on eri kokoisia laatikoita jännittävissä asetelmissa. Jos taas lähtökohtaisesti kuvittelet, että pystyt muuttamaan maailmaa värikkäillä laatikoilla tai 15-sivuisella runokokoelmalla nimeltä Juoksen sadepumpuliympyrää kyynelpisarani ympärillä ja sitten petyt kun mikään ei mullistunutkaan, älä syytä taidetta, syytä itseäsi: olit jo lähtökohtaisesti luovuttanut.
Tajuan kyllä että kaikki eivät halua muuttaa maailmaa. Mutta en ymmärrä heitä.
(Mietin että laittaisin tähän jonkin sattumanvaraisen kuvan ja päätin sitten kokeilla että mitä olin viimeksi copynnyt. Painoin siis CTRL+V.
Sain TÄMÄN:
mikä on uskomatonta koska en ole IKINÄ kopioinut tai edes NÄHNYT tuollaista kuvaa. En IKINÄ. How is this possible? Elämän pieniä mysteerejä.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Sano mulle jotain tai kuolen