lauantai 4. lokakuuta 2014

Ainut suunta on reunan yli

En voi reagoida jokaiseen uudenlaiseen suureen kokemukseen sekoamalla. En voi reagoida jokaiseen uudenlaiseen suureen kokemukseen lopettamalla nukkumisen viikoksi. En voi reagoida jokaiseen uudenlaiseen suureen kokemukseen taantumalla hysteeriseksi teiniksi.

Jos jatkan samaan tyyliin, elämä tulee tuhoamaan minut. Sillä uudenlaisia suuria kokemuksia on vielä tulossa. Tämä on vasta alkua. Kun ajattelen sitä, jossain keuhkojeni yläpuolella on hullu hermostuttava lepattava tunne, kuin aikoisin hypätä veteen hyvin korkealta. Ehkä elämä on juuri sitä.

Ainut suunta on reunan yli. Jos jäät tähän, kuolet. Jos hyppäät, sinulla on sentään mahdollisuus. Tämä on näin yksinkertaista. Tiedän että pelkäät.

Joskus katsomme kaikkea tätä mitä on tapahtunut ja ajattelemme että siinä oli jokin tarina. Se on yksi elämän mekanismeista.

Yksi jännittävä asia on, että kirjojeni päähenkilöt ovat järjestelmällisesti reagoineet asioihin juuri tällä tavalla. Ja nyt on käynyt ilmi, että olen itse juuri tällainen. Toisin sanoen arvasin siis hyvin miltä elämä tuntuisi ennen kuin olin edes kokeillut.

En aio kirjoittaa kirjaa ollenkaan pariin viikkoon. Nyt pitää hengittää asioita sisään, ei sylkeä niitä ulos.

En ole epärakastettava. Outo kyllä ja kummallinen. Mutta normaalit eivät olekaan erityisen rakastettavia.

7 kommenttia:

  1. Aah, en voi ymmärtää miten olen voinut valittaa näin paljon, koko ajan! Olen valtavan ihmeissäni ja kiitollinen ihmisistä elämässäni. Ei voi olla totta! Kiitos että olette tässä mukana. Kiitos että minä saan olla mukana. Se, mikä tulee, tulee. Ei tarvitse tietää mitä se on.

    VastaaPoista
  2. Kuunteleekohan joku The Nationalia sadan vuoden kuluttua? Kuunteleeko joku Morrisseytä sadan vuoden kuluttua? Miltä se tulee tuntumaan? Tuleeko se olemaan aavemaista, muinaisen maailman, kauan sitten kuolleiden ihmisten laulujen kuunteleminen?

    Tuleeko joku sadan vuoden kuluttua löytämään jostain Big Brother 2014 -jaksoja ja katsomaan niitä ja ajattelemaan, että olivatpa ihmiset sata vuotta sitten samanlaisia kuin nyt? On eri asia nähdä sumeita mykkäelokuvia kuin tämän päivän kirkasta ja elävää kuvaa.

    VastaaPoista
  3. http://youtu.be/CRKnbIcTlR0

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laulaja näyttää Ismo Alangolta vaikkei näytä yhtään Ismo Alangolta.

      Poista
    2. Ismo Alanko ja Ilkka Alanko sen sijaan ovat kaksi eri versiota samasta naamasta. Voisi nukkua taas.

      Poista
  4. jostain syystä et päivity mun lukemistoon, mutta mä tulin iloiseksi kun rotta muistutti että oot olemassa. vaikka ootkin ihan pihalla, otat vaan kaikkia asioita vastaan ja meet niitä päin varomatta. ei mikään ihme jos törmäilet vähän.

    te vietätte merkityksellisiä aikoja. Te ette yritä sopeutua siihen, että ihmiset yrittää teeskennellä että kaikki on hyvin kaikki on hyvin kaikki on hyvin kaikki on hyvin .. .. .. ... ... jotenkin kadehdin tota kykyä olla todellinen, kirjoittaa todellisista asioista, kohdata ällöttävän todellisia asioita.

    ajattelin vain sanoa.

    ps. zuppa varmasti tapaisi sut uudelleen mielellään, ootte aika samanoloisia ihmisiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. (Kiitos Rotta.) En päivity, koska vaihdoin blogin osoitteen. Blogger on sillä tavalla raivostuttava. Argh. Klikkaa itsesi uudelleen lukijaksi, niin alan päivittyä taas!

      Kauniisti sanottu.

      Olet itsekin todellinen. Ellet sitten ole suuri valhe, joka vaikuttaa hyvin todelliselta?

      En ole samastunut varmaan keneenkään samalla tavalla ja yhtä syvästi kuin Zuppaan.

      Poista

Sano mulle jotain tai kuolen