Kvister elää jo omaa elämäänsä

There are more than enough / to fight and oppose / Why waste good time / fighting the people you like / who will fall defending your name / Oh, don't feel so ashamed / to have friends.

Jepulis-jee. Vasta viime aikoina olen alkanut kuunnella oikeasti mitä lauluissa lauletaan.

"On pakko olla yksin", sanoin ja lähdin kurpitsabileisiin. Aivan. En usko että pakeneminen ja eristäytyminen olisi oikea ratkaisu. En voi tehdä sitä taas.

Olisi aivan typerää toimintaa häipyä joukostanne, hirviöt. Ette ole aina mukavia, ette aina ymmärrä minua, en aina ymmärrä teitä, joskus teette minut hermostuneeksi, mutta tehän olette silti aivan ensiluokkaisia ihmisiä. Kukaan ei voi pidellä kynttilää teille. En tiedä kuinka pääsin tällaiseen mukaan. Olisi idioottimaista hypätä laidan yli ja kadota takaisin pimeään.

Tästä blogista on tullut eräänlainen avoin kirje ihmisille elämässäni. Se tuntuu juuri nyt oikealta. Jos jollekulle tulee ulkopuolinen olo, niin ole hyvä ja astu osaksi elämääni. Olet tervetullut ja haluan oikeasti tuntea sinut, nyt kun kerran olet siellä. (t. Jarisi)

Katso tämä!:

Tuo kissa on niin söpö että pääni hajoaa. Se näyttää mielestäni ihan Harriet Wheeleriltä.

Urbaanin sanakirjan määritelmä sanalle 'nysvätä':

Hoitaa liian hitaasti ja vaikeasti jotain yksinkertaista pikkuasiaa maksimaalisella etanamaisuudella ja ärsyttävyydellä.

- Nyt loppu se nysvääminen alkuunsa!

Voisitteko lopettaa nysväämisen ja ryhtyä toimintaan? Nyt loppu se nysvääminen alkuunsa! Vähän intohimoa tuohon siveelliseen pelleilyyn! Tuota ei jaksa katsella Erkkikään! Haluan dramatiikkaa, seksiä ja räjähdyksiä!

Minulla on raivostuttavia ongelmia, joiden syvyydestä minun on selvästi toistaiseksi mahdoton puhua, mutta se on varmaan aika tavallista. Eivät ihmiset yleensäkään puhu siitä mikä on kaikkein vaikeinta ja kipeintä. Tämä tarina on hullu, mutta aion laittaa pääni kestämään. Ajattelin olla yksi niistä jotka selviytyvät.

Olen tuntenut nyt pari päivää tietynlaista erikoista voimaa. En osaa täysin selittää sitä, mutta se tiivistyy siihen ajatukseen, että voin olla onnellinen tässä elämässä vaikka olen ruma, ärsyttävä, nolo ja epäonnistunut. Kohtaan kaikki demonini itse. Istun niiden kanssa pöydän ääreen. Juomme punaviiniä ja nauramme niin että melkein tukehdumme. Sitten saatan ne ovelle ja toivotan hymyillen hyvää yötä. Olen totta kai hukassa, mutta en tarvitse ketään muuta kertomaan minulle mitä ja miten pitäisi olla. Löydän sen kaiken itsestäni. Tiedän mitä on tehtävä, ja kaikki muu on yhdentekevää. Olen vaikutteille altis vain niin paljon kuin koen itse hyödylliseksi. Maailma saa lyödä kovempaa. Huhhuh.

Mieleni on vahvempi kuin tämä. Elämä on kaunis.