Ei sillä väliä, mää en usko kumpaankaan

Bussissa lähelleni istui joukko noin 10-vuotiaita tyttöjä, jotka haisivat todella pahalta. He haisivat niin läpitunkevasti, pistävästi ja väkivaltaisesti joltain imelältä vispipuurolta, että jouduin pidättelemään henkeäni. Sitten ajattelin kuinka kirjoittaisin nämä lauseet blogiini ja pärskähdin niin että he katsoivat minua säikkyinä villieläiminä. Kannattaa kuunnella tuo biisi. Oikeasti, KUUNTELE, kuuntele se, sen melodia on vieläpä(!) parempaa kuin Jeesus.

"Hyvyydestä" kiisteleminen tuntuu jälkeenpäin aivan typerältä. Ei jaksa. Kaikki me olemme kuitenkin ihan ok ihmisiä.

Olin siskoni kanssa Sörnäisissä illalla bussipysäkillä, kun Tupu, Hupu ja Lupu osuivat yllättäen paikalle. Se oli todella outoa. Tajusin miten kauas toisistaan olen erottanut vanhan kotielämäni ja tämän uuden Ankkalinna-elämäni, ja olin jotenkin niin hämmentynyt siitä tilanteesta, että kun Lupu tarjosi falafeleja osasin vain katsoa niitä ilmeettömänä ja sanoa: "Ei, ei. Ne ovat inhottavia."

Bussissa katselin tyttöä, joka oli humalassa. Hän oli yksin ja matkalla pois jostakin. Hän oli velton ja lämpimän näköinen ja puhui puhelimeen sellaisia juttuja että "Mä en oo silleen BÖöörgh, mä oon silleen haaaah..." Kaikki lähistöllä istuneet ihmiset hihittelivät heltyneinä. Jotkut ihmiset muuttuvat humalassa ihastuttaviksi ja pehmeiksi. Haluaisin olla yksi heistä. Valitettavasti olen kuullut, että humalainen persoonani on sietämättömimpiä ja itseensä käpertyneimpiä ja noloimpia ihmisiä joita moni on ikinä tavannut.

On ihmisiä, jotka ovat tavanneet minut jo monta kertaa mutta eivät koskaan muuten kuin silloin kun olen umpikännissä ja kauhea. En haluaisi olla niin paljon humalassa, mutta olen huomannut että en. pysty. kommunikoimaan. jos en ensin juo jotain. Se on väärin ja huolestuttavaa, mutta ilman alkoholia olen vain yksinkertaisesti liian hermostunut. Saavun paikalle ja istun täysin hiljaa niin kauan että olen juonut tarpeeksi kaljaa voidakseni alkaa puhua. Sitä ennen ihmiset puhuvat minulle, mutten pysty vastaamaan kunnolla vaan hieron vain naamaani ja pudistelen päätäni.

Aaa! Kauheaa! Kaikki ei ole kunnossa. Tänä yönä saavuin monta tuntia myöhässä boolibileisiin, ja yritin puhua mutta päädyin vain pyyhkimään kyyneleitä likaisiin käsiini.

Olen kuullut, että alkoholi saa ihmiset muuttumaan rehellisiksi ja avoimiksi. Olemaan Omia Itsejään. Kertomaan asiat niin kuin ne ovat. Minulle se ei (YLEENSÄ) toimi niin. Alkoholi pikemminkin antaa minulle rohkeutta valehdella ja keksiä juttuja omasta päästäni. Olen paljon aidompi kun en juo. Humalassa alan tavallaan lasketella suustani mitä hullua sattuu ihan vain nähdäkseni, miten ihmiset reagoivat siihen. En oikein tiedä mitä se on.

En tiedä miksi ihmiset vihaavat minua. En tiedä miksi käyn niin paljon ihmisten hermoille. Yritän oikeasti parhaani, mutta en vain osaa. Yritän koko ajan muuttua tuhanteen eri suuntaan, mutta en pysty muuttumaan tästä miksikään vaikka todella, todella, todella yritän, koko ajan, joka hetki. En pysty poistamaan itsestäni niitä elementtejä, jotka tekevät minusta "vaikean".

En jostain syystä loukkaannu helposti, ja ehkä ihmiset siksi kertovat minulle niin suoraan etteivät voi sietää minua. Se ei loukkaa minua (koska pikemminkin olisi outoa jos ihmiset tykkäisivät minusta), mutta se aiheuttaa stressiä, koska se tuntuu kehotukselta toimenpiteisiin. Yleensä sävy on nimenomaan "En tiedä miksi vihaan sinua, mutta vihaan sinua"; käytännössä tämä tarkoittaa siis, että joudun itse keksimään miksi vihaat minua, ja tämä taas tarkoittaa että joudun yhä uudestaan vähän kuin virustentorjuntaohjelma käymään läpi kaikki henkiset, fyysiset ja sosiaaliset ominaisuuteni jäljittääkseni sen osan, joka toimii väärin.

(Onko ärsyttävää lukea kun kirjoitan itsestäni? Deal with it. Blogin osoitteessa lukee "ollibrander". Tämän tehtävä on olla Olli Branderin julkinen päiväkirja, joten yritä kestää, senkin hirviö.)

Sietämättömyyteni ydin on varmaan tietyssä (itse aiheutetussa?) Asperger-piirteisyydessä, joka ilmenee lähinnä tahdittomuutena. (En Osaa Käyttäytyä!!!1) Koska en itse loukkaannu kovin helposti, en jaksa ottaa huomioon sitä että jotkut ihmiset loukkaantuvat hyvin helposti ja vaativat todella hellävaraista ja tahdikasta käsittelyä kuin höyhenet. Ei saa kysellä tuolla tavalla. Ei saa jankata. Nyt pitää kysellä ja olla kiinnostunut. Keskustelujen ainut tarkoitus ei ole antaa ja vastaanottaa informaatiota. Sanojaan pitäisi alituisesti varoa. Pitäisi tietää milloin saa puhua ja milloin ei saa puhua. Pitäisi tietää milloin totuus on liikaa ja milloin se on hyväksi. Pitäisi lukea ihmisten ajatukset ja aistia se minkä he jättävät sanomatta. Pitäisi olla tietoinen tilanteiden nyansseista ja pohjavireistä.

Joskus olenkin tietoinen tilanteiden nyansseista ja pohjavireistä, mutta en vain jaksa, jaksa, JAKSA välittää niistä, koska se tuntuu niin uuvuttavalta ja turhalta. Otan mieluummin kiinnostavan, hiukan hankalan tilanteen kuin tylsän, helpon, sääntöjen mukaisen haukottelutilanteen. Haluaisin että ihmiset olisivat keskimäärin seikkailunhaluisempia ja omituisempia ja uhkarohkeampia ja itsepintaisempia. Olen todella huono taiteilija ja melko huono ihminen.

Se sentään on mennyt oikein, että en oikeastaan koskaan loukkaa ihmisiä tietoisesti. En koe mitään tarvetta satuttaa ketään sanoillani. Haluan nostaa toiset sanoillani ylös, en painaa heitä alas. Vaikka en itse loukkaannu helposti (<-- kuinka monta kertaa aion sanoa tämän?), en ole mitenkään haavoittumaton. Jos jokin satuttaa minua, niin ihmisten taipumus jatkuvasti huomautella ja muistutella heikkouksistani ja puutteistani ihmisenä.

Tai siis, se on niin tarpeetonta ja epäreilua. "Hähä, olet epäonnistunut." En tiedä mikä pointti siinä on. Luuletko etten ole itse tietoinen siitä kuinka epäonnistunut olen? Tietysti olen siitä tietoinen! Koko ajan. Kuvitteletko tekeväsi jonkinlaisen palveluksen muistuttamalla minua siitä että sain huonot kortit? Elän niiden korttien kanssa koko ajan. Anna minun unohtaa ne hetkeksi. Ole kiltti.

En kamppaa sinua epävarmuuksillasi, miksi teet sen minulle.

Vihatuksi on sentään parempi tulla kuin säälityksi. Viha on tavallaan imartelevaa, se tarkoittaa että ihminen pitää sinua vertaisenaan. Toista sääliessään ihminen pitää itseään tätä parempana. Otan mieluummin vihan kuin säälin. Sitten kun tämä kallistuu lopullisesti säälin puolelle, lähden pois enkä tule takaisin enää koskaan.

Aina voi tehdä joukkoitsemurhan.