Pitää jarruttaa.
En tiedä mitä tästä blogista on tullut. Käyttäydyn todella sekavasti ja epätasapainoisesti, ja jokin outo tarve saa mut dokumentoimaan kaiken tänne. Ehkä dokumentoinnista on jotain hyötyä. Aion silti vähentää sitä selvästi; tällainen on varmaan aika ankeaa seurattavaa. Sitten kun 32,5-vuotiaana kirjoitan omaelämäkertani, näistä hieman yli neljästä kuukaudesta tulee siihen ihan oma osuutensa. Keksikää itsellenne hauskat salanimet.
Kesä alkoi hyvin. "Tätäkö elämä on? Lähteekö se kohta vaikeutumaan?" kirjoitin silloin. Joo, se lähti kohta vaikeutumaan. Varsinkin viime aikoina miltei joka yössä on ollut kirjaimellisesti painajaismainen tunnelma. Arvelen että alkoholi on vaikuttanut tähän paljon. Reaalimaailman vajavaisuuden, itsen epätäydellisyyden ja ihmisten monimutkaisuuden ymmärtäminen on myös musertavaa. Viime ajat ovat menneet lähinnä siinä, että pohdin elossa olemista ja yritän selvittää sitä kuinka täällä voi olla onnellinen. Alan teoriassa päästä jäljille, mutta asioiden ymmärtäminen käytännössä (siis sydämessä) on aivan oma juttunsa ja vaatii rohkeutta ja viisautta. Lähitulevaisuuden tavoite on vähentää juomista ja lisätä taas kirjan kirjoittamista.
Arvelen, että tärkeimpiä tarpeita ihmisellä on kokea kuinka "me" korvaa "minän". En ole vielä päässyt siihen, mutta en ajatellut luovuttaa.
...
Suosituin hakusana jolla tähän blogiin päädytään on muuten tätä nykyä "isac elliot ilman paitaa". Aina kun joku löytää tiensä tänne sitä kautta, hiljenen pohtimaan että ketä se kiinnostaa. Ketä vittua kiinnostaa isac elliot ilman paitaa. Onko se jonkun mielestä kiihottava ajatus.
en tiedä miksi kommentoin näin paljon tai mitä wäliä tällä on tai mitä yksikertaisesti woin tarjota sulle mutta kommentoin kuitenkin.
VastaaPoistatää materiaalipaska wituttaa mua enemmän kuin mitään ja woisin kirjoittaa kirjan pelkästään wiimewiikon tapahtumista. tajusin miksi jumala on banaani tai jotakin sellaista. ihan sama mä olen räjähtänyt pääni sisäisesti ja ilmeisesti etenemässä johonkin uuteen pisteeseen. se piste ei ole kowinkaan uusi, olen ollut siellä aikaisemmin. nuorena olin oikeasti korkeammalla tasolla kuin nyt. jossakin waiheessa käärin maailman ympärilleni ja siitä tuli pilwilinna ja suoja kaikelta aidolta – merkitykselliseltä ja niin edelleen. pohjawire elämässä on joku sywä paskuus ja siinä rypeminen. tai niin siitä tuli kun annoin kukan kuihtua ja unohdin taiteen.
mä juon enemmän kuin koskaan ja elämässä tapahtuu enemmän kuin koskaan. se on paska homma myös, kaikki mitä multa odotetaan jaa toimittamatta enkä pääse toteuttamaan yhteiskunnan tarpeita. koen jotakin paskaa syyllisyyttä siitä waikka ei mun tartteis, enhän mä ole yhteiskunnalle mitään welkaa. tai ihan sama waikka olisin, en aijo niitä maksaa. mä myös ajattelin siirtää blogini suoraan tähän kommenttiosioon, käykö tämä?
en ole kännissä, olen wain tarpeeksi piittaamaton wälittääkseni kirjaimista ja isoista kirjaimista.
Mielelläni pääsisin eroon siitä tunteesta että tuhlaan nyt aikaa kun kaikki aika menee riehumiseen ja murehtimiseen. Mutta toisaalta en tiedä miten voisin kirjoittaa mitään todellista jos kieltäytyisin ensin elämästä. Valitettavasti elämä vain on ilmeisesti aika kammottavaa.
PoistaVälillä tulee kylmä melankolia enkä jaksa välittää mistään. Mutta enimmäkseen välitän kaikesta ihan helvetisti, ja se tekee tästä kaikesta selviämisen todella vaikeaksi. En tiedä, elän ehkä kaoottisinta ja nolointa ja inhottavinta vaihetta elämässäni, mutta vuosien kuluttua todennäköisesti katson tätä kaikkea ja ajattelen että se oli lopulta hieno tarina. Jos tämä siis loppuu jotenkin hyvin.
Ja joo, siirrä ehdottomasti. Kaksoisvee tuo tietyn 1800-luvun fiiliksen.
täällä sai kuulem avautua. kerta nyt ruvettiin.
Poistamulla on nyt vajaan viikon ollut jonkinlainen vaihe, jossa oon väsynyt, vähän turta, vähemmän empaattinen, ärtynyt, vittuuntunut, saatanan vihainen. turhauttaa oma elämä ja kaikki ihmissuhdeyritykset joissa mä annan kaiken vähän mitä voin saamatta mitään takaisin. makaan kämpässä joka tekis mieli sytyttää tuleen. depisepätodellisuus, kaikki tän seinien ulkopuolella on jotain kaukaista.
oli mulla tässä joku pointtikin tulossa joskus. katotaas. niin. mikael, thanks. näissä tai muissakaan olotiloissa oon harvoin kohdannut mitään näin vapauttavaa olemista. vaikka auktoriteettiuskovaisena ymym feidaan aina välillä pois.
oon aina pitänyt pervorehellisyydestä (sarasvuon lanseeraama!). se voi toki lyödä yli, kuten nyt vaikka hyppyrimäellä lyhyesti. sillä ei välttämättä ole aina väliä, mutta sä olet todennäköisesti parempi tyyppi kuin minä itseäs pidät. varmuudella ei voi tietää, mutta pitäisin epätodennäköisenä että oot sosiopaatti. kyynisyys on vähän laiska yritys hallita epävarmuutta. voi yrittää asettua kaiken yläpuolelle, mutta ei se onnistu oikeasti ikinä.
oli miten oli. helpottavaa on se ettei tarvitse esittää tai leikkiä että todellisuus on jotain muuta mitä on vain koska joku meistä haluais niin. toivottavasti olemme tekemisissä toistemme kanssa jatkossa.
sovitaan että mä olen ihan reilussa kännissä. mulla on synttärit. tai oli. sen kunniaksi.
to be continued.
olli. se helpottaa. se kaipaus ja tyhjyys, vaikka kukaan muu ei koskaan sitä voi täyttää, on osa ihmisyyttä. sitä kestää todella paljon. taiteilijatyyppinen persoona voi saada siitä kohtalaisen helpollakin jotain kaunista irti. toivottavasti sun tapauksessa jotain vähän originaalimpaa kuin ahdistuneet valkoiset miehet tässä viime aikoina.
Tästä on tulossa jonkinlainen kollektiivinen taideteos.
PoistaOdotan jatkoa.
Itse asiassa ihannetilanne olisi että tää blogi olisi paikka jonne ihmiset voivat tulla valittamaan yhdessä niin rehellisesti kuin mahdollista.
Poistatämä on kollektiiwin alku ja pyhä yhteys
Poistasaawutin ainakin suhun aleksi hienon pyhän yhteyden ja olen iloinen. mä wakuutun myös siitä että olen parempi kuin mitä luulen. mutta silloinhan en luule?? eli walehtelin itselleni tai muille.
ylemmyyskompleksien aika piti olla kauan sitten ohi mutta muutama ilta takaperin ymmärsin täysin wastakkaisen. en tiedä, olen kuitenkin jättämässä tietynlaista kakkaa taakseni.
hywää synttäriä, huomasin mutta en jaksa toiwottaa. olemme tekemisissä. tämäkin on aikamoista tekemistä.
olli sä perkele olet taide sinänsä ja haluan että halaat puita ja ymmärrät kokemusten rikkauden ja sen että tämä ei ole muuta kuin uutta. kun alat löytää uusia kauneuksia tässä uudessa maailmassa, johon hiljattain olet astunut, niin huomaat korreloiwan määrän rumuutta ja paskaa. se on normaalia, on hywää musiikkia ja paskaa, mutta kuulo on erilaista kuin hiljaisuus, josta puuttuu kaikki edellä mainittu.
nautin kyllä hiljaisuudesta
en tiedä. tämä kommenttiketju saa puolestani jatkua loputtomiin. toiwotankin kaikki paskat terwetulleeksi.
pohditaan elämää itiksessä tai kommenteissa, hienoa se on kai kuitenkin.
Yritin oikeasti nukkua viime yönä, mutta olin vain niin vitun vihainen etten pystynyt. En edes osaa tarkalleen sanoa miksi olin vihainen, mutta olin ihan kuristavan vihainen. En kenellekään erityisesti, olinpahan vain, aivan kaikesta. En ole enää vihainen enkä tosiaan tiedä miksi olin niin vihainen, mutta siinä vihaisena maatessani keksin teille monia kysymyksiä. (Tämä kommenttiketju on hieno.)
PoistaMikael:
Mitä tarkoittaa pyhä yhteys ja kuinka se löydetään?
Mitä tarkoittaa ylemmyyskompleksi käytännössä? Ketä kohtaan tunnet ylemmyyttä? Itse en tiedä miten ylemmyyskompleksini voi tätä nykyä. Hyvin huonosti ilmeisesti. Sille ei ole ollut aikaa tai perusteita, ja se on tuskallista ja tuntuu katoamiselta.
+ Jokerikysymys, joka ei ole välttämätön mutta johon vastaamisesta saa enemmän pisteitä: Entä jos ei löydäkään kauneutta vaan järjestelmällisesti paskaa?
Akseli:
Oletko ajatellut vaihtaa sun nimen lopullisesti Aleksiksi helpottaaksesi kanssaihmistesi elämää?
"se helpottaa. se kaipaus ja tyhjyys, vaikka kukaan muu ei koskaan sitä voi täyttää, on osa ihmisyyttä." Tiedän, mutta selvennä tätä. Onko ihmiseen sisään rakennettu tietty tyhjyys, jota kukaan ei voisi koskaan teoriassakaan täyttää? Vai tuleeko tyhjyys sitä mukaa kun tapaa ja menettää ihmisiä? Jos oletetaan että tällaisten asioiden jälkeen jää tietty tyhjä tila, niin luoko jokainen uusi ihminen oman tyhjän tilansa? Pysyykö se kaipaus ja tyhjyys vakiona, vai lisääkö jokainen uusi ihminen sitä? Niin että sydämessä on lopulta niin paljon reikiä, että siellä on enenevissä määrin onttoa tilaa.
En ole ihan varma että mitä kirjoittelen nyt. En jaksa tehdä järkeä. Toivottavasti silti ymmärrätte. Itse asiassa huomaan olevani edelleen vihainen. En kenellekään teistä, en edes itselleni, olen vain.
Cat Power on muuten aivan upea artisti. Suosittelen. Parasta on, että hän on ihan oikeasti ja herkällä tavalla hullu ihminen. Vuosikausia hänen esiintymisensä olivat kuulemma toistuvasti perseestä, koska hyvin usein hän vain itki koko ajan. Joskus hän poistui kokonaan paikalta muualle itkemään, joskus hän lyyhistyi lavalle itkemään. Jos tekisin musiikkia, olisin varmaan sellainen artisti.
PoistaHuh. Olli: en tiedä mitä pyhä yhteys tarkalleen on, se syntyi kun hakkasin näppäimistöä jossakin raiwossa. kai se on se yhteys jonka jaoimme monena päiwänä ja tässä kommenttiosiossa. tää on intiimi keskustelu omalla tawallaan. pyhä yhteys. kirjoittamisellakin haetaan yhteyttä. sitä haetaan tärkeillä keskusteluilla, ideoilla ja kaikella muulla paskalla. pyhän siitä tekee kai sen erityislaatuisuus. ei tämä normaalia kai ole, waan erityislaatuista –pyhää, korkeampaa ja kaikua jostakin sywemmältä. jaoimme akselin kanssa aikamoisen tupakkakeskustelun joka oli erittäin erityislaatuinen ja waikuttawa. sywempien idoiden ja jakamisen pyhä liitto. kai akseli osaa wastata paremmin. wittuako minä tiedän.
Poistaylemmyskomplekseja saawutan kun luulen wiimeinkin olewani oikeassa mutten olekaan. sitten kääriydyn tähän lämpöpeittoon ja puolustan sitä puukon kanssa, waikka suoraan kukaan ei sitä uhkaa. ehkä yritän aina jotakin miekkalähetystä mukahairahtuneille.
jokeri: järjestelmällinen paska on se, jonka olen aina löytänyt. jossa olen kylpenyt ja johon olen tottunut ainoana "kauneutena". järjestelmällisyydestä syntyy ainoa jumaluus ja sitä kautta ainoa kauneus. "Logiikka on yritys käsittää todellinen maailma jonkin sellaisen olemista koskevan skeeman välityksellä, jonka me olemme itse asettaneet." Siihen sokaistuu helposti, oi, kuinka helosti se käwikään! JA EHKÄ KYSE EI OLE EDES KAUNEUDESTA WAAN WITTU JOSTAKIN AIDOSTA. edelleen, mistä löydät paskan, siellä on myös kauenus, sillä miten sen muuten tunnistaisi.
aleksi aksel akselius hienoja nimiä ja nyt nukkumaan
Haluan kuolla. Valitettavasti en voi. Tahdon vain sammuttaa valot. Tahdon sammuttaa valot. Mutta on valo, joka ei koskaan sammu.
PoistaJa siksi en voi mennä.
Elämä ei ole oikeudenmukaista. Tai sitten voitan lopuksi.
No olipa taas hilpeä tunnelma.
PoistaMitenköhän saan masennuksen ym. kuulostamaan aina vitsiltä. Se on taito, josta en tiedä hyödynkö mitenkään.
PoistaOon taas koulussa. Joku sai juuri paniikkikohtauksen ja poistui. Kukaan ei puhu mitään. Hermostuttaa.
VastaaPoistaHuomaan, että yllättäen en olekaan turhautunut. Minäkin ajattelin jo valmiiksi tämän olevan mun blogi, oli nimittäin tarkoituksena järjestää jonkinlainen vallankaappaus (mietin aina: "Onkohan Olli taas kirjoittanut blogiini.."), mutta olen ehkä luopunut ajatuksesta jo ajat sitten. Nyt katkesi ajatus.. tai sitten se oli jo valmiiksi näin lyhyt, eipä näistä koskaan tiedä..
VastaaPoista"Onkohan Olli taas kirjoittanut blogiini" on hurmaavan vääristynyt tapa ajatella. Huh, tällekin kommentille nauroin yksin varmaan minuutin. Kirjoitatte hauskoja kommentteja
PoistaParasta tässä päivässä:
VastaaPoistaHuomasin että joku on varta vasten etsiytynyt tähän blogiin seuraavilla hakusanoilla:
kvister ilman housuja
kvister ilman paitaa
Voi luoja, kiitos tästä. Aah
Aah mitä teinisekoilua
VastaaPoistaVoisinpa ajatella sen vain näin. Sydämessä asti.
Poista