Jos jatkan samaan tyyliin, elämä tulee tuhoamaan minut. Sillä uudenlaisia suuria kokemuksia on vielä tulossa. Tämä on vasta alkua. Kun ajattelen sitä, jossain keuhkojeni yläpuolella on hullu hermostuttava lepattava tunne, kuin aikoisin hypätä veteen hyvin korkealta. Ehkä elämä on juuri sitä.
Ainut suunta on reunan yli. Jos jäät tähän, kuolet. Jos hyppäät, sinulla on sentään mahdollisuus. Tämä on näin yksinkertaista. Tiedän että pelkäät.
Joskus katsomme kaikkea tätä mitä on tapahtunut ja ajattelemme että siinä oli jokin tarina. Se on yksi elämän mekanismeista.
Yksi jännittävä asia on, että kirjojeni päähenkilöt ovat järjestelmällisesti reagoineet asioihin juuri tällä tavalla. Ja nyt on käynyt ilmi, että olen itse juuri tällainen. Toisin sanoen arvasin siis hyvin miltä elämä tuntuisi ennen kuin olin edes kokeillut.
En aio kirjoittaa kirjaa ollenkaan pariin viikkoon. Nyt pitää hengittää asioita sisään, ei sylkeä niitä ulos.
En ole epärakastettava. Outo kyllä ja kummallinen. Mutta normaalit eivät olekaan erityisen rakastettavia.
