Vielä kerran Sini Saarela

Olen kirjoittanut aiheesta Sini Saarela jo muutamaan kertaan. Nyt kirjoitan vielä kerran. Haluan saada tämän pois painamasta hartioitani.

Ensinnäkin: itse olen aika täydellinen laiskuri mitä tulee luonnonsuojeluun. En syö lihaa, mutta muuten en ole tehnyt oikeastaan mitään valintoja planeetan hyvinvoinnin hyväksi. Myönnän paskuuteni ja haluan muuttua.

Greenpeace-aktivistien joutuminen venäläisiin vankiloihin siksi, että nämä protestoivat väkivallattomasti arktista öljynporausta vastaan, suomalaisten reaktio tähän, maailman reaktio tähän, koko tämä juttu on vaikuttanut muhun syvästi. Ei siksi, että Venäjän toiminta olisi jotenkin yllättävää; nyky-Venäjällähän heitetään ihmisiä vankilaan suunnilleen siitä että nämä pitävät toisiaan kädestä kadulla.

Sini Saarela -juttu on ollut järkytys ennen muuta ihmisten reaktioiden takia. Suomessa elää tietty pelottava joukko ihmisiä, jotka täyttävät nettilehtien kommenttiosiot sellaisella ihmismielen pimeydellä kuin "kuolkoon hippi sinne saatana".

On oma aiheensa pitääkö Greenpeacen toimintakeinoja toimivina. Mutta se, että ihminen tosissaan riemuitsee hyvää tarkoittavien aktivistien joutumisesta venäläläisiin selleihin on jo osoitus aidosti alhaisesta sielusta.

Mielestäni tässä on kysymys paljon suuremmista asioista kuin siitä, mitä henkilö ajattelee yhdestä aktivistista.

Kysymys on: miksi tietyn persoonallisuustyypin ihmiset vihaavat Sini Saarelaa niin intohimoisesti? Mistä heidän hämärä raivonsa tulee?

Tää liittyy asioihin jotka voi havaita jo koulun pihalla.

Toissapäivänä Helsingin Sanomissa oli kaunis artikkeli Sini Saarelan elämästä. Lukiessani kuvausta Saarelan lapsuudesta havahduin siihen, miten tuttua kaikki oli. Oli kyse sitten Pussy Riot -aktiiveista tai luonnonsuojelijoista, kuvaukset yhteiskunnallisten aktivistien ja edelläkävijöiden lapsuusajoista muistuttavat useimmiten olennaisesti toisiaan. Nämä ihmiset ovat lähes poikkeuksetta olleet lapsia, jotka kyseenalaistavat epäoikeudenmukaiset säännöt, reagoivat vääryyteen ja epäjohdonmukaisuuteen ja puolustavat niitä, jotka jäävät muiden jalkoihin. He muodostavat sen tietyn vähemmistön lapsia, jotka oikeasti sanovat vastaan nähdessään kun muita kiusataan.

(Minä olin sellainen. Olen edelleen sellainen. About 10-vuotiaana perustin yhden miehen anti-kiusaamisjärjestön eli kuljin ympäri koulun pihaa ja vahdin ettei ketään kiusata. Ja nyt mä teen tätä.)

Tätä pohjaa vasten onkin tietyssä mielessä mahdollista ymmärtää, miksi Eemi Nordlundin mielestä Sini Saarela pitäisi tappaa:

...ja näiden kavereiden mielestä Sini Saarela pitäisi opettaa "olemaan kunnolla":


...ja Jyri Liljeqvist ehdottaa, että kaikki "ituhipit" pitäisi tappaa pommilla Venäjällä:

 

 

Ei kukaan näistä ihmisistä voisi oikeasti välittää hämähäkinpaskan vertaa siitä loukataanko Venäjän lakikirjojen säädöksiä vai ei. "Rikos on rikos." Miksi vitussa sellainen olisi heille jotenkin pyhää? Jos he oikeasti välittäisivät rikoksista, heidän katkeruutensa kohdistuisi oikean maailman oikeisiin rikollisiin: niihin, jotka vaarantavat koko planeetan turvallisuuden esimerkiksi poraamalla arktista öljyä.

Rationaalisesti ajatellen asia on selvä: ilman Sini Saarelan kaltaisia aktivisteja kukaan meistä ei tietäisi että jotain tällaista tapahtuu. Ei Greenpeacen aktivistien ollut tarkoituskaan kaapata öljynporausaluksia haltuunsa, vaan yksinkertaisesti mennä oikeaan paikkaan ja huitoa käsillä tarpeeksi että me tietämättömät urpotkin osaisimme katsoa ajoissa oikeaan suuntaan: Teidän on katsottava tänne, jumalauta. Nämä gangsterit harrastavat täällä jotain mikä on helvetin vaarallista meille kaikille.

Ilman tällaisia ihmisiä ihmiskunnan historiassa olisivat useimmat moraaliset askeleet jääneet ottamatta. Jos rikollinen tarkoittaa Sini Saarelan kaltaisia ihmisiä, niin sitten minäkin haluan rikolliseksi isona.

Suomalaisilla kommenttipalstoilla vaikuttaa tietty joukko ihmisiä, joiden kritiikki kohdistuu aina ja ennen kaikkea siihen, että joku on taas ollut liian hyvä, liian reilu, liian kiltti, liian rohkea, liian solidaarinen. Kuvaavaa on, miten paljon solvaavia nimityksiä kommentoijat ovat keksineet näille "liian hyville" ihmisille: viherpiipertäjä, hippi, ituhippi, puunhalaaja, suvakki, hyysääjä, mädättäjä, viherterroristi... Lista on pitkä.

Vihaisia haukkumasanoja käyttävät ennen kaikkea ihmiset, jotka tietävät olevansa väärässä ja käyttäytyvänsä irrationaalisesti. Tai siis: osaako joku perustella, miksi Sini Saarela pitäisi tappaa? Ei tietenkään. Mitään argumenttia ei ole. Sano siis "ituhippi" ja ongelma on ratkaistu.



Toisin päin näitä ei ole juuri kehitelty. (Mieleen tulee vain "persu". Onko se solvaava sana? Onko muita?)

Ituhippi/viherterroristi/mädättäjä on käytännössä ihminen, joka osoittaa toiminnallaan tai poliittisilla näkemyksillään myötätuntoa pieniä, heikkoja ja tallottuja kohtaan. Ituhippi/viherterroristi/mädättäjä on ihminen, jonka arvot perustuvat sellaisiin noloihin juttuihin kuin "reiluus", "solidaarisuus" tai "hyvyys". Vain Saatana tietää, miksi nämä asiat ovat joidenkuiden mielestä niin törkeitä ja väärin.

Usein ituhippi-suvakki-viherterroristeja arvostelevat kommentit alkavat narisevilla lauseilla tyyliin "Te pyhimykset..." tai "Te hyvät ihmiset..." Kommentoijat tietävät siis itse olevansa pahan puolella hyvää vastaan. En käsitä. Eikö hyvyys nyt lähtökohtaisesti ole aika positiivinen juttu? Mitä mieltä sitä on vastustaa?

Ehkä tämä on yksinkertaisempaa kuin miltä näyttää. Tästä täysin samastahan on kyse koulujen pihoilla:

On lapsia, joita kiusataan hengiltä.

Sitten on lapsia, jotka kiusaavat toisia hengiltä. On lapsia, jotka katsovat mielellään sivusta, kun toisia kiusataan hengiltä.

Sitten on sellaisia hulluja lapsia, jotka nousevat kiusaajia vastaan. Lapsia, jotka puolustavat kiusattua, ihan vain yksinkertaisesti siksi että ovat hyviä.

On tunnettu tosiasia, että millään muulla keinolla et joudu kiusatuksi yhtä tehokkaasti kuin puolustamalla kiusattua. Kun nouset alhaisempia lapsia vastaan, he alkavat vihata sinua. Kun puolustat kiusattua, rikot sen lokoisan hiljaisen välinpitämättömyyden, jossa enemmistö on sitä ennen oleskellut.

Sinusta tulee vihollinen. Sinut pitää opettaa olemaan kunnolla.

Sini Saarela ansaitsee "elinkautisen tai sähkötuolia" siksi että teki sitä mitä on tehnyt koko elämänsä. Sanoi vastaan.