Olen muutaman päivän kuluttua kirjoittanut tätä blogia kaksi vuotta. Tässä on blogin ensimmäinen merkintä. Tunnistan itseni syksyn 2011 merkinnöistä, mutta en ole enää sama ja siksi niiden lukeminen on vähän kivulloista. Missä vitussa olen kaksi vuotta tästä yöstä eteenpäin? Toivottavasti jossain paremmassa, luultavasti jossain paremmassa.
Luulin jotenkin vihaavani Ruben Stilleriä, mutten jaksakaan. Hän on ajatteleva ja tietyssä mielessä ihan viisas ihminen, jolta vain puuttuu emotionaalista älyä. Se puute tekee hänestä mustavalkoisen huutelijan, mutta on niitä pahempiakin juttuja mitä ihminen voi olla.
En vihaa ketään muutakaan jota olen tässä blogissa kahden vuoden aikana väittänyt vihaavani. En muistaakseni koskaan sanonut vihaavani Joonas Konstigia, mutta enää en ole edes ärtynyt häneen. En vain jaksa, loppujen lopuksi hän on varmaan ihan hyvä ihminen. En vihaa Tuomas Enbuskea, oikeastaan hänessä on paljon mistä pitää ja mitä arvostaa. Ja niin edelleen.
Ja kaikille Radio Helsingin toimittajille, joita olen väittänyt vihaavani: lol, miksi ihmeessä vihaisin teitä? Radio Helsingin toimittajia? Olen vain tullut avanneeksi radion jonain huonona hetkenä ja te olette olleet silloin siellä. Pauliina Siniauer, Harri Niemi jne., anteeksi.
Argh! Sattuu lukea noita ensimmäisiä merkintöjä koska kuvittelin selvästi olevani jonkinlainen pikku Antti Nylén.
VastaaPoistaHyvä että mun persoonallisuuteen on tullut vähän MUITAKIN taajuuksia kuin vihainen eläinaktivistiteini.