Ärsyttäviä asioita

Asioita jotka ovat tänään vituttaneet:

1. Radiomainoksessa esitettiin seuraava kysymys: "KUKA ON SUOMEN ENSIMMÄINEN THE VOICE KIDS?" Tunsin melkein fyysistä kipua. Miten kukaan voi "olla" The Voice kids?

2. Helsingin Sanomissa oli juttu Jussista, josta tuli isä 17-vuotiaana (ja jonka lapsi on nyt parivuotias). Hänkin vaikutti sympaattiselta ja miellyttävältä hahmolta, mutta pari yksityiskohtaa aiheuttivat tuttua puolifyysistä vitutusta. (Vitutus ei siis liity itse jutun henkilöön vaan laajempiin ongelmiin, joita juttu siinä sivussa tuo esille.)

Ensimmäinen yksityiskohta: "Jaksaahan sitä nuorena valvoakin vauvan kanssa paremmin kuin joskus kolmekymppisenä", Jussi toteaa.
Onko tämä vitsi? Kuinka vanhoina teinit oikein pitävät kolmekymppisiä ihmisiä? Olen kuvitellut että käsitys vääristyneen ikäperspektiivin omistavista teini-ikäisistä on pelkkä klisee, mutta onko se sittenkin totta?
Olen 19 ja olen aina pitänyt itsestään selvänä että 30-35-vuotiaat ihmiset ovat vielä selvästi nuoria, 36-40-vuotiaat joko nuoria tai nuoruuden ja hyvin varhaisen keski-iän rajalla ja nelikymppiset yleensä ihmisen henkis-fyysisen kestävyyden huipulla; nuoria ja toimintakykyisiä mutteivät enää teiniangstin uuvuttamia.
Törmäsin kerran pariin yksittäiseen teiniin, jotka eivät yksinkertaisesti pystyneet kuvittelemaan mitä eroa 60-vuotiaalla ja 90-vuotiaalla voisi olla. Luoja, ovathan he yksittäistapauksia?

Toinen yksityiskohta: Jussin lapsi on alle 2-vuotias, mutta hän kertoo ostavansa tälle lähes yksinomaan vain vaaleanpunaisia vaatteita ja käyttää tästä järjestelmällisesti nimitystä prinsessa. "Tytölle pitää olla nättiä, mieluiten pinkkiä." "Jussia pelottaa, miten 'isin prinsessa' reagoi hänen poissaoloonsa."
70-90-luvuilla, joista en luonnollisesti muista mitään mutta joista silti tiedän asioita, pyrittiin kuulemma jossain määrin välttämään lasten syntymästä alkavaa sukupuolittamista. Tämä ihanne on nähtävästi poistunut toistaiseksi muodista (siksikö että talous on epävarma ja ihmiset etsivät irrationaalisesti turvaa älyttömistä asioista?). Viime keväänä melkein oksensin kauhusta kun yhtenä päivänä tajusin että kaikilla, KAIKILLA bussin ikkunasta näkyvillä 0-10-vuotiailla tytöillä oli lähes kokonaan vaaleanpunaiset vaatteet.
On pelottavaa kun käsissäsi on yhtäkkiä tuntematon, outo, huutava olento, jonka olemassaolosta ja selviämisestä olet tästä lähtien täydellisesti vastuussa. Luulisin että siksi monet vanhemmat turvautuvat tunkkaisiin stereotypioihin: kun et tiedä ihmisestä vielä mitään ja olet kontrolloimattoman uudessa tilanteessa, tuntuu varmaan helpottavalta takertua illuusioon että tiedät kuitenkin jotain: tämä laite on mallia vagina, eikö se kerro jo aika paljon?
On kuitenkin väkivaltaa katsoa vastasyntyneen ihmisen jalkoväliä ja päättää sen perusteella millainen sielu lapsesta on kehittyvä. Vagina. Selvä. Tämä henkilö on siis hempeä, pinnallinen, sipsutteleva pikku prinsessa, joka rakastaa mekkoja ja kiiltäviä asioita. Siitin. Tämä henkilö on potra, uhmakas, riehakas pikkumies, joka rakastaa autoja ja haluaa tuhota asioita. No ei jumalauta ole. Jos on, niin sitä on täysin mahdoton sanoa limaisesta, rääkyvästä, 2 minuuttia sitten maailmaan työntyneestä sikiöstä. Anna hänen kasvaa ja näyttää sinulle itse mitä hän rakastaa ja millainen sielu hän on. Prinsessaa toistelevat vanhemmat eivät tarkoita mitään pahaa, eivät tietenkään tarkoita, mutta sillä on vaikutus jos ensimmäisestä sekunnista lähtien nimittelet muovautuvaa ihmistä äärimmäisen latautuneilla ja sukupuolittuneilla määreillä ja estät tyttöä kiipeämästä puuhun koska "prinsessat eivät kiipeä puuhun". Silloin käytännössä rakennat ahtaan kehän jonka sisällä lapsi voi kasvaa. Älä tee niin. Ihmisen pitää saada hengittää.

Oliko vielä muuta? Ei kai. Tänään oli ihan kiva päivä.