Dmitri Medvedev

(^ Yksi Morrisseyn parhaista biiseistä. Outoa on kuitenkin keskellä kappaletta tuleva pitkä tauko, jonka aikana kuuluu pelkkää aavemaista meteliä. En tajua.)

Yritin kuvitella miltä oma sieluni näyttäisi ja ensimmäinen mielikuva oli jonkinlainen kolhiintunut, ruhjeinen meduusa.

On kai yksinkertaisesti niin, että tässä vaiheessa en vain voi kiskaista itseäni irti tästä blogista. En ilmeisesti edes kahdeksi viikoksi. Tällä hetkellä tämä on yhteyteni ulkomaailmaan. Aloitin tän kaksi vuotta sitten jonkinlaisena pienimuotoisena muistiinpano/teiniuho/maailmantuskablogina enkä muistaakseni todellakaan odottanut kenenkään lukevan tätä. Mutta sitten yhtenä päivänä kirjauduin sisään ja täällä onkin yhtäkkiä vierailtu 1020 kertaa ja kirjailija Miina Supinen kommentoi aivastamaani joonaskonstig-tekstiä jossain Image-lehden Facebook-seinällä. Helvetin absurdia.

Olen edelleen ihmeissäni siitä että joku todella lukee tätä mun aivotoiminnan impulsiivista ajatusvirtaa. Arvostan sitä että olette siellä. Sitä on vaikea uskoa, ja ehkä nimenomaan siksi arvostan sitä niin paljon. En käsitä mitä kautta mielenkiintoiset ihmiset ovat löytäneet tänne. Mun ei ole tarvinnut edes etsiä. Te vain olette löytäneet minut ja se on erikoista.

Edellisen merkinnän kirjoittaessani olin valvonut putkeen 31 tuntia. Tulin lopulta valvoneeksi 36 tuntia eli 1,5 vuorokautta. Loppuvaiheessa olin aidosti sekaisin. Muistan vain että silmissäni pyöri demi.fi-kommentteja kuin joitain ääniä (mm. demittäjien keskustelu lapsuuden seksuaalisista kokemuksista: "Ja sit me vaan hierottiin pimppaa kaverin selkään :o?"). Muistan nähneeni naamani peilissä ja kuiskanneeni "Paljon nostat penkistä". Miksi? En tiedä. Se oli aika karmeaa.

Voin aika suurella varmuudella sanoa että en ole hullu. Samalla varmuudella voin sanoa, että tämänhetkinen elämäntilanteeni kuitenkin on poikkeuksellisen hankala, monimutkainen ja kuormittava, joten on kai ihan luonnollista olla vähän epätasapainoinen. Luojan kiitos mun geeneissä ei ole psykoottisia taipumuksia.

Oon muuten huomannut että jotkut satunnaisesti kohtaamani ihmiset pitävät minusta intuitiivisesti. Jotkut diggaavat ahdistuneesta meiningistäni. Näytän levottomalta ja vaihtelen asentoa ja sanon älyttömiä asioita ja valitan oudoista asioista ja olen epämiellyttävän intensiivinen ja kävelen ympäriinsä ja jotkut diggaavat siitä. Se on hyvä.

Kohta alkaa varmaan tapahtua asioita.