Isäni on Friedrich Nietzsche ym. yllätyksiä

[Mikä yleisöryntäys tässä blogissa. Mahtavaa. Keep it coming!

Kävin Göteborgissa. Aiheesta lisää myöhemmin.]

Oli sekä isäni että Friedrich Nietzschen (voi vittu mikä konsonanttioksennus) syntymäpäivä. Olin valvonut koko yön ja istuin pöydän ääressä lukemassa Helsingin Sanomien TV-sivuja. Isäni käveli huoneeseen ja sanoi hieman järkyttyneenä, että sen lisäksi että Google oli avautuessaan kertonut hänelle että tänään on Friedrich Nietzchschzshchzhen syntymäpäivä, se oli myös toivottanut hänelle hyvää syntymäpäivää: "Hyvää syntymäpäivää, Pentti!" (Isäni nimi ei ole Pentti mutta voisi olla.)

Syntymäpäiväsankari. Siis isäni.

Isälläni ei ollut aavistustakaan kuinka Google tiesi että nyt oli hänen syntymäpäivänsä. Hän ei muistanut koskaan antaneensa syntymäpäivätietojaan Google+:n tai minkään muun vastaavan palvelun tietoon. Se oli kylmäävää. "Isoveli valvoo", isäni totesi synkästi.

Jäin lukemaan Helsingin Sanomien TV-sivuja ja isäni lähti koiran kanssa ulos. 10 sekunnin kuluttua hän palasi kuitenkin takaisin sisään.

Hän kysyi tiesinkö jotain esineistä joita hän piteli käsissään. Kohotin katseeni Helsingin Sanomien TV-sivuista ja katsoin.

Isäni piteli käsissään 1) käytettyä mutta hyväkuntoista isoa vihreää kastelukannua, 2) muovista jäätelörasiaa jossa oli lehtiä, jäätelöpapereita ja pari hiusta.

Nousin pöydän äärestä ja kylmät väreet kulkivat selkääni pitkin.

"Mitä noi on?"

"Joku oli jättänyt ne kuistille."

Olin valvonut koko yön huoneessani ja muistin kyllä kuulleeni neljän aikaan aamuyöllä outoa ääntä kuistilta. Joku oli noussut portaat ulko-ovelle. En silloin pitänyt asiaa outona, ajattelin vain että lehdenjakaja on myöhässä tavallisesta aikataulustaan. Joka tapauksessa joku oli tullut yöllä ahtaan turvallisen kotitalomme kuistille ja jättänyt sille kastelukannun ja roskilla täytetyn muovirasian.

Miksi? Pelotteeksi tai uhkaukseksi? Yksinkertaisesti siksi että on dementoitunut tai hullu? Vitsinä? Erehdyksessä?

Sanoin isälleni etten tiennyt tavaroista mitään.

"Et siis tiedä kuka ne olisi voinut jättää?"

"En", sanoin ja kylmät väreet kulkivat taas selkääni pitkin. "Ehkä Google?"

Isäni kertoi että tällaista oli tapahtunut aina silloin tällöin sen jälkeen kun muutimme taloon. Tekijästä ei ole tietoa.

Koko päivän ja pari seuraavaa päivää selkääni pitkin kulki säännöllisin väliajoin kylmiä väreitä. Tunnen outoa myötätuntoa sitä merkillistä öistä hahmoa kohtaan joka oli tuonut lahjat kuistillemme. Hänen on oltava hullu, köyhä ja pulassa. Ehkä joskus vielä kohtaan hänet kun olen itse lähdössä aamuöisille ajeluilleni ja hän on tulossa kohti ovea.

Myöhemmin Friedrichin syntymäpäivänä pesin astioita ja tajusin yhtäkkiä että seinällämme koko lapsuuteni ajan olleessa valokuvassa on Friedrich Nietzsche. Olin aina kuvitellut että se oli joku muinainen sukulaisemme. "Miksi meillä on Nietzschen kuva seinällä?" kysyin äidiltäni. "En tiedä. Mutta onhan tämä isinkin koti", hän sanoi.