Vanhempani kannustivat minua menemään yhteen paikkaan tapaamaan ihmisiä. Menin sitten yhteen paikkaan tapaamaan ihmisiä. Aluksi se oli ihan kivaa, mutta lähdettyäni tuntui selittämättömän ankealta ja epätoivoiselta.
Faktisesti niissä ihmisissä ei ollut mitään vikaa. Internetissä ihmisistä voi yleensä melko yksinkertaisesti sanoa ovatko he hyviä ihmisiä vai urpoja. Nämä ihmiset vaikuttivat olevan kaikin puolin kivoja ja miellyttäviä.
Se ehkä siinä olikin. Tajusin, että mulla on oikeasti merkittäviä vaikeuksia löytää aitoa yhteyttä muihin ihmisiin. Kemiani sopivat yhteen aika harvan kanssa. En osaa tai jaksa kertoa itsestäni mitään tärkeää. Kun ilmaisen itseäni vilpittömästi, tulee tunne etteivät muut ihmiset aidosti tajua mitä tarkoitan. Kaikkein tärkeimmät ja pyhimmät piirteeni kuulostavat muille ilmaistuina idioottimaisilta. Harvalla ihmisellä näyttää olevan samanlainen huumorintaju. Harva ihminen on samaan tyyliin ahdistunut kuin minä. Tai sitten parissa tunnissa on vain mahdoton nähdä kenenkään kuoren sisälle.
En edes tajua miksi tämä kokemus oli niin epämiellyttävä. Ei mitään hajua. Mitään ei edes tapahtunut. Ihmiset nauroivat vitseilleni. Juttelin luontevasti ihmisten kanssa. Mutta jotenkin ihmisten lähelle meneminen vain vahvisti tuntemustani siitä, että olen ihmisistä valovuosien päässä.
Tarvitsen harjoitusta. Pitää oppia sietämään kaikenlaisia pieniä hölmöjä eroja ihmisten välillä. Ahdistun ihmisistä, jotka tuntuvat henkisesti vierailta, vaikka yhtä hyvin voisin arvostaa heidän erilaisuuttaan ja hypätä kuilun yli ja tutustua heihin. On kyllä ihan vitun köyhää ja surkeaa jos en voi oppia tuntemaan ihmisiä joilla on hiukan erilainen persoonallisuus kuin mulla!
Äsken istuin sohvalla ja katselin väsyneen typertyneenä kuin Stan Saanila vaahtosi Greenpeace-aktivisteja vastaan Uutisvuodossa. Tajusin mitä hän sanoi, mutta en tajunnut miksi hän sanoi sen. En tiedä yrittikö hän vain kalastella halpoja nauruja yleistöstä vai onko hän oikeasti niin vastenmielinen ihminen. Kysyin äidiltäni mitä hän arveli. Hän ei arvellut mitään. Hän toivoisi etten olisi ahdistunut.
Eniten tykkään ihmisistä, jotka elävät vain omassa päässäni. Ja sinusta, koska käsittääkseni enimmäkseen hienot ja kiinnostavat ihmiset lukevat tätä blogia. Ainakin toistaiseksi.
Tähän loppuun löytämäni viaton koiranpentuvideo, jossa koirabeibet päätyvätkin yllättäen ja täysin varoittamatta irstaaseen 69-asentoon:
Hyi kamala!
Jotenki kivaa nähä et kaikki edes puolittain ajattelevat/tuntevat ihmiset ei oo kyynistyny kuoliaiks, tai tullu psykopaateiks, vaan on viel jengiä joka on vaan ahdistunutta, yksinäistä ja mielisairauden partaalla. Kai se on hieno homma.
VastaaPoistaOnnea ihmisyyden etsintään, tee ROTKO
Joo, olis helpompaa olla täyden ihmisvihan ja tunnottomuuden täyttämä kusipää, mutta mulle tää ahdistunut etsintä tuntuu olevan ainut vaihtoehto. Toivon valitseminen ja ylläpitäminen vaatii vahvuutta. Paljon muuhun mulla ei riitä voimaa tällä hetkellä.
PoistaMennääks keväällä galjalle?
Tekis melkee mieli vähän aukoo päätä, mut ei sit kuitenkaa.
VastaaPoistaMennään ihmees kaljalle, nykysin menee jo sen verran hyvin et kevääl vois olla jopa varaa tarjota yks tuoppi.
Upeetamahtavaa!
Poista(Auo päätä, se on terveellistä and I like it.)
No siis. En ihan hermona jaksa kunnioittaa ihmisten jakamista hyviksiin ja pahiksiin sen takia et joku on niin väsyny ja laiska et ostaa darrasena paketin jauhelihaa eikä välitä vittuakaan siitä onko se kidutettua pandaa vai ei. Mun mielestä se on vähän turhan ihmisvihasta. Alemmuudentunnetta täällä saa kokea ihan kaikesta. Jos ei tykkää homoista, jos ei tykkää mustista, jos ei tykkää naisista, jos ei tykkää miehistä, jos ei tykkää Suomesta, suomalaisuudesta, oikeestaan jos mikä tahansa vituttaa ni saa osakseen sellasta "noh noh, ajattele kehitysmaita ja kärsimystä"-hymistelyä. Tekee mieli vaan sanoa et turpa kiinni ja iskekää pöytään verinen ja lähes lihaton pihvi neuloilla rääkättyä etiopialaista lasta...alotin toisaalta kasvissyönnin joku kuukaus or so sitten, mut mulkkuhan mä oon vieläkin. Tai jos oon "hyvä ihminen" ni olin sitä jo sillon ku vedin saarioisten jauhelihamikropitsaa. Pointti on yleisessä hyväntahtosuudessa, enkä usko et yhtäkään sellasta ihmistä on joka ei yritä. Joillain mieli on vaan täynnä jotain sumua, eikä se oo ihme ku ihmisyydestä vieraannuttavaa paskaa pumpataan pää täyteen jo skidistä lähtien & hyvin menestyy helpoiten jos käyttää muita hyväkseen. Tai niin väitetään, en siihenkää oikeen jaksa uskoa.
VastaaPoistaOon samaa mieltä. Ihan siitä asti kun ryhdyin vihaiseksi eläinaktivistiksi olen teoriassa (ja viimeisten parin vuoden aikana yhä enemmän myös käytännössä) tiennyt, että kulutusvalinnoista ei voi vielä päätellä paljoa ihmisen hyvyydestä tai pahuudesta. Oishan se aika lohdutonta, jos ainoastaan ne muutama prosentti ihmisistä jotka ei osta lihaa kaupasta olis Hyviä.
PoistaTosiasia on, että ainoastaan n. yhtä prosenttia ihmisistä voi pitää aidosti pahoina. Ne ihmiset ovat psykopaatteja. Heiltä puuttuu neurologisesti kyky tuntea myötätuntoa ja sitä kautta moraalinen omatunto.
Joskus viime syksynä olin illalla kaupassa ja ostin Fazerin suklaapatukan. Päätin ostaa sen vaikka olin just muutama päivä aikaisemmin lukenut jutun siitä että Fazeria epäillään vahvasti lapsiorjatyövoiman käytöstä. Ajattelin sitä juttua ottaessani sen suklaapatukan karkkihyllystä mutta ostin sen kuitenkin.
Jälkikäteen ajattelin, että _noin helppoa se on_. Tuntuu että siitä eteenpäin jokin mun asenteessa on muuttunut. Havahduin vähän. Olen alkanut tiedostaa, että se mikä mua vituttaa ei ole lihansyönti sinänsä, vaan lihansyönnin perusteleminen epärehellisesti ja lihateollisuuden ongelmien sivuuttaminen "nam pekoni" -metelöinnillä. Jos mä pystyn myöntämään, että siitä huolimatta että ostin sen lapsiorjien työstämän suklaapatukan, niin eettisesti ajatellen ei olisi PITÄNYT ja että ihan oikeasti ostin sen vain siksi että olin laiska idiootti, odotan samanlaista suoraselkäisyyttä myös niiltä jotka ostavat lihaa. Sen sijaan että alkaa vittuilla ituhipeille, pitäisi myöntää vastuunsa ja oma laiskuutensa sen kantamisessa.
Oho, ei menny anonyymina. No ei se toisaalt haittaa mitään.
VastaaPoistaPsykopaatitkin tulee jostain. Se mitä ihmisellä tarkotetaan on oma kysymyksensä. Mun mielestä moraalinen selkäranka tai ihansama mikä empatia-aisti on tulosta siitä että on yrittäny kasvaa ihmiseksi. Psykopaatit...mistä omaksuttu faktatieto on, että neurologisesti puuttuu potentiaali empatiaan? Lähde, kiitos?
VastaaPoistaHuomioi myös aiemmassa tekstissäsi kritisoimasi "miks vitus kiduttaisin itteeni"-kommentin toinen puoli. "Aivan naurettavaa kuvitella vaikuttavansa johonkin...". Nimenomaan tätä se on, ihmisen psykologia on murrosvaiheessa, jossa toisaalta vapautta on, mutta sen mukana tulee yksinäisyys & yksinäisyyttä seuraa kyynistyminen. Ehkä kaikille ei vain tule eteen sitä mahdollisuutta valita toisin. Kyse ei ole mistään kylmän psykoottisesta petoeläimestä (mikä kuulostaa aika raflaavalta ja seksikkäältä) vaan ihmisestä joka on jätetty, no, jalkoihin, yksin ja tahtoo jotenkin pärjätä. Olla olematta mitään mieltä on helpoimmasta päästä tapoja pysyä turvassa. Natsit ei noussu koska Hitler oli psykopaatti, vaan koska ihmiset halus syyn sille et ne on yksin ja peloissaan. Viha yhdistää. Ja hitlerissä ei ollut synnynnäistä pahuutta, vaan vitun surullinen menneisyys. Mitäs sitten kävi, kun alettiin vihaamaan? Jäbästä tuli oikeen diktaattori ja johtaja jota kaikki heilas. En usko mihinkään yhteen pahaan prosenttiin. Kaikki on perseestä. 100% pahuutta. Yhteinen vastuu.
VastaaPoistaSitä paitsi, let's face it: kasvissyönti EI VAIKUTA MIHINKÄÄN. Ei muut muutu koska me syödään porkkanaa. Kyse on vain ja ainoastaan periaatteesta, joka pohjaa empatiaan.
Tosin ite alotin kasvissyönnin just siitä ainoosta hyväksyttävästä syystä ku liha ei enää maistunu :D mut uskon että se maistumisen loppuminen oli seurausta jostain empatian kehittymisestä.
VastaaPoistaVoi vittu, kirjotin tähän tosi makeen vastauksen mut sit näyttö pimeni. (Outoa.)
VastaaPoistaJoka tapauksessa, psykopatiasta tiivistetysti: sen perusteella miten olen psykopatiaa tutkinut, kyse on ennen muuta peilisolujen puuttumisesta tai niiden toimimattomuudesta aivoissa. Psykopaatti havaitsee toisen kärsivän muttei yksinkertaisesti tunne mitään. Hän voi katsoa toisen työntävän puukon kätensä läpi mutta näky ei aiheuta hänessä itsessään mitään. Ei peilisoluja, ei peilireaktiota. Ei siis myötätuntoa.
Psykopaatilla on siis aika vähän aineksia ihmisyyteen: hänen maailmassaan ainoa subjekti on hän itse ja siksi kaikki hänen tekonsa tähtäävät omaan etuun. Psykopaatti on yleensä hyvä havaitsemaan esim. toisen surun älyllisesti, mutta toisen suru ei tee häntä itseään surulliseksi. Siksi muut edustavat hänelle lähinnä välineitä, joita manipuloida ja käyttää oman aseman parantamiseksi.
Psykopaatti on siis toisin sanoen kapitalistisen yhteiskunnan äärimmäinen ihanneihminen. Koko väestöstä psykopaatteja arvioidaan olevan 1 %, toimitusjohtajista heitä on 4 % ja mitä ylemmäs talouselämässä (tai vaikka suurvaltojen politiikassa) mennään, sitä suuremmaksi osuuden voi olettaa kasvavan.
Psykopatian syistä oonkin sitten saanut aika sekavan kuvan. Olen käsittänyt, että psykopatia on pohjimmiltaan synnynnäistä. Aina se ei kuitenkaan realisoidu; psykopatia voi "puhjeta" esim. huonon lapsuuden seurauksena, jos taipumus on olemassa. Toisaalta jotkut psykopaatit ovat psykopaatteja jo lapsuudessa ja irrottavat ötököiltä jalat omaksi huvituksekseen vaikka heitä rakastettaisiin täysin normaalisti. Toisaalta psykopatia voi alkaa vaikka auto-onnettomuudessa syntyvästä tietyn aivoalueen (otsalohkon?) vauriosta. Johtuu psykopatia mistä tahansa, kyse on yksinkertaisesti vakavasta empatiavammasta, ja tätä vammaa katsotaan tällä hetkellä esiintyvän yhdessä sadasta ihmisestä. En tiedä voiko sitä korjata sen enempää kuin fyysisiä kehitysvammoja.
Mun mielestä psykopatia ei kuitenkaan ole olennaisinta keskustelussa ihmisen pahuudesta. Paha ihminen ja pahuus ovat eri asioita. Suurin osa pahuudesta on meidän ei-psykopaattien toteuttamaa. Hyvä ihminen voi tehdä pahaa; ei-psykopaatit eli ns. hyvät ihmiset ovat täydellisen kykeneväisiä pahuuteen. Täysin toimivilla peilisoluilla varustettu ihminen voi olla pitkiäkin aikoja elämästään käytännössä psykopaatti (ainakin jollakin tietyllä elämänsä alueella).
Käytännöllisesti katsoen kaikki suuren luokan sorto ja pahuus historiassa on ollut nimenomaan tavallisten Hyvien Ihmisten pyörittämää. Keskitysleirejä vartioivat SS-miehet olivat tavallisia perhettään rakastavia miehiä, jotka leikkivät lomilla hellästi lasten ja kissanpentujen kanssa.
Miten kollektiivinen pahuus toimii? Ensinnäkin tarvitaan sosiaalinen esimerkki eli paine. Ihmiset _eivät enimmäkseen ole järkiolentoja_ vaan sosiaalisia olentoja. Sosiaalinen esimerkki menee usein oman arviointikyvyn ohi. On päätettävä yhdessä, että ryhmä x on tavaraa/saastaa eikä tunne mitään. On päätettävä yhdessä, että ryhmä x ei edusta Meitä. Näin ihmiset (vitun raivostuttavat apinat argh) pystyvät toteuttamaan ja seuraamaan ryhmään x kohdistuvaa vääryyttä. On päätettävä, ettei ryhmä x tunne "niin niin kuin me", jotta luonnollisen peilireaktion voi kääntää pois päältä. Kun yhdessä päätetään, että Pekka on kivi, ei Pekkaa tarvitse sääliä, koska kiveen ei satu. Oli kyse sitten lehmistä tai juutalaisista tai koulunpihan nördestä, riittää että tarpeeksi moni ilmentää että ei noi tunne kunnolla. Ja sitten katkaisijan voi napsauttaa off-asentoon ja osallistua yhteiseen pahuuteen ilman kivuliaita peilireaktioita. (Tää taipumus on varmaan ollut tärkeä ihmisen evoluutiossa. On tarvittu empatiakatkaisinta. Jos saalista tai vihollisheimon tyyppiä alkoi pitää kaltaisenaan, oli tätä vaikea tappaa.)
Luojan kiitos voi myös _tietoisesti päättää_ pitää valon palamassa. Kun on tietoinen ihmisen potentiaalisesta pimeästä puolesta, pystyy havainnoimaan omaa toimintaansa. Tiedän esim. että ihmisillä on vilkkaalla paikalla taipumus kävellä maahan tuupertuneen ohi ja ajatella että joku muu hoitaa kuitenkin, ja koska olen tästä tietoinen, osaan nykyään pistää vastaan tekosyilleni ja pysähtyä auttamaan.
PoistaSama juttu on kasvissyönnissä tai vaikka holokaustin tai orjuuden tai koulukiusaamisen vastustamisessa. Kun päättää, että minä olen hyvä enkä lähde tähän mukaan, sortojärjestelmästä irtoaa joku ruuvi. Kun tarpeeksi monta irtoaa, hyviä asioita alkaa tapahtua.
Kasvissyönti on nimenomaan statement. Mutta tällaiset statementit ovat tarttuvia. Tutkimusten mukaan (joita en btw ole itse lukenut mutta joihin olen useita kertoja nähnyt/kuullut viitattavan) kasvissyöjä vaikuttaa lähipiiriinsä. Ihminen, joka tuntee kasvissyöjän, suhtautuu kasvissyöntiin yleensä avoimemmin kuin ihminen joka ei tunne ja luopuu siksi itsekin todennäköisemmin lihasta.
Itse asiassa odotan ennen muuta sitä, että koko lihansyönti vs. kasvissyönti -keskustelu voidaan lopettaa. Labralihan pitäisi tulla kauppoihin 10-20 vuoden sisällä. Lihansyöntiin liittyy liikaa kulttuurisia myyttejä ja merkityksiä. Siitä luopumiseen menisi varmaan ainakin lähemmäs vuosisata ellei pari. Jos keskustelusta tulee eettinen keinoliha vs. rääkätty eläinliha, ongelma on jo aika pitkälle ratkennut. Jos kaupan hyllyllä olevan jauhelihapaketin (tai vaikka jonkin maitotuotteen) takia kukaan ei ole joutunut kärsimään, kitumaan tai kuolemaan, se on mun mielestä käytännössä vegaanivallankumous.
Oho. Tästä versiosta 2 ei tullutkaan kovin tiivistetty.
Ai niin: myönnän siis kuitenkin myös yksinäisyyden ja toivottomuuden vaikutuksen myötätuntoon ja "pahuuteen". Aina syy ei ole sosiaalinen paine. Jos ajatellaan vaikka Pekka-Eric Auvista, hän vaikutti olevan aidosti lempeä, tunteva ja ajatteleva ihminen.
PoistaMutta ihan helvetin tallottu ja yksinäinen.
Peilijutun vois sanoo helpommin niin, et jos ei tunne ite mitään ni sen projektoi muihinkin. Ku pettyy raivostuttaviin apinoihin tarpeeks.
VastaaPoistaHumanity is overrated jne.
"Tutkimusten mukaan" alkavat lauseet tarkottaa mulle about ei-mitään. Jos en ite pysty ajattelemaan jotain loppuun, tai päättelemään mistä se johtuu, nii en usko. Haluun tietää miten, missä, kuka, millä otannalla, millä virhemarginaalilla, milloin, kenen toimeksiannosta ja kenen rahoituksella tutkimus on tehty. Sit EHKÄ.
Mitään tutkimusta ei tarvita siihen et frendeihin usein luotetaan :)
t.raivostuttava apina ;(
Mutjoo, tsiigaillaan sitä kaljaa jossai kohti. Käväsen kyl stadissa nyt viikonloppunaki, jos haluut käydä bissel.
Mulla tosiaan ei ole kovin vankkaa tietoa psykopatian mahdollisesta synnynnäisyydestä. Joukko johtavia asiantuntijoita osais varmaan sanoa paljon enemmän ja paljon tarkemmin, ja hekin saattaisivat olla väärässä.
PoistaSiitä oon kuitenkin varma, että varsinaisen psykopaatin ja ihmisiin pettyneen haaveilijan ero on merkittävä. Kumpaankin tilaan voi liittyä tunnottomuutta/empatiakyvyttömyyttä, mutta jälkimmäisessä tapauksessa se nousee siitä että tajuat liikaa ja liian syvällisesti ja ensimmäisessä siitä ettei sulla alunperinkään ole ollut aineksia tajuta asioita sydämen tasolla ja välittää.
___
Kevät kuulostaa realistisemmalta. Sitä ennen ehdin lenkkeillä raikkaassa ilmassa ja opetella puhumaan kauppojen kassoille.